Kauko R\u00f6yhk\u00e4n ty\u00f6huoneella on h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja hiljaista. H\u00e4n tarjoaa mustaa kahvia ja kyselee kuulumisia hiukan nuutuneen oloisena. Riku Mattila taas on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n iloinen ja pirte\u00e4, vaikka haastattelut\u00e4llit on sovittu aamukymmeneksi.\u00a0<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 miehet tekev\u00e4t musiikkia yhdess\u00e4, mutta katsovat sit\u00e4 eri kulmista. Kitaristi, tuottaja ja biisintekij\u00e4 Mattila on ty\u00f6skennellyt pitk\u00e4\u00e4n levy-yhti\u00f6iss\u00e4 ja tarkastelee asiaa alan muuttuvien lainalaisuuksien kautta. R\u00f6yhk\u00e4 taas on laulaja-lauluntekij\u00e4 ja kirjailija, joka n\u00e4kee kaiken vapaan taiteilijan vinkkelist\u00e4 ja ikuisen ulkopuolisen asemasta.\u00a0<\/p>\n
Yhdess\u00e4 he muodostavat kiinnostavan yht\u00e4l\u00f6n, josta syntyy hienoa musiikkia \u2013 aivan liian harvoin, tosin. Kaksikko soitti kimpassa 1980-luvun alkupuolen, ja t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella on syntynyt kolme yhteist\u00e4 albumia. Kauko R\u00f6yhk\u00e4 & Riku Mattila ilmestyi vuonna 2008 ja Kaksi lensi tuulen mukaan 2011. Meid\u00e4t pelastaa vain rakkaus on loppukes\u00e4n 2025 satoa.\u00a0<\/p>\n
R\u00f6yhk\u00e4n ja Mattilan kolmannen yhteislevyn ensimm\u00e4inen single Marraskuun kulkija ilmestyi albumin julkaisuun n\u00e4hden aivan liian kauan sitten, loppuvuodesta 2021. Mattila my\u00f6nt\u00e4\u00e4 tehneens\u00e4 virheen.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Rupesin keulimaan. Mietin, ett\u00e4 laitetaan nyt jotain ulos, ett\u00e4 saadaan homma k\u00e4yntiin. Se oli ihan turhaa. Olisi kannattanut vain jatkaa albumin tekemist\u00e4 ja julkaista biisi vasta sitten, kun koko levy on valmis.\u00a0<\/p>\n
Biisin julkaiseminen ei olisi ollut turhaa, jos se olisi alkanut soida radioissa. Single ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ssyt mink\u00e4\u00e4n kanavan rotaatioon ja sen ilmestymisen huomasivat vain kovan linjan Kauko-fanit. Viel\u00e4 Kaksi lensi tuulen mukaan -levyn aikaan tilanne oli toisenlainen, mutta siit\u00e4 on ikuisuus.\u00a0<\/p>\n
\u2013 M\u00e4 tiesin kyll\u00e4, ett\u00e4 maailma oli muuttunut, koska seuraan alaa tarkkaan, Mattila huokaa. \u2013 Mutta omaa musaa tehdess\u00e4 menee sellaiseen toiviotilaan, ett\u00e4 joo, olen ulkopuolinen, mutta ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4sen silti messiin. Kun Marraskuun kulkija ei mennyt mihink\u00e4\u00e4n, kyn\u00e4 putosi p\u00f6yd\u00e4lle.\u00a0<\/p>\n
R\u00f6yhk\u00e4 sanoo, ett\u00e4 h\u00e4nelle kappaleen kohtalo ei tullut yll\u00e4tyksen\u00e4. H\u00e4n ei tee kaikkea omaa musiikkiaan en\u00e4\u00e4 yleiseen jakeluun, koska siit\u00e4 ei ole hy\u00f6ty\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Olen menett\u00e4nyt toivoni kaupallisiin systeemeihin. Tied\u00e4n, ett\u00e4 kun julkaisen biisin, se ei varmasti soi radiossa tai myy paljoakaan. Mulla on oma sis\u00e4piirisysteemi, er\u00e4\u00e4nlainen salaseura, johon voi liitty\u00e4 ja jonka kautta julkaisen omia levyj\u00e4ni. Teen albumini suoraan hardcorefaneilleni, ihmisille, jotka ovat\u00a0valmiita ostamaan niit\u00e4. Kauppoihin tai medialle niit\u00e4 ei toimiteta.<\/p>\n
Mietittek\u00f6 hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 uuden R\u00f6yhk\u00e4\/Mattila-albuminkin voisi julkaista vain Kaukon sis\u00e4piirille?\u00a0<\/p>\n
