Siken mukaan suomalaisilla on usein romantisoitu kuva italialaisesta el\u00e4m\u00e4nmenosta: koko suku istuu trattoriassa pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 seurustelemassa.<\/p>\n
\u201dJa olihan siell\u00e4 sellaista, mutta me ulkopuoliset katselimme sit\u00e4 sivusta. T\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 on vaikea en\u00e4\u00e4 luoda uusia yst\u00e4vyyssuhteita, ja omat perheenj\u00e4senet asuivat kaukana.\u201d<\/p>\n
Puolisen vuotta pariskunta viihtyi Italiassa. Tai no, oleskeli. Talvi on talvi Toscanassakin: usein oli sateista, koleaa ja pime\u00e4\u00e4. Juuri muuta tekemist\u00e4 ei ollut kuin testata ravintoloita ja maistella viinej\u00e4. Ja kirjoittaa.<\/p>\n
Tony valmisteli el\u00e4m\u00e4kertateosta toimittaja Leif<\/strong> Salmenista<\/strong>. Sikke yhdisti voimansa naapurissa asuvan muusikon ja ruokaintoilijan Jaakko Luomasen<\/strong> eli Liemisen kanssa. He ryhtyiv\u00e4t laatimaan keittokirjaa Toscanan herkuista.<\/p>\n Lue my\u00f6s Kotiliesi.fi<\/strong>: Sikke Sumari j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ravintolansa ja Suomen p\u00f6lyt \u2013 uusi bisnesidea Italiassa<\/a><\/p>\n Joulun tienoissa Sikke ja Tony pist\u00e4ytyiv\u00e4t Suomessa tervehtim\u00e4ss\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntynytt\u00e4 kolmatta lastenlastaan, ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 he palasivat kokonaan. Uusi koti l\u00f6ytyi Helsingin Punavuoresta, l\u00e4helt\u00e4 Siken entist\u00e4 ravintolaa. Sen tilalla on nyt uusi ravitsemusliike, jonka baaritiskill\u00e4 Sikke k\u00e4y usein istuskelemassa. Entisi\u00e4 aikoja h\u00e4n ei silti haikaile.<\/p>\n \u201dEn yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n ik\u00e4v\u00f6i asioita, jotka olen j\u00e4tt\u00e4nyt taakseni.\u201d<\/p>\n Juuri nyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on j\u00e4nn\u00e4 v\u00e4livaihe. P\u00e4iv\u00e4saikaan Sikke saattaa katsella telkkaria, lukea tai olla jopa tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. 74-vuotiaalle se toki on ihan sallittua, onhan moni ik\u00e4toveri ollut jo vuosia el\u00e4kkeell\u00e4. Sikelle se ei ole vaihtoehto. Yritt\u00e4j\u00e4n sekalaisissa hommissa el\u00e4ke j\u00e4i niin pieneksi, ett\u00e4 t\u00f6it\u00e4 on yh\u00e4 painettava.<\/p>\n Ja tokkopa h\u00e4n osaisi kovin pitk\u00e4\u00e4n jouten ollakaan.<\/p>\n Millainen rooli sinulla oli lapsuudenperheess\u00e4si?<\/p>\n \u201dMeit\u00e4 oli nelj\u00e4 tytt\u00f6\u00e4. Min\u00e4 olin toiseksi nuorin, ik\u00e4eroa oli kumpaankin suuntaan useampi vuosi. Olin vanhempieni, erityisesti \u00e4idin, lellikki, vaikka en sit\u00e4 varmaan lapsena tiedostanut. Kahdelle isosiskolleni is\u00e4 oli hirve\u00e4n ankara: vahti haukan lailla, etteiv\u00e4t he alkaneet juoda, tupakoida tai odottaa aviotonta lasta. <\/p>\n Murrosik\u00e4\u00e4n tultuani totesin, ett\u00e4 nyt se kytt\u00e4\u00e4minen saa loppua. Ja se loppui. Eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 uhkakuvista toteutunut.<\/p>\n J\u00e4lkeen p\u00e4in olen miettinyt, miksi \u00e4iti suosi juuri minua. Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 putkahdin maailmaan helposti. Minulla oli niin kiire ulos, ett\u00e4 synnyin vanhempieni vuoteeseen is\u00e4n toimiessa k\u00e4til\u00f6n\u00e4. <\/p>\n Olin tytt\u00e4rist\u00e4 eniten \u00e4idin n\u00e4k\u00f6inen ja luonteemme osuivat yksiin. Lelliminen oli ihan konkreettista: er\u00e4\u00e4n\u00e4kin syksyn\u00e4 vanhemmille siskoille ostettiin j\u00e4rkev\u00e4t paksupohjaiset k\u00e4velykeng\u00e4t, kun min\u00e4 sain sirot ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkiset.