Panu Tuomi: Poeettinen korrektius \u2013 Esseit\u00e4 ja muita kirjoituksia. Sanasato, 2007. 168 sivua.<\/b><\/p>\n
Panu Tuomi<\/b> (1968\u20132025) julkaisi elinaikanaan 11 runoteosta ja yhden esseeteoksen. Viime mainitusta en ole n\u00e4hnyt arvioita mediassa. Siksi p\u00e4\u00e4tin kirjoittaa t\u00e4st\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kirjasta nyt.<\/p>\n
Kirjoituksessani v\u00e4liotsikot vastaavat Tuomen esseekirjan otsikoita samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n
Panu Tuomi selvitti Poeettinen korrektius -esseeteoksessaan (2007) esteettisi\u00e4 periaatteitaan runoilijana. Teos etenee johdonmukaisesti runouden keskeisi\u00e4 kysymyksi\u00e4 kohti, paradoksaalisesti, sill\u00e4 kaiken matkaa k\u00e4y selv\u00e4ksi, ett\u00e4 runon t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on j\u00e4rkiper\u00e4isyyden v\u00e4ist\u00e4minen ja uusien vastakkainasettelujen kautta kohti olemassaolon ydint\u00e4 p\u00e4\u00e4seminen.<\/p>\n
* *<\/p>\n
Profeetan tyhj\u00e4t kasvot<\/p>\n
Ensimm\u00e4isess\u00e4 esseess\u00e4 tutkiskellaan runouden juuria uskontoihin. Sovinnainen yleisilmaisu kieless\u00e4 liikkuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asioiden piiriss\u00e4. Tuomen mukaan runon, kuten uskonnonkin, pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 vaikeampia asioita kuin vain mit\u00e4 sy\u00f6mme, hankimme tai miten tulemme toimeen. Kuten uskonnon syvimpi\u00e4 asioita ei voi normaalikielell\u00e4 ilmaista, koska opit ovat vaikeita ja salaisia, ei runokaan p\u00e4\u00e4se ns. selkokielell\u00e4 sis\u00e4lle keskeisiin aiheisiin.<\/p>\n
Niin kuin profeetan kasvot ovat usein maalauksessa tyhj\u00e4t, on runonkin ilmaistava t\u00e4rkein asia piilossa eli rivien v\u00e4leiss\u00e4.<\/p>\n
Runon keskeisin asia ei lue Tuomen mukaan runossa vaan siit\u00e4 syntyviss\u00e4 oivalluksissa. Uudet kuvat t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t toisiinsa, jolloin syntyy uusia perspektiivej\u00e4 ja n\u00e4k\u00f6aloja.<\/p>\n
Tanka- ja haikurunoissa on paljon ep\u00e4sovinnaisuuksia. Solveig von Schoulz<\/b> on vaikuttunut niist\u00e4 ja kirjoittaa:<\/p>\n \u201dVuoret v\u00e4syv\u00e4t \u00a0<\/p>\n Laaksossa soivat \u00a0<\/p>\n (suom. Helena Anhava<\/b>)<\/p>\n<\/blockquote>\n T\u00e4llaisen runokuvan pit\u00e4\u00e4 kest\u00e4\u00e4 hiljaisuus. Se on j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 rauhaan, vaikka kuinka vaadittaisiin runolta kiinnekohtaa objektiivisessa todellisuudessa \u2013 vaikka ei ymm\u00e4rrett\u00e4isi Wittgensteinin<\/b> jo kliseytynytt\u00e4 klassista helme\u00e4: \u201dSiit\u00e4 mist\u00e4 ei voi puhua on vaiettava.\u201d<\/p>\n Runo kuten muukin taide saa energiansa subjektiivisesta kokemisesta. Novalis kirjoitti: \u201dKaikki tuhka on siitep\u00f6ly\u00e4.\u201d<\/p>\n Panu Tuomi ihastui lauseeseen niin, ett\u00e4 laittoi sen is\u00e4ns\u00e4 kuolinilmoitukseen.<\/p>\n Kun runo parhaimmillaan siis viittaa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n todellisuuteen, on sen suhde tieteeseen kvanttifysiikan kehittymisen my\u00f6t\u00e4 tullut kiinnostavaksi. Tieteen kielell\u00e4 kvanteilla on hiukkas- ja aaltomaisia ominaisuuksia ja niiden vuorovaikutus toisiinsa on totutun empiirisen j\u00e4rjen vastainen. Niill\u00e4 ei ole selv\u00e4\u00e4 paikkaa ja ne voivat liikkua, asettua vierekk\u00e4isyyteen ja olla kahtaalla yht\u00e4aikaisesti. Niill\u00e4 ei ole aikaa eik\u00e4 paikkaa totutulla tavalla ja niiden liikkeiden ennustaminenkin on vaikeaa arvaamattomuuden takia. Kvantit eiv\u00e4t sovi totuttuun maailmankuvaamme.<\/p>\n Edell\u00e4 oleva voisi olla runousoppia, ainakin paradoksien ja oksymoronien vuorovaikutuksesta runossa.