{"id":57617,"date":"2025-10-09T23:30:12","date_gmt":"2025-10-09T23:30:12","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/57617\/"},"modified":"2025-10-09T23:30:12","modified_gmt":"2025-10-09T23:30:12","slug":"atomipommin-kehityksessa-vaurioituneet-hiiret-ja-tutkimussuuntaus-johon-kukaan-ei-halunnut-koskea-vuosia-myohemmin-sinnikkaat-tutkijat-saivat-nobelin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/57617\/","title":{"rendered":"Atomipommin kehityksess\u00e4 vaurioituneet hiiret ja tutkimussuuntaus, johon kukaan ei halunnut koskea \u2013 vuosia my\u00f6hemmin sinnikk\u00e4\u00e4t tutkijat saivat Nobelin"},"content":{"rendered":"<p class=\"is-style-dropcap\">1980-luvun alussa <strong>Shimon Sakaguchi<\/strong> tutki hiirten kateenkorvien tuottamia soluja Nagoyassa Japanissa paikallisessa sy\u00f6p\u00e4instituutissa. H\u00e4nt\u00e4 kiinnosti immuunipuolustus, eli se, miten elimist\u00f6 puolustautuu erilaisia mikrobeja ja viruksia vastaan.<\/p>\n<p>Ihmisell\u00e4 kateenkorva sijaitsee rintaontelon v\u00e4likarsinassa syd\u00e4men etupuolella. Siell\u00e4 kypsyy niin sanottuja T-soluja. Ne ovat t\u00e4rke\u00e4 osa ihmisen immuunij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4: niin sanotut avustaja-T-solut partioivat jatkuvasti elimist\u00f6\u00e4, ja huomatessaan sit\u00e4 uhkaavan mikrobin ne tekev\u00e4t h\u00e4lytyksen.<\/p>\n<p>Toinen joukko T-soluja toimii tuhoajina: ne eliminoivat solun, jonka virus tai joku muu vihollinen on infektoinut. Ne voivat my\u00f6s hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 sy\u00f6p\u00e4soluja vastaan.<\/p>\n<p>Erilaisia T-soluja on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4, mik\u00e4 varmistaa sen, ett\u00e4 ne tunnistavat erilaisia ihmisen elimist\u00f6\u00f6n tunkeutuvia mikrobeja. <\/p>\n<p>Jo 1980-luvulla tiedettiin, ett\u00e4 kateenkorvassa kypsyv\u00e4t T-solut joutuvat siell\u00e4 jonkinlaiseen \u201dtestiin\u201d, jonka tarkoitus on varmistaa, ett\u00e4 T-solut eiv\u00e4t hy\u00f6kk\u00e4isi elimist\u00f6n omaan kudokseen.<\/p>\n<p>Joskus kuitenkin k\u00e4y niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kateenkorvan kontrolli ei toimi kuten pit\u00e4isi. Seurauksena on, ett\u00e4 T-solut hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4tkin ihmisen kehon omien solujen kimppuun. N\u00e4in ne edesauttavat sairauksia, jotka tunnemme autoimmuunisairauksina.<\/p>\n<p>1980-luvulla jotkut tutkijat my\u00f6s arvelivat, ett\u00e4 ehk\u00e4p\u00e4 on viel\u00e4 yksi erityinen T-solujen joukko, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on est\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisten kateenkorvan testist\u00e4 jostain syyst\u00e4 l\u00e4pi lipsahtaneiden T-solujen ei-haluttua toimintaa. Osa alan tutkijoista kuitenkin liioitteli tutkimustuloksiaan, ja aihealueen tutkimisesta tuli ep\u00e4muodikasta, sit\u00e4 pidettiin pikemminkin nolona ja h\u00e4pe\u00e4llisen\u00e4.<\/p>\n<p>\u201dSen alan tutkimus meni v\u00e4h\u00e4n puihin, ja pitk\u00e4\u00e4n aikaan kukaan ei uskaltanut koskea aiheeseen\u201d, kertoo <strong>Eliisa Kek\u00e4l\u00e4inen<\/strong>, Helsingin yliopiston bakteorologian ja immunologian osaston apulaisprofessori. \u00a0<\/p>\n<p>\u201dSitten tuli tyyppi, joka katsoi asiaa v\u00e4h\u00e4n uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.