Tutkijat ovat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa onnistuneet ottamaan radiokuvan, jossa n\u00e4kyy kaksi toisiaan kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 mustaa aukkoa. Havainto toi vahvistuksen sille, ett\u00e4 musta-aukkopareja on olemassa. Aiemmin t\u00e4htitieteilij\u00e4t ovat onnistuneet kuvaamaan vain yksitt\u00e4isi\u00e4 mustia aukkoja.<\/p>\n
Kansainv\u00e4linen tutkijaryhm\u00e4 on onnistunut kuvaamaan kvasaari OJ287:n kaksi toisiaan kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 mustaa aukkoa. Kvasaarit ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kirkkaita galaksin ytimi\u00e4, joiden valo syntyy, kun galaksin keskustassa oleva supermassiivinen musta aukko sy\u00f6 sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 kosmista kaasua ja p\u00f6ly\u00e4.<\/p>\n
Aiemmin t\u00e4htitieteilij\u00e4t ovat onnistuneet kuvaamaan Linnunradan keskustassa olevan mustan aukon ja l\u00e4higalaksi Messier 87:n mustan aukon.<\/p>\n
\u2013 Kvasaari OJ287 on niin kirkas, ett\u00e4 t\u00e4htitieteen harrastajatkin n\u00e4kev\u00e4t sen omilla kaukoputkillaan. Kohteen erikoisuus on se, ett\u00e4 siin\u00e4 on jopa kaksi mustaa aukkoa, jotka kulkevat kiertoradalla toistensa ymp\u00e4ri. T\u00e4m\u00e4n seurauksena kvasaari kirkastuu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti noin 12 vuoden v\u00e4lein, mik\u00e4 on my\u00f6s mustien aukkojen kiertojakso toistensa ymp\u00e4ri, kertoo Astrophysical Journal-lehdess\u00e4 ilmestyneen tutkimuksen ensimm\u00e4inen kirjoittaja Mauri Valtonen<\/strong> Turun yliopistosta tiedotteessa.<\/p>\n T\u00e4htitieteilij\u00e4t ovat kuvanneet OJ287:\u00e4\u00e4 1800-luvulta l\u00e4htien, jolloin kyseisest\u00e4 taivaanalueesta alettiin ottaa valokuvia. Silloin tosin ei viel\u00e4 osattu kuvitellakaan, ett\u00e4 mustia aukkoja olisi olemassa, kvasaareista puhumattakaan. OJ287 sattui kuviin \u201dvahingossa\u201d muiden tutkimusten ohessa. Aimo Sillanp\u00e4\u00e4,<\/strong> silloinen maisteriopiskelija Turun yliopistossa, huomasi jo vuonna 1982, ett\u00e4 kohteen kirkkaus vaihtuu s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti 12 vuoden jaksossa. H\u00e4n jatkoi OJ287:n tutkimista yliopiston tutkijana, olettaen, ett\u00e4 kirkkauden vaihtelun aiheuttaa kaksi toisiaan kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 mustaa aukkoa. Sadat t\u00e4htitieteilij\u00e4t ovat seuranneet kvasaaria intensiivisesti, tavoitteenaan selvitt\u00e4\u00e4, onko selitys oikea, ja millainen on mustien aukkojen keskin\u00e4inen kiertorata.<\/p>\n Kiertoradan arvoituksen ratkaisi lopullisesti nelj\u00e4 vuotta sitten Turun yliopistossa ty\u00f6skennellyt v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Lankeswar Dey<\/strong>, joka on kotoisin Mumbaista, Intiasta. J\u00e4ljelle j\u00e4i vain kysymys siit\u00e4, ovatko molemmat mustat aukot havaittavissa yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n kysymykseen saatiin vastaus NASA:n TESS-satelliitilla, joka havaitsi valoa molemmista mustista aukoista. Ne kuitenkin n\u00e4kyiv\u00e4t edelleenkin yhten\u00e4 pisteen\u00e4, koska tavallista valoa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuvat eiv\u00e4t ole riitt\u00e4v\u00e4n ter\u00e4vi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mustia aukkoja erikseen. Tarvittiin 100 000 kertaa ter\u00e4v\u00e4mpi kuva, jollainen on mahdollista saada radioteleskooppeja k\u00e4ytt\u00e4en.<\/p>\n Tuoreessa tutkimuksessa t\u00e4htitieteilij\u00e4t vertasivat aiemmin tehty\u00e4 teoreettista laskua radiokuvaan. Osoittautui, ett\u00e4 mustat aukot l\u00f6ytyiv\u00e4t tarkalleen sielt\u00e4, miss\u00e4 niiden pitikin olla. N\u00e4in he saivat vastauksen 40 vuotta avoinna olleeseen kysymyksen siit\u00e4, voiko musta-aukkopareja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olla olemassa.<\/p>\n \u2013 Onnistuimme saamaan kuvaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kaksi toisiaan kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 mustaa aukkoa. Kuvassa mustat aukot tunnistetaan niist\u00e4 l\u00e4htevien voimakkaiden hiukkassuihkujen avulla. Mustat aukot itsess\u00e4\u00e4n ovat t\u00e4ysin pimeit\u00e4, mutta ne voidaan havaita n\u00e4iden hiukkassuihkujen tai aukkoa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n kuuman kaasun perusteella, Valtonen kertoo.<\/p>\n Tutkijat tunnistivat my\u00f6s ensi kertaa t\u00e4ysin uuden mustiin aukkoihin liittyv\u00e4n ilmi\u00f6n, niin sanotun kasteluruiskuefektin. Efekti syntyy, kun musta aukko liikkuu radallaan, jolloin hiukkassuihkun suunta muuttuu jatkuvasti. Edestakainen liike aiheuttaa sen, ett\u00e4 OJ287:n pienempi musta aukko, joka liikkuu nopeammin, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin heiluttavan h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n \u2013 Kuva mustista aukoista otettiin radioteleskooppij\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4, johon kuului RadioAstron-satelliitti. Se oli toiminnassa jonkin aikaa kymmenisen vuotta sitten, jolloin my\u00f6s OJ287:n kuvantaminen tapahtui. Satelliitin radioantenni kulki l\u00e4hes Kuuhun asti, mik\u00e4 paransi kuvan erotuskyky\u00e4 huomattavasti. Viime vuosina k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 on ollut vain Maapallon laajuinen antenniverkosto, jossa erotuskyky on huonompi, Valtonen sanoo.<\/p>\n