<\/p>\n Runoudessa kuten kvanteissa on siis jotain n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 eli viitataan sellaiseen, miss\u00e4 sanat loppuvat.<\/p>\n Metaforat tekev\u00e4t kielelle ehk\u00e4 samaa kuin kvantit fysiikalle. N\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n muuntuvat molemmissa toisikseen. Tiede kuvaa my\u00f6s ilmi\u00f6it\u00e4 kielell\u00e4, sill\u00e4 se on ajatusten silta ihmisen ja ulkomaailman v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n Kuva ja aistit ovat my\u00f6s siltoja, mutta kirjaimet ovat optinen v\u00e4line ajatteluun. Pit\u00e4\u00e4 kuitenkin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ettei kieli ole totta, vaan yritys v\u00e4litt\u00e4\u00e4 aistitodellisuutta, korkeillakin tasoilla. Ajattelukin on t\u00e4ss\u00e4 valossa yrityst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kun Narkissos tajuaa peilikuvansa harhaksi, alkaa h\u00e4n tajuta maailman hienosyisyyden ja sen ettei kaikki ole vain sit\u00e4 milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n * *<\/p>\n Kirjainten toinen tuleminen<\/p>\n Tuomi l\u00e4htee havainnosta, ett\u00e4 kirjapainotaidon kehitytty\u00e4 lukijoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on moninkertaistunut. Pian ep\u00e4varmalla runon kirjoittajalle saattoi olla helpompaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 herkk\u00e4vaistoinen lukija, ymm\u00e4rt\u00e4j\u00e4kin.<\/p>\n Lukija kuitenkin tulkitsee omalla tavallaan, omia kokemuksiaan vasten. N\u00e4in todellisuuskin on kerroksinen subjektiivisista kokemuksista eik\u00e4 lainkaan yksiselitteinen.<\/p>\n Objektiiviset kokemukset eiv\u00e4t voi olla koskaan intensiivisi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 herkki\u00e4. Niiden todellisuus on erilaisella tavalla hallittavissa ja eri kautta arvokasta.<\/p>\n Lukijoiden kasvun my\u00f6t\u00e4 syntyi kirjallisuus, monimuotoinen yhteisluenta ja kirjallisuudentutkimus. Alkoi my\u00f6s ja laajeni intertekstuaalisuus, tekstien vaikutus toisiinsa. Kirjalliset muodit ja tyylisuunnat ovat muuntumista, tottumista ja taas uudistumista.<\/p>\n Se ett\u00e4 lukija kokee samaa kuin kirjoittaja, on todiste jonkinlaisesta arkkityyppisyydest\u00e4, samantapaisen kokemisen todellisuudesta. Runoilija kirjoittaa jollekin, ja samalla kenelle tahansa.<\/p>\n Syntyy variaatioita. Musiikissa Johan Sebastian Bach<\/b> s\u00e4velsi 1600-luvulla muunnellen teemoja fuugina, eli kasvattaen todellisuuden kudelmaa.<\/p>\n V\u00e4hitellen ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 runous uudistuu tyhjyydess\u00e4, joka levitt\u00e4ytyy sanojen ja syntyvien mielikuvien ymp\u00e4rille.<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 Panu Tuomi p\u00e4\u00e4see viittaamaan lempiaiheeseensa todellisuuden perimm\u00e4isest\u00e4 tyhjyydest\u00e4. H\u00e4n kirjoittaa mestari Echardtista, joka pyrittiin asettamaan kirkonkiroukseen, koska h\u00e4n ilmaisi, ettei jumalaa ole voinut olla olemassa ennen ihmist\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kemyksell\u00e4 tavoitellaan sit\u00e4, ettei kuvaa jumalasta lainkaan yritett\u00e4isi luoda, koska se on mahdotonta.<\/p>\n Kun lukija ja kirjoittaja kohtaavat, on kyse kanssak\u00e4ymisest\u00e4, jota ei voi staattisesti lainkaan mitata. Silti juuri kohtaamisen synnytt\u00e4m\u00e4 energia on arvokkain ja todentuntuisin tapahtuma. Jokainen uusi lukija synnytt\u00e4\u00e4 tavallaan uuden runon.<\/p>\n N\u00e4in mahdollistuu my\u00f6s virheiden ja erilaisuuden arvo, mahdollistuu runon kirjoittaminen fuugamaiseksi variaatioiden jatkumoksi.<\/p>\n * *<\/p>\n Suhteellisesta ikuisuudesta<\/p>\n Panu Tuomi jatkaa mekaanisen maailmankatsomuksen lopullisella murskaamisella. