{"id":63487,"date":"2025-10-16T06:43:08","date_gmt":"2025-10-16T06:43:08","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/63487\/"},"modified":"2025-10-16T06:43:08","modified_gmt":"2025-10-16T06:43:08","slug":"onko-70-luku-elokuvahistorian-paras-vuosikymmen-nama-elokuvat-jokaisen-tulisi-nahda","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/63487\/","title":{"rendered":"Onko 70-luku elokuvahistorian paras vuosikymmen? N\u00e4m\u00e4 elokuvat jokaisen tulisi n\u00e4hd\u00e4"},"content":{"rendered":"

Elokuun lopussa Collider nimesi 70-luvun <\/a>nostalgisimmat<\/a> elokuvat<\/a>, jossa oli listattuna vuosikymmenelt\u00e4 yksi elokuva per vuosi. Listaus oli mukava m\u00e4j\u00e4ytys vuosikymmenen parhaista paloista, vaikkakin omaan \u2013 ja varmasti monen muunkin \u2013 silm\u00e4\u00e4n se n\u00e4ytti aika vaillinaiselta.<\/p>\n

Her\u00e4si ajatus koota \u201cBest of the 70\u2019s\u201d<\/strong> -hittirykelm\u00e4n sijaan elokuvahistorian parhaan vuosikymmenen jokaiselta vuodelta oma mixtape, jossa leffat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t paremmin oikeuksiinsa.<\/p>\n

Otin teht\u00e4v\u00e4kseni tarkastella vaiheikkaalta 70-luvulta elokuvia, jotka mielest\u00e4ni jokaisen elokuvia rakastavan ja kuluttavan olisi hyv\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana. Artikkeli tulee kokonaisuudessaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko 70-luvun siten, ett\u00e4 k\u00e4yn jokaisen vuoden erikseen l\u00e4pi omassa tekstiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Elokuvien valinnat pohjautuvat omiin henkil\u00f6kohtaisiin makuihin ja mieltymyksiin. Joten jos (tai kun) sinusta tuntuu, ett\u00e4 jokin sinulle t\u00e4rke\u00e4 elokuva j\u00e4i puuttumaan listauksesta \u2013 kuten todenn\u00e4k\u00f6isesti onkin \u2013 ja haluat nostaa sen esille, kuulisin mieluusti siit\u00e4 joko suorana palautteena tai Facebookin kommenttikent\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 tarkastelen seuraavaa nelj\u00e4\u00e4 elokuvaa, jotka ilmestyiv\u00e4t vuonna 1970: Arthur Pennin <\/strong>Pieni suuri mies (Little Big Man), Alejandro Jodorowskyn<\/strong> El Topo, Bernardo Bertoluccin<\/strong> Fasisti (Il Conformista) ja Bob Rafelsonin<\/strong> Rajut kuviot (Five Easy Pieces).<\/p>\n

Pidemmitt\u00e4 puheitta menn\u00e4\u00e4n suoraan asiaan: tervetuloa jatkoartikkelin pariin!<\/p>\n

Prologi \u2013 vuosi \u201867 ja \u201cuusi Hollywood\u201d<\/p>\n

Haluan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 turhat historiantunnit, mutta olisi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikea sukeltaa suoraan 70-luvulle ilman mainintaa sit\u00e4 60-luvun lopun elokuvahistoriallisesti k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4st\u00e4 vuodesta: 1967.<\/p>\n

Miksi 1967 oli niin k\u00e4\u00e4nteen tekev\u00e4?<\/p>\n

Koska silloin voidaan n\u00e4hd\u00e4 syntyneen \u201cHollywoodin uusi aalto\u201d (eng. New Hollywood), jolla oli valtava vaikutus siihen, millaiseksi vuosikymmeneksi 70-luku muotoutui.<\/p>\n

Uusi elokuvantekij\u00f6iden sukupolvi alkoi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n 60-luvun lopulla vihdoin \u00e4\u00e4neen ja paikalleen j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 Hollywoodin studio j\u00e4rjestelm\u00e4 ja sen j\u00e4yk\u00e4t rakenteet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t kyseenalaistetuiksi.<\/p>\n