\u201d <\/p>\n<p>Se tyyppi oli Shimon Sakaguchi, joka uskalsi jatkaa omia tutkimuksiaan ty\u00f6ryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa.\u00a0T\u00e4ll\u00e4 viikolla Nobel-komitea ilmoitti h\u00e4nen saaneen l\u00e4\u00e4ketieteen Nobelin yhdess\u00e4 amerikkalaisten <strong>Mary E. Brunkowin<\/strong> ja <strong>Fred Ramsdellin<\/strong> kanssa.<\/p>\n<p>Hiiri\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4sti tutkimalla Shimon Sakaguchi viimein l\u00f6ysi uuden T-solujen ryhm\u00e4n, niin sanotut s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solut.<\/p>\n<p>Sakaguchin ty\u00f6n ansiosta tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 solut toimivat poliiseina, jotka est\u00e4v\u00e4t kateenkorvan testeist\u00e4 livahtaneiden, elimist\u00f6n omia soluja uhkaavien tappaja-T-solujen toimintaa. My\u00f6s n\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solut syntyv\u00e4t kateenkorvassa, mutta toimivat imusolmukkeissa ja kudoksissa ymp\u00e4ri elimist\u00f6n.<\/p>\n<p><img data-od-xpath=\"\/*[1][self::HTML]\/*[2][self::BODY]\/*[2][self::DIV]\/*[2][self::DIV]\/*[1][self::DIV]\/*[1][self::DIV]\/*[1][self::DIV]\/*[14][self::FIGURE]\/*[1][self::IMG]\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1536\" height=\"742\"  src=\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/175983-large-2x-1536x742.webp.webp\" alt=\"Kuvassa vasemmalla (1) kateenkorvan kontrollista l\u00e4pi p\u00e4\u00e4ssyt tuhoava T-solu reagoi kehon proteiiniin.  Oikealla (2) S\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solu havaitsee ett\u00e4 kyseess\u00e4 on virheellinen hy\u00f6kkk\u00e4ys ja rauhoittaa tuhoavan T-solun. T\u00e4m\u00e4 est\u00e4\u00e4 autoimmuunitauteja. Kuva: \u00a9 The Nobel Committee for Physiology or Medicine \/ Mattias Karl\u00e9n \" class=\"wp-image-2015735 js-photoswipe-image\" \/>N\u00e4in s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solut suojaavat meit\u00e4. Kuvassa vasemmalla (1) kateenkorvan kontrollista l\u00e4pi p\u00e4\u00e4ssyt tuhoava T-solu reagoi kehon proteiiniin. Oikealla (2) s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solu havaitsee, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on virheellinen hy\u00f6kk\u00e4ys ja rauhoittaa tuhoavan T-solun. T\u00e4m\u00e4 est\u00e4\u00e4 autoimmuunitauteja. Kuva: The Nobel Committee for Physiology or Medicine \/ Mattias Karl\u00e9n<\/p>\n<p><strong>Manhattan-projektin sivutuote<\/strong><\/p>\n<p>Kun Sakaguchi julkaisi tutkimuksensa vuonna 1995, sit\u00e4 oli edelt\u00e4nyt yli kymmenen vuoden tutkimus hiirikokeineen. Moni ep\u00e4ili japanilaistutkijan l\u00f6yt\u00f6\u00e4, kunnes amerikkalaistutkijat Mary Brunkow ja Fred Ramsdell tekiv\u00e4t omat havaintonsa.<\/p>\n<p>Brunkow ja Ramsdell kiinnostuivat 1940-luvulla laboratoriossa syntyneest\u00e4 hiirikannasta, jonka elimist\u00f6\u00e4 s\u00e4teily oli vaurioittanut. T\u00e4m\u00e4 niin sanottu scurfy-hiirikanta oli ydinpommia kehitt\u00e4neen Manhattan-projektin sivutuotos: vaurioituneet hiiret kantoivat geeni\u00e4, joka aiheutti uroshiiriss\u00e4 vakavan autoimmuunitaudin.