{"id":61265,"date":"2025-10-13T21:33:13","date_gmt":"2025-10-13T21:33:13","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/61265\/"},"modified":"2025-10-13T21:33:13","modified_gmt":"2025-10-13T21:33:13","slug":"tuomas-kyroa-ei-enaa-naurata-hautajaisissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/61265\/","title":{"rendered":"Tuomas Kyr\u00f6\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 naurata hautajaisissa"},"content":{"rendered":"

Humoristina tunnettu Tuomas Kyr\u00f6 joutui vakavan paikan eteen, kun Ukrainasta tuli viime vuonna suru-uutinen. Aleksi Suomesta -kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, vapaaehtoistaistelija, oli kaatunut rintamalla.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla h\u00e4lytyssireenin ujellus sai miltei veren hyytym\u00e4\u00e4n. Teki mieli tempaista kannettava tietokone syliin ja kyyristy\u00e4 terassip\u00f6yd\u00e4n alle. Ik\u00e4\u00e4n kuin se mit\u00e4\u00e4n suojaa tarjoaisi.<\/p>\n

Oli kes\u00e4 2022, ja Ukrainan sotaa oli takana puoli vuotta. Tuomas Kyr\u00f6 <\/strong>ty\u00f6ryhmineen oli matkustanut hankkimaan materiaalia tulevaan tietokirjaansa. Sotilaan tarina olisi h\u00e4nen panoksensa taistelussa pahaa vastaan. Mutta nyt haarukka pys\u00e4htyi ilmaan kesken salaattiaterian.<\/p>\n

Kohta p\u00f6yt\u00e4\u00e4n istuutui kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Aleksi Lysander<\/strong>, ammattisotilas, joka taisteli Ukrainan kansainv\u00e4lisess\u00e4 legioonassa. H\u00e4n totesi tyynesti, etteiv\u00e4t ohjukset Kiovaan tule. Jossakin muualla kyll\u00e4 kuolee kohta ihmisi\u00e4. Mutta eiv\u00e4t he, eiv\u00e4t t\u00e4n\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Tilattiin siis toinen kierros olutta.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong> Heikki Heiskanen raportoi sakeassa lumipyryss\u00e4 ja nousi someilmi\u00f6ksi \u2212 t\u00e4llaista oli ty\u00f6skennell\u00e4 kirjeenvaihtajana Moskovassa<\/a><\/p>\n

Tuomas Kyr\u00f6: \u201dJoutaisin rintamalle mieluummin kuin joku kaksikymppinen\u201d<\/p>\n

Lapsena Tuomas pelk\u00e4si Roihuvuoren vesitornia ja er\u00e4st\u00e4 siltaa Malmin ja Pukinm\u00e4en v\u00e4liss\u00e4. Torni n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin Jumala olisi heitt\u00e4nyt maahan pystyyn j\u00e4\u00e4neen valtavan tikan, ja siltaa ylitt\u00e4v\u00e4n paikallisjunan rauhallinen kolina tykytykytyk kasvoi korvia pakottavaksi meluksi.<\/p>\n

Sotaa h\u00e4n ei pel\u00e4nnyt, se oli vain leikki muiden joukossa. Joskus potkittiin palloa, joskus leikittiin Ritari \u00c4ss\u00e4\u00e4, joskus sotaa.<\/p>\n

Tuomaksen syntyess\u00e4 1974 jatkosodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 oli kulunut vain 29 vuotta, mutta lapselle se oli ikuisuus. Kumpikaan iso\u00adisist\u00e4 ei joutunut rintamalle, toinen iso\u00e4iti palveli pikkulottana ilmavalvonnassa. Mummolta poika kuuli tarinoita siit\u00e4, miten taivaalta alkoi sataa pommeja ja kuinka taistelemaan l\u00e4hetetyt luokkatoverit palasivat kotikyl\u00e4lle arkuissa. <\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 kertomuksista Tuomas ammensi materiaalia kirjoittaessaan romaania Liitto, joka ylsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi 2005.<\/p>\n

Kun kutsu k\u00e4vi armeijaan, parikymppinen Tuomas asui iso\u00e4idill\u00e4\u00e4n, oli ty\u00f6t\u00f6n ja etsi el\u00e4m\u00e4lle suuntaa. Ei ollut oikein mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 puolustaa. Sodan syttyess\u00e4 h\u00e4n olisi luultavasti paennut maasta ensimm\u00e4isell\u00e4 lennolla. Mutta tuolloin, vuonna 1996, Neuvostoliitto oli hajonnut ja Ven\u00e4j\u00e4 n\u00e4ytti kulkevan kohti demokratiaa. Rauha tuntui ikuiselta olotilalta.<\/p>\n