\u2013 No ei vitussa, Mattila sanoo.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Minusta se on ihan \u00e4lyt\u00f6n systeemi. Mutta jos Kauko haluaa sellaista touhuta, se on ihan ok. Jokainen tekee mit\u00e4 haluaa. Meid\u00e4n levy on kuitenkin tarkoitettu kaikille, ja mulle kelpaa kaikenlainen vastaanotto. Marraskuun kulkijan kohdalla odotin liikaa, mutta en\u00e4\u00e4 en odota mit\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Teen musan puitteissa niin paljon kaikenlaista duunia, ett\u00e4 mulle oli olennaista tajuta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on harrastus, Mattila jatkaa. \u2013 Sen sis\u00e4istetty\u00e4ni oli helpompi kelata koko juttua. Harrastaja on amat\u00f6\u00f6ri, ja sana amat\u00f6\u00f6ri tulee sanasta l\u2019amour. Rakkaus.\u00a0<\/p>\n
R\u00f6yhk\u00e4 pohtii, ettei h\u00e4nenk\u00e4\u00e4n tarvitse tai edes kannata suunnata kaikkea tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 pienelle piirille.<\/p>\n
\u2013 V\u00e4lill\u00e4 on hyv\u00e4 tehd\u00e4 t\u00e4llainen normaali julkaisu. Mutta en voi tehd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4. Olen tuottelias musiikintekij\u00e4, enk\u00e4 voi odottaa loputtomiin, milloin me tehd\u00e4\u00e4n Rikun kanssa seuraava yhteislevy. Mullahan loppuu el\u00e4m\u00e4 ennen sit\u00e4. Nytkin meni nelj\u00e4toista vuotta edellisest\u00e4.<\/p>\n
Se, ett\u00e4 albumien v\u00e4liss\u00e4 kului paljon aikaa, ei johtunut ainakaan materiaalin puutteesta. Useimmiten R\u00f6yhk\u00e4n ja Mattilan yhteiset kappaleet l\u00e4htev\u00e4t rakentumaan Kaukon aihioista, joita on jumalattomasti.<\/p>\n
\u2013 Me tehd\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 niin, ett\u00e4 ensin m\u00e4 annan Rikulle kaikki demot. H\u00e4n saa valita biisit ja muokata niit\u00e4 haluamallaan tavalla. V\u00e4lill\u00e4 se on v\u00e4h\u00e4n v\u00e4kin\u00e4ist\u00e4, mutta v\u00e4lill\u00e4 se onnistuu. Silloin t\u00e4ll\u00f6in jokin juttu alkaa toimia niin, ett\u00e4 se tyydytt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 molempia, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo.<\/p>\n
Kaukon kohdalla \u201dkaikki demot\u201d ei ole mik\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4inen m\u00e4\u00e4r\u00e4. Mattila kertoo, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 tietokoneellaan 270 R\u00f6yhk\u00e4n biisi\u00e4 tai luonnosta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Isoin ty\u00f6 on saada tekstit sellaisiksi, ett\u00e4 min\u00e4kin voin uskoa niihin. Todellakin puutun my\u00f6s sanoituksiin, Mattila sanoo. \u2013 Meh\u00e4n juteltiin matkan varrella paljon siit\u00e4, mist\u00e4 kuusikymppisen\u00e4 voi laulaa. Et voi tehd\u00e4 en\u00e4\u00e4 Pauliina, rantatytt\u00f6\u00e4 [2002]. Seh\u00e4n olisi irvokasta.<\/p>\n
\u2013 Voisin m\u00e4 semmoisenkin tehd\u00e4, Kauko sanoo kohauttaen olkiaan.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Mua ei haittaa olla irvokas.<\/p>\n
\u2013 Mutta m\u00e4 en usko sellaiseen, Riku t\u00e4sment\u00e4\u00e4. \u2013 Ja kun me tehd\u00e4\u00e4n musaa kimpassa, m\u00e4 haastan sua siin\u00e4 asiassa. Juuri t\u00e4llaisen prosessin kautta l\u00f6ytyi meid\u00e4n kolmannen levyn juoni. Jaan tuotantoprosessin mieless\u00e4ni eri osiin. T\u00e4m\u00e4 haastamisosuus, jota kutsutaan A&R:ksi, on niist\u00e4 oleellisin. Teen t\u00e4t\u00e4 samaa duunia monien muidenkin artistien kanssa.\u00a0<\/p>\n
Mattila lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kun biisit on valittu, levy on periaatteessa valmis. Niiden toteuttaminen ja tuottaminen on en\u00e4\u00e4 vain valmistamista. R\u00f6yhk\u00e4n demot saattavat olla hyvin luonnosmaisia, mutta niist\u00e4 l\u00f6ytyy aina kappaleen ydin.<\/p>\n
\u2013 Kuppainenkin demo voi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kokonaisen vision. Esimerkiksi Miss\u00e4 kaikki ovat? -biisin demossa oli hoodoomeininki valmiina. Hukkasin jotakin metsiin -biisiss\u00e4 oli hauskankuuloinen taustakuoro, joka vastaa p\u00e4\u00e4lauluun. Molemmat osuudet laulaa Kake itse, mik\u00e4 on aivan oleellista biisin perusidean kannalta. Levyll\u00e4 on my\u00f6s biisej\u00e4, jotka me s\u00e4vellettiin kimpassa. Kohti jumalaa on sellainen, samoin Sin\u00e4 hymyilit mulle.\u00a0<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 haetaan henkisyytt\u00e4<\/b>