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana Denise Levertovin<\/b> aforismia: \u201dKaikki tietoisuus on tietoisuutta ajasta.\u201d<\/p>\n Sen tajuaminen, ett\u00e4 kokija ei voi olla vaikuttamatta havaitsemisensa kohteeseen, tekee kaikesta suhteellista. Samalla tavalla, kuin aiemmin luultiin maailman olevan pannukakku, nyt kuvitellaan kaikki tapahtuminen objektiivisen mekaaniseksi, todellisuudeksi, jota tiede tutkii. Humanistisella puolella fenomenologia ja luonnontieteellisell\u00e4 kvanttifysiikka ovat jo pitk\u00e4\u00e4n tutkineet ei-mekaanisia ilmi\u00f6it\u00e4, tai siis sellaisia, joita ei saada v\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 mekaniikan muotteihin.<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 pinttyneist\u00e4 k\u00e4sityksist\u00e4 on yht\u00e4 vaikea luopua kuin oli aikanaan maakeskeisest\u00e4 maailmankuvasta.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin ei voi iolla viittaamatta Tuomen viimeiseksi j\u00e4\u00e4neen teoksen Kardinaali Zenin alkusoittoon: \u201dKirjoitan teille katoavalla musteella\u201d ei ole kevyt vitsi, vaan viittaa siihen, ett\u00e4 subjekti kirjoittaa asioista, jotka eiv\u00e4t liity sovinnaiseen yhteistietoisuuteen, eiv\u00e4t yhteisesti sovinnaisiin mielikuviin. Ne ovat aikakeskeisen maailman ulkopuolella.<\/p>\n H\u00e4n jatkaa kirjoittavansa musteella, joka:<\/p>\n \u201don liiman<\/p>\n ja pigmentin<\/p>\n tuolla puolen<\/p>\n eli se haihtuu eik\u00e4 tartu\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n H\u00e4n kirjoittaa<\/p>\n \u201dsellaisuuteen vihityille<\/p>\n joiden kotimaa on tyhjyys<\/p>\n ja sellaisuuteen vihityille<\/p>\n joiden \u00e4idinkieli on hiljaisuus\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n Tuomen teksti kuuluu sellaisille, jotka pystyv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n Einsteinin<\/b> suhteellisuusteorian ytimen ja luopumaan min\u00e4keskeisest\u00e4 mekaanisesta maailmanselityksest\u00e4.<\/p>\n Se ei ole helppoa. Meid\u00e4t on kasvatettu tieteen ja laajan kirjallisuuden kautta helpoin selityksin ja sovinnaisin argumentein maailmaan, jossa \u201dterve j\u00e4rki\u201d suosii itsek\u00e4st\u00e4 min\u00e4\u00e4, uskoa kaaokseen ja mekaaniseen sattumanvaraisuuteen. Siihen, mik\u00e4 ajan sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy kaikille totena.<\/p>\n Eeettisesti mekaaniseen maailmankuvaan liittyy itsekkyys, jota ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 kyseenalaistaa: kannattaa hoitaa omat asiansa, olla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toisista, koska maailma on sattumanvaraisesti syntynyt kaaos, jossa on j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 tavoitella parasta mahdollista asemaa.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 ei suhteellisuus tietenk\u00e4\u00e4n kumoa, mutta uusi n\u00e4k\u00f6kulma vaikuttaa jo k\u00e4rkitutkimuksessa, sek\u00e4 filosofiassa ett\u00e4 luonnontieteiss\u00e4.<\/p>\n * *<\/p>\n N\u00e4kemisen draama<\/p>\n Tuomi kirjoittaa siit\u00e4, kuinka yhteisen kuvitellun todellisuuden murtaminen yksil\u00f6lliseksi kokemiseksi on runoiljan pakotie. Samalla se on pakotie kuristavan tavallisuuden suggestiosta, mutta tekee kokijasta auttamattomasti sivullisen.<\/p>\n Poisj\u00e4tt\u00e4misen taito eli aukkoisen tekstin kirjoittaminen on liiallisen hybriksen ja ylireagoinnin laimennustaitoa. Se voi olla adjektiivien varomista tai luettelomaista kirjoittamista.<\/p>\n On my\u00f6s uskallettava harjoittaa kielen vakaumuksellista v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ja sill\u00e4 tavoin sulkea runot pois arkisen sovinnaisuuden makeasta k\u00f6mpelyydest\u00e4. Kirjoittamisen on vain synnytt\u00e4v\u00e4 todellisesta kokemuksesta.