Mark Harris <\/strong>taustoittaa t\u00e4m\u00e4n vuoden mestarillisesti \u201cPictures at a Revolution: Five Movies and The Birth of The New Hollywood\u201d -kirjassaan tarkastellessaan viiden eri elokuvan \u2013 Bonnie ja Clyde, Miehuuskoe, Arvaa kuka tulee p\u00e4iv\u00e4lliselle, Tohtori Dolittle ja Y\u00f6n kuumuudessa \u2013 kautta.<\/p>\n

Hollywoodin uuden aallon my\u00f6t\u00e4 elokuvastudioiden ja tuottajien p\u00e4\u00e4t\u00f6svalta pieneni huomattavasti, kun amerikkalaiset ohjaajat nousivat palkatuista ty\u00f6miehist\u00e4 elokuvan tekoprosessia vahviten ohjaavaksi ja muovaavaksi voimaksi p\u00e4\u00e4tekij\u00e4n, tai ranskalaisittain sanottuna auteurin asemaan.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Elokuvan koko kirjo: kukaan ei tee sellaisia elokuvia kuin t\u00e4m\u00e4 suuri mystikko<\/a><\/p>\n

Vuosikymmenet eiv\u00e4t vaihdu sormia napauttamalla, joten vuosia 1967-69 voi pit\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena alkusoittona 70-luvulle siirrytt\u00e4ess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on yksi syy sille, miksi 1970-luvusta muodostui elokuvan kultakausi, jolloin kokeiltiin uusia kerronnallisia ja visuaalisia keinoja. Aikakauden elokuvantekij\u00e4t kyseenalaistivat vanhat rakenteet ja loivat elokuvia, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t muun muassa henkil\u00f6kohtaisia ja yhteiskunnallisia ristiriitoja sek\u00e4 vakiintuneita valtasuhteita.<\/p>\n

Esimerkiksi vuosi 1969 oli myrskyis\u00e4\u00e4 elokuvien saralla, kun Dennis Hopperin<\/strong> Easy Rider \u2013 matkalla nousi vuosikymmenen lopun yll\u00e4tyshitiksi. Easy Rider antoi tuottajille ja rahakirstujen vartijoille uskallusta l\u00e4hte\u00e4 mukaan umpihulluiltakin kuulostaviin elokuvaprojekteihin.<\/p>\n

Olipa kerran vuosi 1970<\/p>\n

Vuoden 1970 suurimmat hittielokuvat lipputulojen osalta olivat Ryan O\u2019Nealin <\/strong>ja Ali McGrawn <\/strong>t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 Rakkaustarina (Love Story), katastrofigenre\u00e4 edustava Kiitorata (Airplane) ja Cannesissakin Palm d\u2019Orin voittanut, Robert Altmanin<\/strong> M.A.S.H. \u2013 armeijan liikkuva kentt\u00e4sairaala.<\/p>\n

70-luvulle tultaessa perinteinen amerikkalainen western-elokuva oli saanut v\u00e4isty\u00e4 revisionististen l\u00e4nnenelokuvien tielt\u00e4. Spagettil\u00e4nkk\u00e4rit olivat tulleet muotiin 60-luvulla Sergio Leonen <\/strong>ja Sergio Corbuccin <\/strong>t\u00f6iden my\u00f6t\u00e4 \u2013 ja kuten tulet listauksessa huomaamaan, t\u00e4m\u00e4 on yksi omista suosikkigenreist\u00e4ni t\u00e4lt\u00e4 vuosikymmenelt\u00e4.<\/p>\n

Mutta vuoden 1970 mielenkiintoisin l\u00e4nnenelokuva ei tullutkaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa Italiasta, vaan Yhdysvalloista.<\/p>\n