Meid\u00e4t pelastaa vain rakkaus -levyn sanoituksista nousee esiin toisiinsa kietoutuvia teemoja. Avainasioita ovat luonto sek\u00e4 jonkin menett\u00e4minen ja tavoittelu. Joskus toivo sulaa k\u00e4siin kuin \u201dsuklaa-Jeesus\u201d, mutta aina on ment\u00e4v\u00e4 eteenp\u00e4in.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Mainitsemani Kaukon haastamisen kautta muotoutui tiettyj\u00e4 teemoja, Mattila sanoo. \u2013 Mulle t\u00e4ll\u00e4 levyll\u00e4 on parasta juuri ne diipit kelat. Siihen liittyy luonto ja uskominen. Siis ei uskonto vaan uskominen, sellainen animistinen viesti. Usko mihin tahansa, kunhan uskot johonkin etk\u00e4 j\u00e4\u00e4 kyyniseksi nihilistiksi.<\/p>\n
\u2013 T\u00e4ss\u00e4 haetaan jonkinlaista henkisyytt\u00e4, R\u00f6yhk\u00e4 jatkaa. \u2013 Moni alkaa tutkia Raamattua tai paukuttaa noitarumpua tai hakea stimulanteista syvempi\u00e4 juttuja. M\u00e4 uskon edelleen musiikkiin ja kirjoittamiseen. Olen sen verran naiivi tyyppi, ett\u00e4 uskon voivani l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niiden kautta viel\u00e4 jotakin.\u00a0<\/p>\n
Se on vaatinut etsimist\u00e4. Meid\u00e4t pelastaa vain rakkaus ei siinnyt luomisen pyh\u00e4st\u00e4 hengest\u00e4, vaan sen eteen n\u00e4htiin vaivaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Oli siin\u00e4 hierominen, Mattila sanoo. \u2013 Kappaleista tehtiin tosi monta eri versiota. Piti mietti\u00e4, kuka on biisin kertoja ja millaisista jutuista se laulaa. Kaukolta tulee paljon teksti\u00e4, ja jokaisen biisin tekeminen oli kiven veist\u00e4mist\u00e4 pieni siru kerrallaan. Se oli elokuu, en tosin muista mink\u00e4 vuoden, kun mulle lopulta selkiytyi, ett\u00e4 nyt t\u00e4ss\u00e4 hommassa alkaa olla jotain juonta.<\/p>\n
\u2013 Olin aika h\u00e4mm\u00e4stynyt, kun kuuntelin valmista levy\u00e4, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo. \u2013 Edellisest\u00e4 kuuntelusta oli mennyt pitk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 oikein en\u00e4\u00e4 muistanut, mit\u00e4 kaikkea sinne oli tulossa. Biiseiss\u00e4 on hyvin pitk\u00e4lle vietyj\u00e4 ajatuksia lyhyiss\u00e4 muodoissa. Jokaisesta biisist\u00e4 voisi kirjoittaa romaanin. Ehk\u00e4 kirjoitankin vaikka Invalidin tytt\u00e4rest\u00e4.<\/p>\n
Kyseinen kappale on levyn vanhinta materiaalia. Se oli ehdolla jo ensimm\u00e4iselle R\u00f6yhk\u00e4\/Mattila-levylle ja kuului kaksikon duokeikkojen settiin 2000-luvun alkuvuosina. Hukkasin jotakin metsiin -kappaleen innoittajana taas toimi saksalaisen Sibylle Baierin kappale I Lost Something in the Hills.<\/p>\n
\u2013 M\u00e4 kuuntelen musaa koko ajan, luen englantilaisia rocklehti\u00e4 ja yrit\u00e4n seurata inspiroivia juttuja, R\u00f6yhk\u00e4 kertoo. \u2013 Jonkin lehden mukana tuli cd, jossa oli tuo Sibylle Baierin biisi. Se sai minut ajattelemaan nuoruuttani ja sit\u00e4, miten paljon kuljin Lapin metsiss\u00e4 paikallisten poikien kanssa. Meill\u00e4 oli jokin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n yhteinen juttu. Olen ajatellut sit\u00e4 paljon ja yritt\u00e4nyt tavoittaa juttua uudelleen, mutta se on vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4 paljon vaikeampaa. Siit\u00e4 syntyi Hukkasin jotakin metsiin.<\/p>\n
Joitakin biisej\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n R\u00f6yhk\u00e4 ja Mattila havaitsivat l\u00e4hestyv\u00e4ns\u00e4 soft rockia.<\/p>\n
\u2013 Olen ostellut viime aikoina kierr\u00e4tyskeskuksista 1970-luvun viihdelevyj\u00e4. Mantovania, James Lastia, Ray Conniff Orchestraa\u2026 Niill\u00e4 on tuttuja biisej\u00e4, joita aikoinaan inhosin ja jotka sitten unohdin. Ilmestyess\u00e4\u00e4n ne olivat mulle liian l\u00e4llyj\u00e4, mutta nyt ne kuulostivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tuoreilta, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo.<\/p>\n