<\/p>\n Tomas Transtr\u00f6mer<\/b> sanoo harjoittavansa ep\u00e4ily\u00e4 ja intohimoa vallitsevaa n\u00e4enn\u00e4istodellisuutta tarkatessaan. Toisiinsakuulumattomat kohteet asettuvat oivalluksien kautta rinnakkain, silloin kun niiden kohtaaminen synnytt\u00e4\u00e4 uutta estetiikkaa.<\/p>\n Strukturalistinen kielifilosofia l\u00e4hti siit\u00e4, ettei ajattelu ole voinut olla olemassa ennen kielt\u00e4. Kieli on muistin pankki. Tekstuaalinen taso ei kuitenkaan riit\u00e4, ja runoilijan on etsitt\u00e4v\u00e4 ykseyden kipupistett\u00e4, jossa h\u00e4n kohtaa yhteisen kokemuksen uusien ilmaisujen kautta.<\/p>\n Ansana on ihastuminen teoreettiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, tai johonkin vaikuttavaan runoilijaan. Silloin liiallinen my\u00f6t\u00e4ily tai opin muuntuminen fundamentaaliseksi julistukseksi tekev\u00e4t tekstist\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 kertausta, umpioitua abstraktismia. Runon pontimena on oltava oma kokeminen, vaikka se syntyisikin kirjoittajan tietoisuuden ulkopuolella, unimaisena kielen uudestisyntymisen\u00e4, jonakin hallitsemattomana tapahtumana, kuin ilmestyksen\u00e4, joka ei hae kunniaa.<\/p>\n Hyv\u00e4 lukija on ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4, koska runo syntyy uudestaan lukiessa. Runoilijan ja lukijan v\u00e4liss\u00e4 on yhteinen preesens, l\u00e4sn\u00e4olo kokemukseen tekstin kautta.<\/p>\n Postmodernismin korostama metatekstin ironinen suhde on riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n vailla syv\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 tekstin kokemiseen.<\/p>\n Tottumuksen rikkoutuminen aiemman min\u00e4n kustannuksella johtaa uudenlaiseen hyppyyn ilmaisussa.<\/p>\n Julia Kristevan<\/b> termit semioottinen kokemus prim\u00e4\u00e4rina ja symbolinen sekundaarisena kuvaavat Tuomen hahmottamaa ilmi\u00f6t\u00e4 eritt\u00e4in hyvin. Kristevan teoria on freudilaispohjainen ja siin\u00e4 semioottinen verbaaliksi siirtym\u00e4t\u00f6n kokemus edustaa kipupistett\u00e4. Tekstiksi muuntunut kokemus on siirtymist\u00e4 yhteisen kielen sis\u00e4\u00e4n, symboliseksi ilmaisuksi. Kun se valmistuu, \u201dpalaa runoilija kotiin\u201d, vapautuu kiduttavan ylikokemisen paineesta ja alkaa etsi\u00e4 uutta. Runokuvan ulkopuolelle on kuitenkin j\u00e4\u00e4nyt iso aukko. N\u00e4in runo kuvastaa l\u00e4sn\u00e4olon ja poissaolon vuoropuhelua. Olen ja en ole sivullinen.<\/p>\n Erkki Kiviniemi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Panu Tuomi: Poeettinen korrektius \u2013 Esseit\u00e4 ja muita kirjoituksia. Sanasato, 2007. 168 sivua. Panu Tuomi (1968\u20132025) julkaisi elinaikanaan…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":60729,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,2580,33,11159,31,30,378,14140,14141,32,109],"class_list":{"0":"post-60728","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-esseet","11":"tag-fi","12":"tag-filosofia","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-kirjat","16":"tag-panu-tuomi","17":"tag-poeettinen-korrektius","18":"tag-suomi","19":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/60728","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=60728"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/60728\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/60729"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=60728"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=60728"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=60728"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
aurinkoon, v\u00e4istyv\u00e4t pois.<\/p>\n
kaikki kellot ik\u00e4\u00e4n kuin
lohduttaen toisiaan.\u201d<\/p>\n\n
\n