<\/p>\n Isosiskot ovat my\u00f6hemmin tunnustaneet kiusanneensa minua joskus, mutta siit\u00e4 minulla ei ole muistikuvaa. Olen sen verran boss lady, ett\u00e4 minua on aina ollut vaikea dissata. En mielest\u00e4ni ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n dissannut muita. Mutta porukassa olen usein se, joka ottaa ohjat k\u00e4siins\u00e4.<\/p>\n Sisarusparvessa tunsin oloni aina v\u00e4h\u00e4n ulkopuoliseksi. V\u00e4lit paranivat, kun muutama vuosi sitten k\u00e4vimme pikkusiskoni Hannan<\/strong> kanssa syv\u00e4llisen keskustelun \u00e4itisuhteistamme. My\u00f6nsin olleeni erityisasemassa ja ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 se aiheutti hankauksia. Nyt Hanna ja min\u00e4 olemme l\u00e4heisempi\u00e4 kuin koskaan.\u201d<\/p>\n Mik\u00e4 on akilleenkantap\u00e4\u00e4si?<\/p>\n \u201dAi se heikko kohta, josta p\u00e4\u00e4see ihoni alle? Kun ei sinne oikein p\u00e4\u00e4se. T\u00e4m\u00e4n ominaisuuden olen perinyt \u00e4idilt\u00e4ni. Se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 olisin valtavan itsevarma \u2013 tai itserakas. <\/p>\n Joskus kehuja kuunnellessa ajattelen, ett\u00e4 olisin kyll\u00e4 pystynyt parempaankin. P\u00e4\u00e4st\u00e4n itseni helpolla, jos ei vaadita tarpeeksi. Minulle tekee hyv\u00e4\u00e4, kun sanotaan: uudestaan, osaat paremminkin.\u201d<\/p>\n Mit\u00e4 mietit y\u00f6ll\u00e4, kun uni ei tule?<\/p>\n \u201dOlen aina ollut huono nukkuja, mutta en siksi, ett\u00e4 vatvoisin huoliani. Syy on pikemminkin se, ett\u00e4 juutun illalla katsomaan jotakin dekkarisarjaa enk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 lopettaa ajoissa.<\/p>\n On my\u00f6s iltoja, jolloin vain tied\u00e4n, ett\u00e4 aha, t\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 uni ei tule. Aivot ovat ylivireystilassa ja kierrokset eiv\u00e4t laske. Sitten vaan valvon. Makaan pime\u00e4ss\u00e4 ja ajattelen, ett\u00e4 olisipa kiva nukahtaa. Aamuy\u00f6st\u00e4 alan laskea tunteja siihen, kun on noustava yl\u00f6s ja ahdistun.<\/p>\n Terapiassa en ole koskaan ollut, mutta ehdottomasti menisin, jos tuntisin siihen tarvetta. En koe, ett\u00e4 minulla on purettavia lapsuuden traumoja tai ett\u00e4 kaipaisin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 keskusteluapua vieraan ihmisen kanssa. Siihen tarkoitukseen minulla on hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n Toisaalta, \u00e4idin hautajaisissa seitsem\u00e4n vuotta sain holtittoman itkukohtauksen. \u00c4iti oli yli yhdeks\u00e4nkymppinen ja olin hyv\u00e4ksynyt h\u00e4nen kuolemansa. Silti en saanut itkua katkeamaan. Tilanne johti lopulta syd\u00e4nkohtaukseen ja p\u00e4\u00e4dyin sairaalaan. Koskaan sit\u00e4 ennen tai sen j\u00e4lkeen en ole itkenyt niin rajusti.<\/p>\n En edelleenk\u00e4\u00e4n tajua, mist\u00e4 se kumpusi. Ehk\u00e4 en olekaan niin selvill\u00e4 psyykest\u00e4ni kuin kuvittelen.\u201d<\/p>\n Kuka saa n\u00e4hd\u00e4 kyyneleesi?<\/p>\n \u201dPerhe ja l\u00e4hiyst\u00e4v\u00e4t. Muutaman kerran joku aikuisista pojistani on muistellut lapsuuden tapahtumaa, jossa olen h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n toiminut v\u00e4\u00e4rin. Silloin on tullut itku. <\/p>\n Mutta otan t\u00e4m\u00e4nkaltaisen keskustelun luottamuksen osoituksena: lapseni ajattelee, ett\u00e4 \u00e4idill\u00e4 on kyky vastaanottaa vaikeita tunteita. Minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n vaikeuksia pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi ja haluan, ett\u00e4 asia k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n perusteellisesti.<\/p>\n Yst\u00e4villeni harmitus arjen triviaaleissa vastoink\u00e4ymisiss\u00e4 purkautuu joskus kyynelin\u00e4. Mutta yleisesti ottaen minulta irtoaa r\u00e4k\u00e4nauru paljon helpommin kuin itku.