Pieni suuri mies (Little Big Man)<\/p>\n

Bonnie ja Clyde -ohjaaja Arthur Penn <\/strong>yhdisti voimansa Dustin Hoffmanin kanssa t\u00e4ss\u00e4 enemm\u00e4n traagisessa kuin koomisessa westerniss\u00e4, joka on henkil\u00f6kohtaisesti yksi musertavimmista 70-luvun elokuvista, joita olen n\u00e4hnyt.<\/p>\n

Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tieto paljastaa lukijalle jotain itsest\u00e4ni.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Elokuvan kehyskertomuksessa Hoffman esitt\u00e4\u00e4 121-vuotiasta Jack Crabbia, joka kasvoi Cheyenne-intiaanien parissa, ja yritt\u00e4\u00e4 kertoa tarinansa ajastaan Amerikan villiss\u00e4 l\u00e4nness\u00e4. Pieni suuri mies on revisionistinen l\u00e4nnenelokuva, joka asettuu vahvasti Amerikan alkuper\u00e4iskansojen puolelle.<\/p>\n

Historiallinen tarina on mahdollista n\u00e4hd\u00e4 kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti. Pennin ohjaama elokuva on sek\u00e4 Amerikan intiaanien puolella ett\u00e4 tekohetkell\u00e4 Vietnamin sodan traumoista k\u00e4rsiv\u00e4n kansan positiosta Yhdysvaltojen armeija- ja sotilaskoneistoa vahvasti kritisoiva teos, mik\u00e4 johtaa juurensa 60-luvulta tultaessa kasvavaan Vietnamin sodan kritiikkiin.<\/p>\n

Kuten sanottu 70-lukua leimasivat l\u00e4nnenelokuvat, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kulkeneet samoja vanhoja raiteita pitkin, vaan esittiv\u00e4t Amerikkalaisen villin l\u00e4nnen eri puolia. Hyv\u00e4ss\u00e4 ja pahassa ei ollut en\u00e4\u00e4 niin selke\u00e4\u00e4 jakoa, vaan harmaan s\u00e4vyt loistivat tarinoissa. My\u00f6s perinteisten \u201chyvisten roolit\u201d kyseenalaistettiin, kun voimattomien asemaan asettuva Pieni suuri mies esitti Yhdysvaltojen ratsuv\u00e4en harjoittaman intiaaniv\u00e4est\u00f6n kansanmurhan kaikessa brutaaliudessaan ja j\u00e4rjett\u00f6myydess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Pieni suuri mies tarjoaa my\u00f6s n\u00e4k\u00f6kulmaa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Mik\u00e4 ajaa ihmisen tuhoamaan lajitovereitaan silmitt\u00f6m\u00e4n raa\u2019alla tavalla? Mitk\u00e4 rakenteet edesauttavat ja mahdollistavat sodan empatiaa vastaan.<\/p>\n

Pieni suuri mies ei aihemateriaalistaan huolimatta ole jatkuvaa surun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, vaan siin\u00e4 on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon syd\u00e4nt\u00e4 ja mustaa huumoria.<\/p>\n

Mutta se toisaalta tekee siit\u00e4 entist\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4 s\u00e4rkev\u00e4n ja \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n.<\/p>\n

El Topo<\/strong><\/p>\n

Vuonna 1970 ilmestyi my\u00f6s toinen mielenkiintoinen l\u00e4nnenelokuva, jota en edes unissani uskaltaisi kuvata perinteiseksi \u201cl\u00e4nnenelokuvaksi\u201d.<\/p>\n

Moni saattaa tuntea Alejandro Jodorowskyn toteutumattomasta Dyyni-elokuvasta, josta julkaistiin kattava Jodorowskyn Dyyni -dokumentti. Kyseinen dokumentti esitteli minutkin chilel\u00e4is-ranskalaisen avantgarde-ohjaajan teoksiin.<\/p>\n