<\/p>\n<p><img data-od-xpath=\"\/*[1][self::HTML]\/*[2][self::BODY]\/*[2][self::DIV]\/*[2][self::DIV]\/*[1][self::DIV]\/*[1][self::DIV]\/*[1][self::DIV]\/*[18][self::FIGURE]\/*[1][self::IMG]\" loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1536\" height=\"1024\"  src=\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/medicine-2025_StandardJPEG100-1536x1024.webp.webp\" alt=\"\" class=\"wp-image-2016032 js-photoswipe-image\" \/><strong>L\u00e4\u00e4ketieteen Nobel-palkinnon saaneet Mary E. Brunkow,<\/strong> <strong>Fred Ramsdell ja <\/strong>Shimon Sakaguchi. Kuva: Niklas Elmehed \/ Nobel Prize Outreach<\/p>\n<p>Brunkow ja Ramsdell ovat syntyneet 1960-luvun alussa ja tekiv\u00e4t tutkimustaan 1990-luvulla biotekniikkayrityksess\u00e4, joka kehitti l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 autoimmuunitauteja vastaan. He alkoivat etsi\u00e4 n\u00e4iden scurfy-hiirten geenimutaatiota. Vaikka tutkijoiden menetelm\u00e4t olivat kehittyneit\u00e4 1940- ja 1950-lukuun verrattuna, ne eiv\u00e4t olleet l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n nykyp\u00e4iv\u00e4n tasolla, ja mutatoituneen geenin etsiminen oli kuin neulan etsint\u00e4\u00e4 hein\u00e4suovasta, kuten Nobel-komitea kuvailee aineistossaan.<\/p>\n<p>Lopulta geeni kuitenkin l\u00f6ytyi. Vuonna 2001 Brunkow ja Ramsdell osoittivat Nature Genetics -lehden julkaisemassa tutkimuksessa, ett\u00e4 mutaatio Foxp3-geeniss\u00e4 aiheuttaa paitsi scurfy-hiirikannan vakavan autoimmuunitaudin, my\u00f6s harvinaisen ihmisen autoimmuunitaudin, joka tunnetaan nimell\u00e4 IPEX.<\/p>\n<p>Parin vuoden kuluessa Sakaguchi sek\u00e4 muut tutkijat ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 Brunkowin ja Ramsdellin tunnistama Foxp3-geeni kontrolloi Sakaguchin jo aiemmin l\u00f6yt\u00e4mien s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solujen kehityst\u00e4 ja toimintaa.<\/p>\n<p>\u201dBrunkowin ja Ramsdellin tutkimus johti siihen, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-soluja pystyttiin tutkimaan. Niit\u00e4 tutkitaan yh\u00e4 jatkuvasti\u201d, Kek\u00e4l\u00e4inen sanoo.<\/p>\n<p>S\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solut varmistavat, ett\u00e4 oma immuunij\u00e4rjestelm\u00e4mme ei hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 elimist\u00f6n omia kudoksia vastaan. Niill\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 rooli autoimmuunitautien puhkeamisen est\u00e4misess\u00e4. N\u00e4ihin kuuluvat monet hyvin tavalliset taudit, kuten ykk\u00f6styypin diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta ja nivelreuma sek\u00e4 tulehdukselliset suolistosairaudet.<\/p>\n<p>S\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-soluilla on rooli my\u00f6s sy\u00f6v\u00e4n syntymisess\u00e4. Jos ne toimivat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa, ne voivat est\u00e4\u00e4 elimist\u00f6n omaa puolustusta sy\u00f6p\u00e4\u00e4 vastaan.<\/p>\n<p>S\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-soluihin vaikuttamalla voitaisiin my\u00f6s kenties vaikuttaa elimist\u00f6n hylkimisreaktioihin elinsiirtopotilailla.