Yksi kappaleista oli Conniffin versio Chicagon kauniista If You Leave Me Now\u2019sta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Me kuunneltiin sit\u00e4 Rikun kanssa ja pohdittiin, ett\u00e4 mekin voitaisiin tehd\u00e4 t\u00e4llainen kappale. Hyv\u00e4 s\u00e4vellys, jollaisia kuulee popmusiikissa nyky\u00e4\u00e4n harvemmin, R\u00f6yhk\u00e4 jatkaa. \u2013 Alettiin hakea sopivia, hienostuneen kuuloisia sointuja. Syntyi biisi nimelt\u00e4 Sin\u00e4 hymyilit mulle. Se on selke\u00e4sti soft rockia, mutta on levyll\u00e4 muutakin.<\/p>\n
\u2013 Joo, aika paljonkin muuta. Biiseiss\u00e4 on variaatiota, Mattila sanoo. \u2013 Sin\u00e4 hymyilit mulle -kappaleessa on kiva k\u00f6yh\u00e4n miehen Steely Dan -viba. Halusin tehd\u00e4 siit\u00e4 mahdollisimman viihdytt\u00e4v\u00e4n ja puhtaan. Monessa muussakin levyn kappaleessa on tietty\u00e4 puhtautta. Yksinkertaisen mutta kuuntelukelpoisen viihteen tekeminen on kaikkein vaikeinta. Mua alkoi naurattaa, kun tajusin, ett\u00e4 Sin\u00e4 hymyilit mulle on trendik\u00e4s biisi. Seh\u00e4n on niin sanottua yacht rockia.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Yacht rock on ollut ihmisten huulilla, mit\u00e4 nyt netist\u00e4 olen seurannut, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo. \u2013 Monet artistit eiv\u00e4t tykk\u00e4\u00e4, jos heid\u00e4n musiikkiaan sanoo yacht rockiksi. Sellaisilla levyill\u00e4 paljon soittanut kitaristi Steve Lukather esimerkiksi kimpaantui siit\u00e4 jossain haastattelussa: \u201dWhere\u2019s my fucking yacht?\u201d<\/p>\n
Me graindattiin saatanasti\u00a0<\/b>
R\u00f6yhk\u00e4 ja Mattila eiv\u00e4t ole asioista aina samaa mielt\u00e4, mutta se ei n\u00e4yt\u00e4 olevan heille mik\u00e4\u00e4n ongelma. Heid\u00e4n suhteestaan ei aisti sellaista hevonpaskaa kuin ihmisten v\u00e4lilt\u00e4 usein. He eiv\u00e4t selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 loukkaavansa toisiaan, kun taas joidenkin on pakko pit\u00e4\u00e4 toisensa hyv\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pysty\u00e4kseen ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Me puhutaan toisillemme suoraan. Haastan Kaukoa siin\u00e4 miss\u00e4 muitakin artisteja, joiden kanssa teen t\u00f6it\u00e4. Meid\u00e4n tapamme puhua toisillemme tulee kuitenkin niin helvetin kaukaa, ett\u00e4 se on tosi suorasukaista, Mattila sanoo.<\/p>\n
R\u00f6yhk\u00e4 kommentoi somessa suhdettaan Mattilaan sanoilla \u201d45 vuotta yst\u00e4vyytt\u00e4\u201d. Siihen se varmaankin kiteytyy. Ajan uurtamaan syvyyteen.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Riku oli kiinnostunut jo ensimm\u00e4isest\u00e4 b\u00e4ndist\u00e4ni, siis siit\u00e4 Nartusta, jonka perustin Oulussa, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo. \u2013 Me tavattiin ekan kerran, kun olin Tuomari Nurmion l\u00e4mpp\u00e4rin\u00e4 ja Riku tuli kirjoittamaan keikasta arvostelun.<\/p>\n
Mattila muistelee menneens\u00e4 lukioik\u00e4isen\u00e4 sanomalehti Kalevan kulttuuritoimitukseen sanomaan suorat sanat.<\/p>\n
\u2013 Sanoin toimitusp\u00e4\u00e4llik\u00f6lle, ett\u00e4 teid\u00e4n musajutut on surkeita, voisinko min\u00e4 alkaa tehd\u00e4 niit\u00e4. Tyyppi nyrpisteli aikansa ja pyysi sitten tekem\u00e4\u00e4n n\u00e4ytejutun. Niin musta tuli Kalevan n\u00e4s\u00e4viisas musakirjoittaja. Menin Nurmion keikalle ja kuuntelin l\u00e4mpp\u00e4ri\u00e4, joka oli siis Kaukon b\u00e4ndi, ja ajattelin, ett\u00e4 oho. Siin\u00e4 kuului jo Kaukon ylivoimainen laatu tekstintekij\u00e4n\u00e4. Menin takahuoneeseen ja sanoin Kaukolle, ett\u00e4 s\u00e4 olet tosi hyv\u00e4, mutta sun b\u00e4ndi on tosi huono.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Mik\u00e4 piti paikkansa, R\u00f6yhk\u00e4 jatkaa. \u2013 Riku on tyyppi, joka hiffaa asiat ennen muita. En saanut b\u00e4ndiini hyvi\u00e4 soittajia, koska kaikki pitiv\u00e4t musiikkiani liian omituisena. Mutta ehk\u00e4 siit\u00e4kin b\u00e4ndist\u00e4 olisi voinut tulla sinnikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 jotakin. Tulihan toisesta saman aikakauden huonosti soittaneesta b\u00e4ndist\u00e4 Matti M\u00e4t\u00e4 & SS:st\u00e4kin 22-Pistepirkko.<\/p>\n