El Topo on vasta Jodorowskyn toinen t\u00e4yspitk\u00e4 elokuva, surrealistinen amerikkalaisesta western-mytologiasta ammentava teos, joka sekoittaa genren konventioihin psykologisia ja hengellisi\u00e4 elementtej\u00e4. Elokuvan tarinassa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 nimelt\u00e4\u00e4n El Topo (Jodorowsky itse) k\u00e4y l\u00e4pi henkisen matkan, joka on t\u00e4ynn\u00e4 symboliikkaa ja mystiikkaa. L\u00e4nnenelokuvien suurista hahmoistamallia ottanut p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 haluaa kukistaa parhaat pyssysankarit osoittaakseen olevansa itse alansa paras, mutta matkan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 odottaa jotain aivan muuta. Katsoja ei voi mill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tell\u00e4 siit\u00e4 mist\u00e4 elokuva alkaa, ett\u00e4 mihin se tulee lopulta p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Surrealistinen matka on v\u00e4kivaltainen ja t\u00e4ynn\u00e4 filosofisia pohdintoja, vertauskuvia, jungilaista ja freudilaista symboliikkaa sek\u00e4 Raamatullisia viittauksia; jokainen kohtaaminen El Topon matkalla kuvastaa jollain tapaa perinteist\u00e4 \u201csankarin\u201d matkaa kohti henkist\u00e4 valaistumista. Jodorowsky ei j\u00e4t\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kive\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n elokuvassaan vapaa-assosiaatioita, visuaalisia kokeiluja ja ep\u00e4tavallisia rakenteita.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

L\u00e4nnenelokuvan perinteet ja katsojalle tuttu kuvasto ovat vain kulisseja, jotka peitt\u00e4v\u00e4t alleen syvempi\u00e4 hengellisi\u00e4 ja psykologisia kysymyksi\u00e4. El Topossa l\u00e4nnen v\u00e4kivaltainen myytti asetetaan suurennuslasin alle ja dekonstruoidaan t\u00e4ysin, kunnes se muuttuu lopulta t\u00e4ysin tunnistamattomaksi.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 yll\u00e4tyksellisest\u00e4 juonesta paljastamatta El Topo on yksi 70-luvun surrealistisen elokuvan merkkipaaluista ja mestariteoksista. Leffa nousikin kulttisuosioon heti ilmestyess\u00e4\u00e4n ja mahdollisti ohjaajansa matkan muutaman mutkan kautta kohti Frank Herbertin <\/strong>Dyyni-kirjan sovittamista, mik\u00e4 kuitenkin ep\u00e4onnistui.<\/p>\n

Jodorowskyn kokeellisuus ja tarinankerronnalliset filosofiat muodostuivat merkitt\u00e4viksi tekij\u00f6iksi sen vaikuttaessa muihin 1970-luvun elokuvantekij\u00f6ihin.<\/p>\n

El Topo vaatii paljon katsojaltaan, mutta se on kokemisen arvoinen. Elokuva on oman aikansa tuote; aikakapseli, joka edelleen jaksaa h\u00e4mment\u00e4\u00e4, ihastuttavaa, vihastuttaa ja kummastuttaa ainakin t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4, allekirjoittanutta kulkijaa.<\/p>\n

Il conformista \u2013 fasisti<\/p>\n

Bernando Bertolucci ohjasi alle 30 vuotiaana yhden upeimmista italialaisista 70-luvun elokuvista.<\/p>\n

Fasisti on poliittinen ja psykologinen draama, joka kertoo Marcello Clerchin (Jean-Louis Trintignant<\/strong>) tarinan. Marcello on nuori mies, joka haluaa sopeutua fasistiseen Italiaan ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 liitty\u00e4 Mussolinin hallituksen riveihin. Marcello joutuukin kohtaamaan henkil\u00f6kohtaiset ja ideologiset ristiriidat h\u00e4nen moraalinsa joutuessa koetukselle.<\/p>\n

Marcellolle annetaan teht\u00e4v\u00e4ksi salamurhata entinen opettajansa, joka on asettunut fasistista hallitusta ja sen ideologiaa vastaan.<\/p>\n