\u201d<\/p>\n Mink\u00e4 asian suhteen olet k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt takkisi?<\/p>\n \u201dVoi, min\u00e4h\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00e4n takkia yhten\u00e4\u00e4n! Olisi surullista jumittua yhteen mielipiteeseen. Jos joku perustelee riitt\u00e4v\u00e4n hyvin, miksi olen v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, totean, ett\u00e4 niinp\u00e4 perhana olenkin. T\u00e4t\u00e4 tapahtuu jatkuvasti. Mutta saatan my\u00f6s olla typer\u00e4n j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4inen. <\/p>\n Kaikki l\u00e4heiseni esimerkiksi tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 minulla on olematon suuntavaisto. Pitk\u00e4\u00e4n silti luotin siihen lujasti ja intin vastaan, kun toinen halusi risteyksess\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 vastakkaiseen suuntaan. Mieheni kanssa \u00e4idyn yh\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in kinastelemaan reittivalinnoista, mutta useimmiten onnistun pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vastav\u00e4itteet omana tietonani.\u201d<\/p>\n Kenen neuvoja kuulet useimmin p\u00e4\u00e4ss\u00e4si?<\/p>\n \u201d\u00c4idin neuvo oli: Sirkkaliisa, \u00e4l\u00e4 hosu. Minulla on aina ollut taipumusta hoppuiluun, vaikka vanhemmiten olen v\u00e4h\u00e4n rauhoittunut.<\/p>\n Olen sill\u00e4 tavalla itseriittoinen, ett\u00e4 luotan aika pitk\u00e4lti omaan harkintakykyyni. Lis\u00e4ksi minulla on loistava assistentti Heidi<\/strong>. Esitt\u00e4ess\u00e4ni h\u00e4nelle ideoitani odotan tuuletusta ja hurraahuutoja. Usein h\u00e4n on hiljaa ja sanoo: mietit\u00e4\u00e4np\u00e4 nyt viel\u00e4. <\/p>\n Ensin se \u00e4rsytt\u00e4\u00e4, mutta hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tunnustan h\u00e4nen olevan oikeassa. Luotan Heidiin kuin kallioon. Italiaan l\u00e4htiess\u00e4mme uskoin h\u00e4nen haltuunsa kaikki avaimet ja asiapaperit testamentista l\u00e4htien.<\/p>\n Jussi Parviaiselta<\/strong> sain my\u00f6s aikoinaan hyv\u00e4n neuvon. Satuin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 silloisen kumppanin soittaessa Jussin luurin n\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 luki \u201drakas\u201d. Kuulemma jo tuon sanan n\u00e4keminen her\u00e4tti h\u00e4ness\u00e4 l\u00e4mpimi\u00e4 tunteita soittajaa kohtaan. <\/p>\n Min\u00e4kin muutin puhelimeeni mieheni kohdalle \u201drakas\u201d, mutta jouduin vaihtamaan takaisin Tonyn nimen, kun merkitsin h\u00e4net puhelimeeni ICE-henkil\u00f6ksi (ihminen, johon otetaan yhteys h\u00e4t\u00e4tilanteissa).\u201d <\/p>\n Miss\u00e4 asioissa olet puolisona hyv\u00e4?<\/p>\n \u201dMinulla on huono muisti, ik\u00e4v\u00e4t asiat unohtuvat nopeasti. Olen oppinut riitelem\u00e4\u00e4n niin, etten kaivele esiin vanhoja asioita. Nyky\u00e4\u00e4n pystyn aika hyvin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4ni sellaiset ik\u00e4v\u00e4t kommentit, jotka aikaisemmin purskautin pid\u00e4kkeett\u00e4. <\/p>\n \u00c4rsytt\u00e4v\u00e4t asiat kannattaa ottaa puheeksi vasta sitten, kun on itse rauhoittunut.\u201d<\/p>\n Lue lis\u00e4\u00e4<\/strong>: Sikke Sumari 40-vuotisesta avioliitostaan: \u201dOlen ollut vaikea vaimo, mutta helppo \u00e4iti\u201d\u00a0<\/a><\/p>\n Milloin olet pettynyt itseesi?