Samana ensitapaamisen iltana R\u00f6yhk\u00e4st\u00e4 ja Mattilasta otettiin ensimm\u00e4inen yhteiskuva, joka on vilahdellut viime aikoina R\u00f6yhk\u00e4n somekanavilla. Seuraavan kerran kaksikko kohtasi Turussa.<\/p>\n
\u2013 Olin k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 is\u00e4ni luona, ja Kauko oli muuttanut Turkuun opiskelemaan. Me t\u00f6rm\u00e4ttiin Ratsian keikalla, jolloin k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 is\u00e4 ja Kauko asuivat 400 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistaan. Silloin alkoi yhteisen tekemisen juoniminen, Mattila sanoo.<\/p>\n
Siihen saakka Mattila oli soittanut rockia Ramblersiss\u00e4, jonka ensimm\u00e4inen albumi We Don\u2019t Mind Rockin\u2019 Tonite ilmestyi vuonna 1979.<\/p>\n
\u2013 Se oli sellaista englanninkielist\u00e4 pubirockia, rokkaavaa musiikkia tanssilavoille. Riku ei halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 siihen juttuun pidemm\u00e4ksi aikaa. Mulla oli biisej\u00e4, ja me alettiin tehd\u00e4 yhdess\u00e4 suomenkielist\u00e4 musiikkia. Se tuntui minusta \u00e4lytt\u00f6m\u00e4lt\u00e4, koska Ramblersin soittajat olivat just tehneet levyn blueslegenda Champion Jack Dupreen kanssa. Seuraava artisti, jonka kanssa Riku ja rumpali Heikki Tikka soittivat, olin min\u00e4, R\u00f6yhk\u00e4 nauraa.\u00a0<\/p>\n
Kauko R\u00f6yhk\u00e4n ensimm\u00e4isen albumin, vuonna 1980 ilmestyneen Steppaillen-levyn, tekemisen rahoitti oululainen keikkamyyj\u00e4 ja manageri Antti Porkka. Studiosessiot hoidettiin parissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja pienell\u00e4 kokoonpanolla.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Me ei tuotu Kaukon juttuun mit\u00e4\u00e4n hirve\u00e4n omaper\u00e4ist\u00e4 tai supervahvaa n\u00e4kemyst\u00e4. Me vain soitettiin ne biisit. Steppaillen-levyn aikaan min\u00e4 olin kitarassa, Heikki Tikka rummuissa ja Kauko laulussa ja bassossa, Mattila sanoo.<\/p>\n
Mattilasta t\u00e4m\u00e4 alkuaika oli \u201dtosi kivaa\u201d ja \u201dtodellista koulutusta\u201d. R\u00f6yhk\u00e4 muistaa sen olleen \u201daika repiv\u00e4\u00e4\u201d.<\/p>\n
\u2013 Ensimm\u00e4inen levy, ensimm\u00e4inen kirja ja julkisuus tulivat yht\u00e4 aikaa. YYA-Suomessa oli sellaisia asenteita, ett\u00e4 naistenlehtiin ei saanut antaa haastatteluja. Ajattelin, ett\u00e4 voinhan min\u00e4 Annaan antaa, kun \u00e4idille tulee kotiin se lehti, ja sitten mua pidettiin tyrkkyn\u00e4. Toimittaja Tero Liete sanoi mulle, ett\u00e4 \u201dse sun eka levyh\u00e4n oli sellainen naistenlehtilevy\u201d \u2013 siis se kahdessa ja puolessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 levytetty, aivan vitun anarkistinen omakustannemasteri. Alku oli aika helvetin hyyt\u00e4v\u00e4. Tuli j\u00e4\u00e4vett\u00e4 niskaan.<\/p>\n
\u2013 Mutta pit\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kyll\u00e4h\u00e4n s\u00e4 sit\u00e4 kerj\u00e4sitkin. Halusit olla r\u00e4\u00e4vit\u00f6n ja \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4, er\u00e4\u00e4nlainen klovni, Mattila huomauttaa. \u2013 Suomessa on my\u00f6s sellainen asenne, ett\u00e4 saisi tehd\u00e4 vain yht\u00e4 asiaa kerrallaan. Mutta Kauko on aina ollut kova luu. Se on vienyt pitk\u00e4lle. Ei ehk\u00e4 korkealle, mutta pitk\u00e4lle.<\/p>\n