<\/p>\n<p><strong>Hoitoja ei viel\u00e4 ole<\/strong><\/p>\n<p>Sellaisia hoitoja ei viel\u00e4 ole, jossa pystytt\u00e4isiin siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-soluja ihmiselt\u00e4 toiselle, kertoo Eliisa Kek\u00e4l\u00e4inen. N\u00e4it\u00e4 Sakaguchi ja monet muut yritt\u00e4v\u00e4t nyt kehitt\u00e4\u00e4. \u00a0<\/p>\n<p>\u201dKehitys ei ole helppoa, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solut ovat monimuotoisia ja monimutkaisia soluja. Niit\u00e4 tulee eri l\u00e4hteist\u00e4 ja ne toimivat eri tilanteissa eri tavoin. Siksi hoitojen kehitys on ollut aika vaikeaa.\u201d <\/p>\n<p>Edistyst\u00e4 on kuitenkin tapahtunut, samalla kun l\u00e4\u00e4ketieteen keinot ja teknologia ovat kehittyneet. On esimerkiksi opittu tekem\u00e4\u00e4n Car-T-soluhoitoja. N\u00e4iss\u00e4 potilaalta itselt\u00e4\u00e4n eristettyj\u00e4 T-soluja muokataan geneettisesti.<\/p>\n<p>\u201dNyt yritet\u00e4\u00e4n oppia tekem\u00e4\u00e4n Car-T-s\u00e4\u00e4telij\u00e4solu, joka est\u00e4isi hyvin spesifisti tietty\u00e4 toista solua.\u201d<\/p>\n<p>Ep\u00e4suorasti s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-soluihin vaikuttavia hoitoja on jo paljon, Eliisa Kek\u00e4l\u00e4inen kertoo. \u201dJotkut hoidot tukevat voimakkaasti s\u00e4\u00e4telij\u00e4-T-solujen toimintaa.\u201d<\/p>\n<p>Kek\u00e4l\u00e4inen iloitsee siit\u00e4, ett\u00e4 Nobel-palkinto meni perustutkimukselle, joka ei t\u00e4ht\u00e4\u00e4 vaikkapa tiettyyn yksitt\u00e4iseen hoitoon, vaan pyrkii paljastamaan aiemmin tuntemattomia mekanismeja elimist\u00f6mme toiminnassa. <\/p>\n<p>\u201dOlin v\u00e4h\u00e4n yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 Sakaguchi, Brunkow ja Ramsdell saivat palkinnon nyt, koska l\u00e4pimurtoa l\u00e4\u00e4kekehityksess\u00e4 ei ole viel\u00e4 syntynyt. Mutta ilman heid\u00e4n tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 perustutkimusta ja siit\u00e4 seuranneita l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 ei nykyinen hoitojen kehitysk\u00e4\u00e4n olisi mahdollista.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"1980-luvun alussa Shimon Sakaguchi tutki hiirten kateenkorvien tuottamia soluja Nagoyassa Japanissa paikallisessa sy\u00f6p\u00e4instituutissa. H\u00e4nt\u00e4 kiinnosti immuunipuolustus, eli se,&hellip;\n","protected":false},"author":2,"featured_media":57618,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[22,23,26,27,33,31,30,17,24,25,28,29,15,13384,18,21,644,32,167,19,20,56,16,59,60,61],"class_list":{"0":"post-57617","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ulkomaat","8":"tag-breaking-news","9":"tag-breakingnews","10":"tag-featured-news","11":"tag-featurednews","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-headlines","16":"tag-latest-news","17":"tag-latestnews","18":"tag-main-news","19":"tag-mainnews","20":"tag-news","21":"tag-nobel","22":"tag-otsikot","23":"tag-paauutiset","24":"tag-solut","25":"tag-suomi","26":"tag-terveys","27":"tag-top-stories","28":"tag-topstories","29":"tag-ulkomaat","30":"tag-uutiset","31":"tag-world","32":"tag-world-news","33":"tag-worldnews"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/57617","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=57617"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/57617\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/57618"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=57617"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=57617"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=57617"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}