Tuomas sanoo k\u00e4yneens\u00e4 armeijan \u201dv\u00e4h\u00e4n ironisesti\u201d. Hengenahdistuksen ja ahdistuksena ilmenev\u00e4n sopeutumish\u00e4iri\u00f6n takia h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi niin sanotusti B-mieheksi, huoltokomppaniaan. My\u00f6s keskussotilassairaalan psykiatrinen osasto tuli tutuksi.<\/p>\n

Kokemukset jalostuivat tekstiksi vuonna 2003 ilmestyneess\u00e4 romaanissa Tilkka.<\/p>\n

\u201dPahin ja ep\u00e4miellytt\u00e4vin aika el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voi olla kirjailijalle parasta materiaalia. Kaikenlaista voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4, kun ei etuk\u00e4teen p\u00e4\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 on etsim\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Nyt, kolmekymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin, Tuomaksella on perhe ja asema yhteiskunnassa. On my\u00f6s isovanhemmille aiemmin kuulunut kes\u00e4paikka, jota ymp\u00e4r\u00f6i 1,7 hehtaaria maata. Niit\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4 puolustaisi.<\/p>\n

\u201dMieluummin min\u00e4 rintamalle joutaisin kuin joku kaksikymppinen, vaikka h\u00e4n saattaisi olla sotilaana parempi. Minulla on kuitenkin el\u00e4m\u00e4\u00e4 jo enemm\u00e4n takana kuin edess\u00e4.\u201d<\/p>\n

Vasta tosipaikan tullen selvi\u00e4\u00e4, onko ihminen Rokka vai Riitaoja\u00a0<\/p>\n

Ensisilm\u00e4yksell\u00e4 kaupunkikuva n\u00e4ytti ihan tavalliselta. Massiiviset uudet kerrostalot olivat kuin Helsingin J\u00e4tk\u00e4saaresta \u2013 paitsi ett\u00e4 sein\u00e4ss\u00e4 ammotti viisimetrinen aukko. Parkkipaikoilla n\u00e4kyi tuhoutuneita autoja. Taksi v\u00e4isteli pommin asfalttiin kaivertamia suuria kuoppia.<\/p>\n

Alle puoli vuotta aiemmin Aleksi joukkoineen oli k\u00e4ynyt taisteluja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kiovan liepeill\u00e4 sijaitsevassa Irpiniss\u00e4. H\u00e4n kuvaili kaduilla vy\u00f6ryv\u00e4t panssarivaunut sek\u00e4 rakennuksia ja puustoa pirstovat pommit ja kranaatit niin el\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 kirjailijan oli helppo rakentaa taistelutanner p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Milt\u00e4 tuntui katsella sit\u00e4 h\u00e4vityksen kauhistusta?<\/p>\n

Vastaus viipyy.<\/p>\n

\u201dTuli ihan itsek\u00e4s ajatus, ett\u00e4 ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 tapahtuisi Irpinin sijaan Imatralla. Ja mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4, ett\u00e4 niin ei k\u00e4visi? Meh\u00e4n ollaan edelleen aika alkeellinen apinalaji. Sivistyksen ohut pintakerros kuoriutuu pois nopeasti, ja el\u00e4in ampaisee pintaan.\u201d<\/p>\n

V\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleen nousi my\u00f6s kysymys, mihin kaikkeen itse kykenisik\u00e4\u00e4n vastaavassa tilanteessa. T\u00e4m\u00e4n Tuomas tiet\u00e4\u00e4 varmasti: Perheen takia ihan mihin tahansa. Is\u00e4nmaan puolestakin h\u00e4n voisi olla valmis uhrauksiin. Mutta vasta tosipaikan tullen selvi\u00e4\u00e4, onko ihminen lopulta Rokka vai Riitaoja.<\/p>\n

Aleksi kiteytti ammattinsa ristiriidan yhteen lauseeseen: \u201dMe sodimme hyv\u00e4n puolesta, mutta aiheutamme pahaa\u201d. H\u00e4n oli jalkav\u00e4en sotilaaksi i\u00e4k\u00e4s, yli kolmenkymmenen, ja ammattiinsa koulutettu. Suurimpiin julmuuksiin syyllistyv\u00e4t usein kouluttamattomat nuoret. Kun kokemattoman parikymppisen vierest\u00e4 kaatuu hyv\u00e4 kaveri, kostoksi saattaa kuolla siviilej\u00e4.<\/p>\n