\u2013 Joo, ei mulla ole valittamista. Mutta onhan t\u00e4m\u00e4 ollut v\u00e4lill\u00e4 aika rankkaa. Varsinkin, kun en ole ollut koskaan kovin varovainen tai puheitani miettiv\u00e4 tyyppi. Olen antanut palaa, ja se on kostautunut. Mutta se kuuluu mun artistipersoonaan.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen levyn j\u00e4lkeen kokoonpano laajeni. Kauko R\u00f6yhk\u00e4 & Narttu levytti albumit Uusia tansseja (1981) ja Mikki Hiiren my\u00f6hemm\u00e4t vaiheet (1982). Viimeksi mainitusta R\u00f6yhk\u00e4 ja Mattila eiv\u00e4t juurikaan pid\u00e4. Itse asiassa Kauko kuvailee sit\u00e4 \u201dkaikista tekeleist\u00e4\u00e4n huonoimmaksi\u201d.<\/p>\n
\u2013 Mun ekojen levyjen sanoitukset olivat v\u00e4lill\u00e4 tekorajuja. Mikki Hiiren my\u00f6hemm\u00e4t vaiheet -levyll\u00e4kin on silti faninsa. Aina kun paskannan omaan pes\u00e4\u00e4ni haukkumalla sit\u00e4 netiss\u00e4, levyn diggarit sy\u00f6ksyv\u00e4t paikalle puolustamaan, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo.<\/p>\n
\u2013 Se on paska levy, mutta tehty intensiivisesti, Mattila m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Vaikea kuvitella, ett\u00e4 joku oikeasti tykk\u00e4isi siit\u00e4, mutta jos n\u00e4in on, sen intensiteetti varmaan miellytt\u00e4\u00e4. Mutta yht\u00e4 kaikki, sen j\u00e4lkeen me jouduttiin puntaroimaan asiamme uudestaan.<\/p>\n
\u2013 T\u00f6rm\u00e4\u00e4n joskus nuoriin musiikintekij\u00f6ihin, jotka haluaisivat p\u00e4\u00e4st\u00e4 suoraan isoihin geimeihin. Se tuo aina mieleen, kuinka saatanasti me graindattiin silloin alussa, ja miten palkitsevalta tuntui, kun me otettiin homma omiin k\u00e4siimme ja se alkoi toimia.<\/p>\n
Tuuli muuttui suotuisaksi levyill\u00e4 Onnenp\u00e4iv\u00e4 (1983), Lauralle (1984) ja Maa on voimaa (1985). R\u00f6yhk\u00e4\u00e4 alettiin arvostaa biisintekij\u00e4n\u00e4 ja Narttua b\u00e4ndin\u00e4. Kaukon mielest\u00e4 suksee johtui l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kolmea ensimm\u00e4ist\u00e4 albumia leimanneet liiallinen nokkeluus, yliyritt\u00e4minen ja keikarointi j\u00e4tettiin pois.\u00a0<\/p>\n
Mattila j\u00e4tti Nartun Maa on voimaa -levyn j\u00e4lkeen, mutta yhteys R\u00f6yhk\u00e4\u00e4n ei katkennut kokonaan: h\u00e4n esimerkiksi tuotti t\u00e4m\u00e4n Rock\u2019n\u2019roll-klisee-albumin vuonna 1999. Vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin Mattila sanoo, ett\u00e4 tilanne on nyt v\u00e4h\u00e4n samankaltainen kuin Onnenp\u00e4iv\u00e4\u00e4 tehdess\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Meid\u00e4t pelastaa vain rakkaus on tehty v\u00e4h\u00e4n samanlaisessa tilanteessa. Taaskaan meit\u00e4 ei tavallaan ole edes olemassa. Me ollaan oltu poissa niin kauan, ett\u00e4 meill\u00e4 ei ole statusta, joka saisi yleis\u00f6n kuuntelemaan meit\u00e4. Monet tekev\u00e4t puolivillaista musiikkia luottaen valmiiseen statukseensa. Koska me ei voida tehd\u00e4 niin, on todella t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 musiikki on tosi hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Mit\u00e4 me oikein halutaan?<\/b>
Maailman tuulet k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t nopeasti, mutta koskeeko se sittenk\u00e4\u00e4n Kauko R\u00f6yhk\u00e4n ja Riku Mattilan kaltaisia tekij\u00f6it\u00e4? Onhan heill\u00e4 yhteinen status, joka muodostuu kasarin alkupuolen Nartusta ja my\u00f6hemmist\u00e4 yhteisalbumeista. Moni kuuntelee Meid\u00e4t pelastaa vain rakkaus -levy\u00e4 nimenomaan tuota taustaa vasten, eiv\u00e4tk\u00e4 artistit itsek\u00e4\u00e4n ole irti omasta historiastaan.<\/p>\n