<\/p>\n \u201dNuorena valokuvamallina minut kutsuttiin t\u00f6ihin Japaniin. En l\u00e4htenyt, koska olin rakastunut eik\u00e4 rakkaani pit\u00e4nyt ajatuksesta. Harmittaa, etten pit\u00e4nyt p\u00e4\u00e4t\u00e4ni ja sanonut h\u00e4nelle, ett\u00e4 tervetuloa per\u00e4ss\u00e4. Viel\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole p\u00e4\u00e4ssyt Japaniin asti. <\/p>\n My\u00f6s se harmittaa, ett\u00e4 putosin Teatterikorkeakoulun p\u00e4\u00e4sykokeiden viimeisess\u00e4 vaiheessa. Olin ihan varma, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen sis\u00e4\u00e4n. Mutta olin jo kolmekymppinen ja minulle sanottiin, etten sopisi nuorempien homogeeniseen joukkoon. Ehk\u00e4 se oli onni. Tuolloin teatterikoulussa elettiin Jouko Turkan<\/strong> aikaa, ja olisin tuskin sopeutunut h\u00e4nen komentoonsa.<\/p>\n Mietin yh\u00e4 joskus, ett\u00e4 minusta olisi varmaan tullut komedienne. Olen aika hyv\u00e4 naurattamaan ihmisi\u00e4.\u201d<\/p>\n Mit\u00e4 ajattelet vanhenemisesta?<\/p>\n \u201dTy\u00f6ss\u00e4ni ulkon\u00e4\u00f6ll\u00e4 on merkityst\u00e4, joten olen tietyll\u00e4 tavalla siit\u00e4 riippuvainen. Tied\u00e4n olevani ik\u00e4isekseni ihan hyvin s\u00e4ilynyt. Aina ei silti ole helppo kohdata peilist\u00e4 aamunaamaansa.<\/p>\n Muistan, kuinka kerran ty\u00f6haastattelussa ihmettelin itsekseni er\u00e4\u00e4n hakijan voimakkaita juonteita suupieliss\u00e4. Nyt sellaiset alkavat olla minullakin. Universumi rankaisi! Iloinen ilme korjaa onneksi tilanteen, ja minullahan on hymy herk\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Mielelt\u00e4ni olen yh\u00e4 nuori, jopa lapsellinen, mutta kroppa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rapistuu. Jos pid\u00e4n itsest\u00e4ni huolta, edess\u00e4 saattaa olla viel\u00e4 kymmenenkin hyv\u00e4\u00e4 vuotta. Treenaan reisilihaksia, jotta pysyisin tolpillani ja t\u00e4yt\u00e4n ristisanateht\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4 pysyisi kirkkaana. Haluaisin seurata lasteni ja lastenlasteni el\u00e4m\u00e4\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n joutumatta heid\u00e4n vaivoikseen.<\/p>\n Mit\u00e4 henkisyys sinulle merkitsee?<\/p>\n \u201dTulin uskoon rippileirill\u00e4 ja jonkin aikaa pidin pyh\u00e4koulua. Sitten juhliminen alkoi lauantaisin veny\u00e4 ja sunnuntaiaamut alkoivat tuntua liian raskailta. Tulin pois uskosta.<\/p>\n Olen kuitenkin varma, ett\u00e4 on jotain meit\u00e4 suurempaa. Kutsutaan sit\u00e4 vaikka universumin hyv\u00e4ksi energiaksi. K\u00e4yn sen kanssa jatkuvaa vuoropuhelua: kyselen kadonneiden tavaroiden per\u00e4\u00e4n ja pyyd\u00e4n ohjeita kiperiss\u00e4 tilanteissa. <\/p>\n Mahdanko luottaa v\u00e4h\u00e4n liikaa polun vain aukenevan eteeni? Italiaan l\u00e4hdin sill\u00e4 mielell\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 universumi jotain j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 oli kai kiireit\u00e4 toisaalla, kun asiat eiv\u00e4t lutviutuneet.<\/p>\n Aina voi ajatella, ett\u00e4 kaikki el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nteet ovat osa suurta suunnitelmaa. Ett\u00e4 ei meid\u00e4n kuulunutkaan asettua Italiaan, vaan vaikkapa Espanjaan. Ehk\u00e4 suuntaamme seuraavaksi sinne.\u201d <\/p>\n Sikke Sumari, 74<\/p>\n Ty\u00f6<\/strong>: Kokki, keittokirjailija ja juontaja. <\/p>\n Koti:<\/strong> Helsingin Punavuoressa.<\/p>\n Perhe<\/strong>: Puoliso Tony Ilmoni ja kolme aikuista poikaa perheineen.<\/p>\n Ajankohtaista<\/strong>: Keittokirja Sikke ja Lieminen Toscanassa ilmestyy lokakuussa.<\/p>\n Juttu on julkaistu Annassa 42\/2025.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Sikke Sumari 40-vuotisesta avioliitostaan: \u201dOlen ollut vaikea vaimo, mutta helppo \u00e4iti\u201d\u00a0<\/a><\/p>\n<\/li>\n Hanna Sumarin terapeutti puhui oman itsens\u00e4 rakastamisesta \u2013 Hannaa kuvotti niin, ett\u00e4 itki<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/sikke-sumari.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/anna_hanna_sumari_21a3763_edit.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/4687_preview.jpg\"\/)