Bertolucci k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 elokuvassaan nerokkaita kuvakulmia tarjoillessaan katsojalle visuaalisesti rikkaita kuvia, mutta tuovat mukaan my\u00f6s modernimpaa ja abstraktimpaa kerrontaa. Elokuvan symboliikka ja moraaliset kysymykset asettavat vastakkain yksil\u00f6n kamppailun omien arvojensa ja yhteiskunnan paineiden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Fasisti on Bertoluccin mestariteos ja ehdottomasti yksi 1970-luvun t\u00e4rkeimmist\u00e4 italiassa tuotetuista, poliittisista elokuvista. Se ei vain tutki fasismia ja poliittista alistumista, vaan my\u00f6s ihmisen pelkoa ja kyvytt\u00f6myytt\u00e4 kohdata oma moraalinen syyllisyytens\u00e4.<\/p>\n

Bertoluccin visuaaliset ratkaisut ovat edelleen h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4vi\u00e4, mutta elokuvan syv\u00e4llinen pohdinta poliittisen ja henkil\u00f6kohtaisen el\u00e4m\u00e4n ristiriidoista tekee siit\u00e4 edelleen ajankohtaisen. Se on edelleen yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 teoksista, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n ideologian vaikutuksia yksil\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Fasisti tuntuu edelleenkin olevan aikaansa edell\u00e4. Vittorio Storaron <\/strong>mestarillinen kuvaus edesauttaa elokuvan tarinaa huomattavasti, ja ei-lineaarinen tarinankerronta hajottaa selke\u00e4t syy-seuraukset pit\u00e4ess\u00e4\u00e4n katsojan otteessaan. Muun muassa Francis Ford Coppola <\/strong>otti mallia t\u00e4st\u00e4 elokuvasta rakentaessaan Kummiset\u00e4 osa II -elokuvan ei-lineaarista juonta.<\/p>\n

Ainoaksi kritiikiksi nostaisin Bertoluccin psykologisen loppukaneetin, joka esitt\u00e4\u00e4 syyksi altistumiselle fasismin alle Marcelon pyrkimys tukahduttaa homoseksuaaliset tuntemuksensa. Elokuvan lopussa Marcello tapaa lapsuudestaan tutun hahmon, jonka kanssa koettu seksuaalinen kohtaaminen olisi toiminut t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 vaikuttimena my\u00f6hemmille teoille.<\/p>\n

N\u00e4kisin t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmana sen, miten Marcellon tarina pakottaa meid\u00e4t pohtimaan, mink\u00e4laisia valintoja olemme valmiit tekem\u00e4\u00e4n, ja olemmeko valmiit seisomaan noiden valintojen takana loppuun asti?<\/p>\n

Rajut kuviot<\/p>\n

Vuodelle 1970 siirtyess\u00e4 Jack Nicholson <\/strong>oli n\u00e4hty vain vuotta aikaisemmin Easy rider \u2013 matkalla -elokuvan sivuosassa, jossa h\u00e4n p\u00e4\u00e4si hieman n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n s\u00e4hik\u00e4isen luonnettaan. Bob Rafelsonin Rajut kuviot -elokuvan lis\u00e4ksi Nicholson n\u00e4htiin samana vuonna per\u00e4ti kahdessa muussa elokuvaroolissa, mutta Rajut kuviot on selke\u00e4sti elokuva, joka m\u00e4\u00e4ritti Nicholsonin valkokangaspreesensin vuosikymmeniksi eteenp\u00e4in.<\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Rajut kuviot kertoo Jack Nicholsonin esitt\u00e4m\u00e4n Robert \u201cBobby\u201d Dupean tarinan. Dupea tulee varakkaasta taustasta, mutta h\u00e4n el\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kunnianhimoista el\u00e4m\u00e4\u00e4 \u00f6ljynporausty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 Kaliforniassa. Bobby p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 matkan takaisin perheens\u00e4 luo halutessaan tavata sairaan is\u00e4ns\u00e4, ja samalla joutuu kohtaamaan menneisyytens\u00e4 ja perhesuhteidensa kipupisteet.<\/p>\n