\u2013 Mulle t\u00e4m\u00e4 on selke\u00e4sti jatkoa noille ajoille. Levyll\u00e4 on jopa viittauksia tiettyihin tosi vanhoihin juttuihin. Siin\u00e4 on faneille tekemist\u00e4, kun bongaavat niit\u00e4, Mattila hymyilee.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Mulle t\u00e4m\u00e4 on jatkoa kaikelle, mit\u00e4 olen tehnyt t\u00e4t\u00e4 ennen. Se on kuin helminauha. Jos t\u00e4m\u00e4 on paluuta johonkin, niin hyv\u00e4\u00e4n vanhanaikaiseen biisintekemiseen, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo. \u2013 Varmaan ne ihmiset, jotka ovat tyk\u00e4nneet vaikka Lauralle-levyst\u00e4, voivat tyk\u00e4t\u00e4 t\u00e4st\u00e4kin.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ihan varmasti, Mattila sanoo.\u00a0<\/p>\n
\u2013 On kuitenkin oma haasteensa saada vanhat kuulijat kuuntelemaan uusia biisej\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ei mulla ole sellaista. Multa on totuttu odottamaan \u00e4nkyr\u00e4asennetta, mink\u00e4 ansiosta voin tehd\u00e4 mit\u00e4 huvittaa. On tietynlainen etuoikeus, ettei ole sellaista painetta, Kauko sanoo.\u00a0<\/p>\n
Vakiintuneen aseman puuttuminen n\u00e4kyy siin\u00e4, miten Marraskuun kulkijalle k\u00e4vi. Syv\u00e4llinen ja kaunis kappale haihtui ilmaan niin nopeasti, ett\u00e4 on helpottavaa huomata sen olevan mukana uudella albumilla. Mattilan ja R\u00f6yhk\u00e4n status on taiteellista, ei kaupallista laatua. Se on hyv\u00e4 juttu musiikintekemisen n\u00e4k\u00f6kulmasta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Kaupallinen maailma on niin rankka, ett\u00e4 usein \u00e4\u00e4nitteet ik\u00e4\u00e4n kuin vain suoritetaan valmiiksi, mik\u00e4 ei ole hauskaa tekij\u00f6iden kannalta. M\u00e4 taas hieroin n\u00e4it\u00e4 biisej\u00e4 aivan kaikessa rauhassa, Mattila sanoo.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Levytysprosessi oli sellaista loputonta kahvittelua. Me oltiin keitti\u00f6np\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 enemm\u00e4n kuin studiossa. Kartoitettiin asioita puhumalla siit\u00e4, miss\u00e4 me ollaan, mink\u00e4laisessa maailmassa. V\u00e4lill\u00e4 jopa mietittiin, ett\u00e4 julkaistaisiin meid\u00e4n keskusteluja, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo.\u00a0<\/p>\n
Nuo keskustelut olisivat kiinnostavia samasta syyst\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 haastattelutilannekin. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat l\u00e4heisi\u00e4 toisilleen, toisaalta he katselevat toistensa maailmoja kaukaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Sulla on, Kauko, hyv\u00e4 kupla. Se on pieni mutta olemassa. Sulla on seuraajia ja s\u00e4 teet keikkoja. Maailma on muuttunut totaalisesti, eik\u00e4 sua edes kiinnosta menn\u00e4 siihen mukaan. Indieartistien olisi hyv\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n juttunsa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 breikkaa isosti, mutta se voi kantaa pitk\u00e4lle, Mattila sanoo.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Rikussa on se hauska piirre, ett\u00e4 vaikka se on tehnyt isoille levy-yhti\u00f6ille isoja juttuja kovapalkkaisena tuottajana, se on aina halunnut tehd\u00e4 my\u00f6s ep\u00e4kaupallista musiikkia. Riku varmaan halusi alkaa soittaa taas kanssani, ett\u00e4 saisi palata juurilleen, R\u00f6yhk\u00e4 arvelee.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Ilman muuta. Kun me aikoinaan aloitettiin R\u00f6yhk\u00e4\/Mattila-juttu, olin aika puutunut musabisneksen kuolemanvakavaan ammattimaisuuteen. Sen t\u00e4hden l\u00e4hdin poiskin major label -kuvioista 2010-luvulla.\u00a0<\/p>\n
Musiikkiala alkoi muuttua 1990-luvulla, ja t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella kuvio on mullistunut. Perinteisest\u00e4 levy-yhti\u00f6n ideasta on siirrytty toisenlaiseen tekemiseen, er\u00e4\u00e4nlaiseen pikavoittobisnekseen. Mattila sanoo, ett\u00e4 tietyt vanhat periaatteet ovat silti vaalimisen arvoisia.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Minusta on edelleen hyv\u00e4 bisnesidea kehitell\u00e4 tuotteita, joiden ei ole tarkoituskaan myyd\u00e4 paljon. Tavaraa, jossa originellius on itseisarvo. Sellainen ajattelu on kadonnut major-kuvioista kokonaan. T\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n musiikki on sellaista. Ja t\u00e4ss\u00e4 on se hyv\u00e4 puoli, ett\u00e4 saan itsekin soittaa.\u00a0<\/p>\n