\u201dVen\u00e4j\u00e4ll\u00e4 pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 tapahtuu, kun taistelun raaistamat sotilaat joskus palaavat siviiliel\u00e4m\u00e4\u00e4n. J\u00e4lki voi olla rumaa.\u201d <\/p>\n

Sodan runtelemassa Irpiniss\u00e4 toiveikkuus ja toivottomuus k\u00e4viv\u00e4t k\u00e4sikynkk\u00e4\u00e4. Sirpaleita lakaistiin, tuhoja korjattiin. Pommitetun talon kivijalassa pizzeria jatkoi toimintaansa. Mutta nuori tarjoilija totesi vaisusti, ett\u00e4 tulevaisuutta on mahdoton suunnitella, kun ei tied\u00e4, kuinka kauan sota jatkuu ja milloin t\u00e4ytyy itse l\u00e4hte\u00e4 rintamalle. <\/p>\n

Tuomakselle tuli v\u00e4h\u00e4n syyllinen olo, h\u00e4nh\u00e4n oli sodassa vain k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4. Kohta p\u00e4\u00e4sisi Suomeen turvaan.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong> Ukrainalainen Mariia aloitti uuden el\u00e4m\u00e4n Suomessa \u2013 n\u00e4it\u00e4 asioita h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stelee edelleen<\/a><\/p>\n

\u201dTe l\u00e4hdette t\u00e4\u00e4lt\u00e4 eri ihmisin\u00e4 kuin tulitte.\u201d 32-vuotiaan Aleksin tiet\u00e4v\u00e4inen repliikki aluksi hieman huvitti viisikymppist\u00e4 kirjailijaa. Oikeassa h\u00e4n kuitenkin oli, mutta muutos on tapahtunut hitaasti ja jatkuu kai edelleen.<\/p>\n

Matkan j\u00e4lkeen laskeutuminen takaisin omaan arkeen ei k\u00e4ynyt kivuitta.<\/p>\n

\u201dKun on viett\u00e4nyt aikaa kirjaimellisesti el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman \u00e4\u00e4rell\u00e4, mik\u00e4\u00e4n ei oikein tuntunut en\u00e4\u00e4 milt\u00e4\u00e4n. Se oli tietysti ep\u00e4reilua l\u00e4heisi\u00e4 kohtaan.\u201d<\/p>\n

Sota kulki mukana p\u00e4\u00e4kopassa Tuomaksen kirjoittaessa sittemmin Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi nimetty\u00e4 Aleksi Suomesta -teosta. Kuvitteluhan on kirjailijan ammattitaito ja -tauti.<\/p>\n

\u201dOlipa kyseess\u00e4 sitten fiktiivinen Mielens\u00e4pahoittaja tai todellinen ihminen niin kuin Aleksi, kirjoittaessa pit\u00e4\u00e4 el\u00e4yty\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n asemaan. Fiktiota luodessa hahmo j\u00e4\u00e4 ty\u00f6huoneelle, Aleksin vaiheet sen sijaan py\u00f6riv\u00e4t mieless\u00e4 my\u00f6s vapaa-ajalla.\u201d<\/p>\n

Sodan kauhujen kuvaaminen oli raskasta. Mutta, Tuomas huomauttaa, ei tietenk\u00e4\u00e4n verrattavissa itse sotimiseen. H\u00e4n arvelee silti poteneensa kirjaa ty\u00f6st\u00e4ess\u00e4\u00e4n mikroversion PTSD:st\u00e4, traumaper\u00e4isest\u00e4 stressih\u00e4iri\u00f6st\u00e4. <\/p>\n

Sodan uutisointi ja analyysit \u00e4rsyttiv\u00e4t. Miten Pasilan studiossa muka tiedettiin, mit\u00e4 Ukrainassa todella tapahtuu! My\u00f6s kaikenlainen palaveeraaminen ahdisti tavallistakin enemm\u00e4n. V\u00e4lill\u00e4 tuli halu aukoa p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja rikkoa huonekaluja, k\u00e4rjistetysti ilmaisten. Silloin h\u00e4n l\u00e4hetti itsens\u00e4 j\u00e4\u00e4hylle.<\/p>\n

Ammattitaitoa koeteltiin, kun piti siirty\u00e4 sotakirjan tykkitulen keskelt\u00e4 Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 olla huolissaan -viihdeohjelman nauhoituksiin. Tuomaksen metodina on kirjoittaa katsojan esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huoleen vastaukseksi ensin se, mit\u00e4 h\u00e4n oikeasti ajattelee, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 teksti sitten komiikaksi. Tuolloin teki mieli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 k\u00e4sikirjoitus ensimm\u00e4iseen vaiheeseen, ilman loppuhuipennusta. <\/p>\n