Nicholsonin pinnan alla kuohuu ja kuplii tarinan tarkastellessa yksil\u00f6n suhdetta yhteiskuntaan ja oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 odotuksiin. Rafelson k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 elokuvassaan realistista ja intiimi\u00e4 tyyli\u00e4, jossa hahmojen sis\u00e4iset ristiriidat ja ep\u00e4varmuus tulevat vahvasti esiin.<\/p>\n

Yksi Nicholsonin uran parhaimmmistoa ja h\u00e4nen n\u00e4yttelij\u00e4n lahjakkuuksia parhaiten edustavista yksitt\u00e4isist\u00e4 kohtauksista on hetki Bobbyn ja sairaan is\u00e4ns\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 \u2013 t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 en halua elokuvasta spoilata. Rajut kuviot sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s eritt\u00e4in muistettavan kohtauksen, jossa Nicholson ei saa tehty\u00e4 ruokapaikassa haluamaansa tilausta.<\/p>\n

Rajut kuviot on 1970-luvun alkua m\u00e4\u00e4ritt\u00e4vist\u00e4 teoksista, koska se k\u00e4sittelee yksil\u00f6n identiteettikriisi\u00e4 ja sek\u00e4 sis\u00e4isi\u00e4 ett\u00e4 sosiaalisia paineita. Elokuva on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4 osa uuden Hollywoodin aaltoa, jossa korostettiin henkil\u00f6kohtaisia, syv\u00e4llisi\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4nmakuisia teemoja.<\/p>\n

Rafelsonin minimalistinen, mutta moderni psykologinen ote, Nicholsonin loistava roolisuoritus ja sen syvyys tekev\u00e4t siit\u00e4 itselleni edelleenkin vaikuttavan elokuvan. Rajut kuviot toimi my\u00f6s Nicholson ja Rafelsonin yhteisty\u00f6n kauniina alkuna n\u00e4yttelij\u00e4-ohjaaja kaksikkona, mutta yksik\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmist\u00e4 yhteisen ty\u00f6n hedelmist\u00e4 ei valitettavasti p\u00e4\u00e4ssyt nousemaan samalle tasolle.<\/p>\n

\u2026kohti vuotta 1971<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 edell\u00e4 esitellyt nelj\u00e4 elokuvaa ovat vain pintaraapaisu siit\u00e4, mit\u00e4 1970 pystyi tarjoamaan. 1970 saivat ensi-iltansa 70-luvun johtavaksi giallo-ohjaajaksi kasvavan Dario Argenton <\/strong>ensimm\u00e4inen elokuva Kuoleman lintu (L\u2019 Uccello dalle piume di cristallo), \u201crakkauden kes\u00e4n\u201d suurinta tapahtumaa, Woodstock-festivaalia kuvannut Woodstock, Michelangelo Antonionin <\/strong>ainoaksi Amerikassa tuotetuksi elokuvaksi j\u00e4\u00e4nyt Zabriskie Point ja moni muu.<\/p>\n

Mutta jos minulta kysytt\u00e4isiin, t\u00e4ss\u00e4 esittelem\u00e4ni nelj\u00e4 elokuvaa tulisi ehdottomasti jokaisen n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

Seuraavassa tekstiss\u00e4 sukellan vuoteen 1971.<\/p>\n

Ville Vuorio \u2013 Leffahamsteri<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Elokuun lopussa Collider nimesi 70-luvun nostalgisimmat elokuvat, jossa oli listattuna vuosikymmenelt\u00e4 yksi elokuva per vuosi. Listaus oli mukava…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":63488,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[131],"tags":[155,137,33,173,31,30,8993,172,32,109],"class_list":{"0":"post-63487","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-elokuvat","8":"tag-elokuvat","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-film","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-leffahamsteri","15":"tag-movies","16":"tag-suomi","17":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/63487","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=63487"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/63487\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/63488"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=63487"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=63487"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=63487"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}