Kauko R\u00f6yhk\u00e4 on 66-vuotias, ja Riku Mattila t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syksyll\u00e4 65. Kummallakaan ei olisi mit\u00e4\u00e4n hitin syntymist\u00e4 vastaan, mutta t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tiet\u00e4 tekemisen pointti l\u00f6ytyy jostakin aivan muualta.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Me ollaan Rikun kanssa saavutettu oikeastaan kaikki, R\u00f6yhk\u00e4 sanoo. \u2013 Me on saatu tehd\u00e4 musiikkia ja olla vapaita. Kuusikymppisin\u00e4 ukkoina meid\u00e4n t\u00e4ytyy mietti\u00e4 viel\u00e4 uudestaan, mit\u00e4 me oikein halutaan. Kun tulee ik\u00e4\u00e4, moni alkaa mietti\u00e4 vanhoja juttuja ja esiinty\u00e4 nostalgia-aktina. Sekin on tavallaan ok, teen sit\u00e4 itsekin osittain. Mutta mulle on hirve\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 my\u00f6s uutta kamaa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia juttuja. Se pit\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ja kaiken mielenkiintoisena mulle itselleni. En halua tylsisty\u00e4. Mieluummin mietin, mihin voisin viel\u00e4 menn\u00e4.\u00a0<\/p>\n
Karjalaisilla on siit\u00e4 sanonta: \u201dEteenp\u00e4in el\u00e4v\u00e4n mieli, kuollut taakse katsokoon.\u201d Mutta jos Mattilalta kysyt\u00e4\u00e4n, ainakaan keikoille ei menn\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Siin\u00e4 on niin helvetinmoinen homma, kitaristi huokaa. \u2013 Mutta jos kysynt\u00e4\u00e4 syntyy, jotain t\u00e4sm\u00e4keikkoja voisi harkita.\u00a0<\/p>\n
R\u00f6yhk\u00e4 soittaa edelleen paljon keikkoja eri kokoonpanoilla ja konsepteilla. Niin h\u00e4nen t\u00e4ytyykin tehd\u00e4, sill\u00e4 vuosikymmenet vapaana taiteilijana eiv\u00e4t ole tuoneet taloudellista turvaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Taiteilijoiden ja sis\u00e4ll\u00f6ntuottajien asema heikkenee koko ajan. Ensin meniv\u00e4t radiosoitot, sitten festarikeikat, sitten levymyyntitulot. Kirjallisuus tuotti aiemmin puolet tuloistani, nyt vain viidesosan tai v\u00e4hemm\u00e4n. Apurahat ovat kuivuneet t\u00e4ysin, ja kustantajilta ei paljon tule. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kirjoitan er\u00e4\u00e4lle yksityishenkil\u00f6lle el\u00e4m\u00e4kertaa, koska siit\u00e4 maksetaan mulle kunnolla.\u00a0<\/p>\n
Mitenk\u00e4s taiteilijael\u00e4ke? Oletko hakenut?\u00a0<\/p>\n
\u2013 Joo, joka vuosi, mutta ei mulle anneta sit\u00e4, R\u00f6yhk\u00e4 vastaa.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Jos sulla on liian isot tulot? Mattila virnist\u00e4\u00e4.\u00a0<\/p>\n
\u2013 Hah! Miss\u00e4 ne rahat on? Where\u2019s my yacht!?\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kauko R\u00f6yhk\u00e4n ty\u00f6huoneella on h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja hiljaista. H\u00e4n tarjoaa mustaa kahvia ja kyselee kuulumisia hiukan nuutuneen oloisena. Riku…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":61716,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,2382,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-61715","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-haastattelu","13":"tag-music","14":"tag-musiikki","15":"tag-suomi","16":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/61715","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=61715"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/61715\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/61716"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=61715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=61715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=61715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}