Katsoessaan nauhoituksen j\u00e4lkik\u00e4teen Tuomas n\u00e4ki ruudulla k\u00e4rttyis\u00e4n oloisen miehen. Kuin Nasse-sed\u00e4n komediapanelistina.<\/p>\n

En\u00e4\u00e4 Tuomasta ei naurata hautajaisissa<\/p>\n

Jo junassa matkalla Ukrainaan Tuomas oli aistinut jotakin outoa. Ihmiset ty\u00f6skenteliv\u00e4t l\u00e4pp\u00e4reill\u00e4\u00e4n, selailivat puhelimiaan ja juttelivat vaimeasti. Mutta \u00e4\u00e4nimaisemasta puuttui jotakin. Meni tovi ennen kuin h\u00e4n tajusi, mik\u00e4. Nauru. Sama outo tyhji\u00f6 oli vastassa Kiovassa.<\/p>\n

Huumorilla on aina ollut t\u00e4rke\u00e4 sija Tuomaksen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n on usein se, joka laukaisee j\u00e4nnittyneen tilanteen painamalla huumorin\u00e4pp\u00e4int\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ominaisuus h\u00e4nell\u00e4 on ollut lapsesta saakka. Muiden naurattaminen oli palkitsevaa ja kannusti hiomaan taitoa.<\/p>\n

\u201dNauru on kuin ukkosenjohdatin. Kun riitatilanteessa vastapuolet saa nauramaan yhdess\u00e4, j\u00e4nnitys helpottaa. Voisi toimia my\u00f6s kansainv\u00e4lisess\u00e4 politiikassa, vaikkapa rauhanneuvotteluissa.\u201d<\/p>\n

Tuorein kokemus naurun ihmeellisest\u00e4 voimasta on muutaman viikon takaa. Yli yhdeks\u00e4nkymppinen appiukko teki l\u00e4ht\u00f6\u00e4 viimeiselle matkalle. H\u00e4n makasi sairaalavuoteessa silm\u00e4t kiinni, kaukana todellisuudesta. Jotakin puhellakseen Tuomas alkoi kertoa huvittavaa sattumusta taannoisesta Katri Helenan <\/strong>konsertista. \u00c4kki\u00e4 vanhan miehen silm\u00e4t aukenivat, h\u00e4n otti katsekontaktin ja selv\u00e4sti naurahti. Tuo hetki tarjosi pienen heng\u00e4hdystauon surun ja luopumisen keskell\u00e4.<\/p>\n

\u201dTilanne oli nurinkurisesti v\u00e4h\u00e4n samanlainen kuin silloin, kun oma lapsi puolen vuoden i\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran nauroi. Syntyi yhteys ja ymm\u00e4rrys. Ei t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 niin kamalaa ole. Vaikka onkin.\u201d<\/p>\n

Nuorena Tuomasta tuppasi naurattamaan hautajaisissa. Ei h\u00e4n omaisten surua pilkannut, tietenk\u00e4\u00e4n. Kaikki se hartaus vain k\u00e4\u00e4ntyi koomiseksi. H\u00e4nen teoriansa mukaan itku ja nauru sijaitsevat aivoissa vieretysten. Siksi ne tulevat usein per\u00e4j\u00e4lkeen ja l\u00e4ikkyv\u00e4t toistensa puolelle.<\/p>\n

Viime aikoina arkun \u00e4\u00e4rell\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 naurattanut.<\/p>\n

Parhaat asiat ovat tapahtuneet sattumalta<\/p>\n

Vuoden ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Tuomas julkaisi Facebook-sivullaan kuvan kustannustoimittajastaan Lea Peuronpurosta<\/strong> ja Aleksista rutistamassa hymyillen toisiaan. H\u00e4n oli tavannut n\u00e4m\u00e4 itselleen merkitt\u00e4v\u00e4t ihmiset viimeisen kerran loppukes\u00e4ll\u00e4. Muutaman viikon kuluttua Lea menehtyi sy\u00f6p\u00e4\u00e4n, ja joulukuun lopulla Tuomas sai matkalla m\u00f6kille pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 puhelun: Aleksi oli kaatunut taistelussa It\u00e4-Ukrainassa.<\/p>\n

Auton nokka k\u00e4\u00e4ntyi kohti Helsinki\u00e4, jossa Aleksi-kirjan ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senet ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ravintolaan. Muisteltiin. Itkettiin ja naurettiin.<\/p>\n

Tilattiin toinenkin kierros olutta.<\/p>\n

My\u00f6s muita l\u00e4heisi\u00e4 on poistunut vierelt\u00e4 viime vuosina.<\/p>\n

\u201dT\u00e4m\u00e4n ik\u00e4isen\u00e4 itsell\u00e4kin on jo jonotusnumero k\u00e4dess\u00e4. Mutta ei kuolema oikeastaan pelota. Kaikilla meill\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain rajallinen aika, ja jokainen on pala isompaa kokonaisuutta.\u201d<\/p>\n

En\u00e4\u00e4 Tuomas ei ole niin tiukka ateisti kuin aikoinaan. <\/p>\n

Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen siirryt\u00e4\u00e4n johonkin hyv\u00e4\u00e4n paikkaan \u2013 vaikka sitten pilven reunalle \u2013 tuo lohtua l\u00e4heisille. Ihan sama, onko se totta vai ei. J\u00e4lleensyntym\u00e4\u00e4n Tuomas uskoo siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kuoltuaan ihminen palaa maahan ja muuttuu mullaksi, jossa luikertelee mato, joka p\u00e4\u00e4tyy linnun nokkaan\u2026<\/p>\n

Nuorempana Tuomas mielsi el\u00e4m\u00e4n janana, jonka loppup\u00e4\u00e4t\u00e4 ei n\u00e4kynyt. Siell\u00e4 oli jotakin, mihin piti kovasti pyrki\u00e4. Nyt viiva on alkanut kaartua, ja jossakin vaiheessa loppu yhdistyy alkuun. <\/p>\n

Ympyr\u00e4 sulkeutuu.<\/p>\n

Kohtalon sijaan Tuomas uskoo sattumaan. Oikeastaan kaikki parhaat asiat el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ovat osuneet kohdalle vahingossa. Mielens\u00e4pahoittaja sai alkunsa kiireellisest\u00e4 tilausty\u00f6st\u00e4 radioon. Tv-ura k\u00e4ynnistyi, kun kollega n\u00e4ki h\u00e4net Kirjamessujen haastattelussa ja antoi vinkin tuotantoyhti\u00f6lle. Puoliso l\u00f6ytyi y\u00f6junasta. Niin, ja lapsetkin tulivat oikeastaan v\u00e4h\u00e4n vahingossa.<\/p>\n

Ehk\u00e4 onnekkaista sattumista johtuen Tuomas ei ole synkimm\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n hetkell\u00e4 menett\u00e4nyt toivoaan. Ei, vaikka joka aamu \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 her\u00e4t\u00e4 t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Kun on juotu lasillinen tuoremehua ja muki kahvia, \u00e4rsytys alkaa helpottaa. <\/p>\n

Toivo nostaa taas p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Tuomas Kyr\u00f6, 51<\/p>\n

Ty\u00f6: Kirjailija.<\/p>\n

Perhe: Puoliso ja kaksi lasta.<\/p>\n

Asuu: Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

Ajankohtaista: Romaani Mielens\u00e4pahoittaja ja sodank\u00e4ynnin taito (WSOY) ilmestyi lokakuun alussa. Aleksi Suomesta -n\u00e4ytelm\u00e4n ensi-ilta 9.10. Helsingin kaupunginteatterissa.<\/p>\n

Juttu on ilmestynyt Annassa 41\/2025.<\/p>\n

Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n

    \n
  1. \n


    \n Ihmiset <\/a><\/p>\n

    Tuomas Kyr\u00f6: ”Halusin ammattirikolliseksi”<\/a><\/p>\n<\/li>\n

  2. \n


    \n Ihmiset <\/a><\/p>\n

    Miika Nousiainen toivoo, ett\u00e4 osaisi puhua tunteistaan omaa is\u00e4\u00e4ns\u00e4 paremmin<\/a><\/p>\n<\/li>\n

  3. \n


    \n Ihmiset <\/a><\/p>\n

    Yli 30 vuotta vaimonsa kanssa yhdess\u00e4 ollut Kari Hotakainen: ”Menimme naimisiin kahden viikon seurustelun j\u00e4lkeen”<\/a><\/p>\n<\/li>\n<\/ol>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Humoristina tunnettu Tuomas Kyr\u00f6 joutui vakavan paikan eteen, kun Ukrainasta tuli viime vuonna suru-uutinen. Aleksi Suomesta -kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6,…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":61266,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,4298,7344,2001,805,32,1303,109],"class_list":{"0":"post-61265","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-huumori","13":"tag-keski-ika","14":"tag-kirjailijat","15":"tag-sota","16":"tag-suomi","17":"tag-ukraina","18":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/61265","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=61265"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/61265\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/61266"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=61265"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=61265"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=61265"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}