Kirkas punainen Betelgeuse-t\u00e4hti ei ole kuin olekaan yksin.<\/p>\n
Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat ovat paljastaneet uutta tietoa aiemmin h\u00e4m\u00e4r\u00e4n\u00e4 pysyneest\u00e4 seuralaisesta. Tutkimus julkaistiin The Astrophysical Journal -tiedelehdess\u00e4<\/a>.<\/p>\n Tutkimusryhm\u00e4 sai viime joulukuussa kiireellisesti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 NASA:n Chandra-r\u00f6ntgenteleskoopin ja Hubble-avaruusteleskoopin selvitt\u00e4\u00e4kseen Betelgeusen pitk\u00e4\u00e4n ennustetun mutta siihen asti havaitsemattoman seuralaisen.<\/p>\n Ajoitus oli ratkaiseva: noin 6. joulukuuta 2024 \u201dBetelbuddyksi\u201d kutsuttu seuralainen oli suurimmalla mahdollisella et\u00e4isyydell\u00e4 Betelgeusesta ennen kuin se katoaisi taas kahdeksi vuodeksi kirkkaamman p\u00e4\u00e4t\u00e4htens\u00e4 taakse.<\/p>\n \u201dK\u00e4vi ilmi, ettei ollut olemassa hyvi\u00e4 havaintoja tilanteista, joissa Betelbuddy ei olisi Betelgeusen takana\u201d, sanoi Carnegie Mellonin McWilliamsin kosmologian ja astrofysiikan keskuksen tutkijatohtori\u00a0Anna O\u2019Grady<\/strong> tiedotteessa<\/a>. \u201dT\u00e4m\u00e4 on syv\u00e4llisin Betelgeusesta koskaan tehty r\u00f6ntgenhavainto.\u201d<\/p>\n Havaijilla sijaitseva Gemini North -teleskooppi onnistui tallentamaan Betelgeusen l\u00e4hell\u00e4 himme\u00e4n kohteen, joka saattoi olla sen pieni seuralainen. Samaan aikaan Carnegie Mellonin johtama ryhm\u00e4 k\u00e4ytti Chandra-teleskoopin r\u00f6ntgendataa kohteen luonteen selvitt\u00e4miseen.<\/p>\n \u201dSe olisi voinut olla valkoinen k\u00e4\u00e4pi\u00f6 tai neutronit\u00e4hti. Ja ne ovat hyvin erilaisia kohteita\u201d, O\u2019Grady sanoi. \u201dJos kyseess\u00e4 olisi ollut jompikumpi niist\u00e4, se olisi viitannut aivan toisenlaiseen kehityshistoriaan t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n Tutkijat eiv\u00e4t kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet merkkej\u00e4 kertymisprosessista, joka on tyypillist\u00e4 neutronit\u00e4hdille ja valkoisille k\u00e4\u00e4pi\u00f6ille. Tulokset viittaavat nuoreen t\u00e4hteen, joka on suunnilleen Auringon kokoinen. Flatiron-instituutin tutkijoiden hiljattain ArXiv<\/a>-julkaisupalveluun lataama rinnakkaistutkimus Hubble-havaintojen pohjalta auttoi tarkentamaan seuralaisen kokoa.<\/p>\n Kiireellisi\u00e4 tutkimuksia varten teleskoopit varaavat pienen osan havaintoajastaan erityisen poikkeuksellisille tai merkitt\u00e4ville tapauksille. Kahden t\u00e4llaisen pyynn\u00f6n hyv\u00e4ksyminen saman asian tutkimusta varten viittaa siihen, ett\u00e4 tulosten oletetaan olevan poikkeuksellisen lupaavia.<\/p>\n \u201dAluksi se tuntui \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4, mutta keskustelun edetess\u00e4 tajusimme, ett\u00e4 tiimill\u00e4mme oli ainutlaatuinen yhdistelm\u00e4 osaamista, jolla voisi olla mahdollisuus saada johtajan havaintoaikaa. Oli mahtavaa n\u00e4hd\u00e4, miten arkinen keskustelu muuttui todella j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi tutkimusmahdollisuudeksi\u201d, sanoo apulaisprofessori\u00a0Katelyn Breivik<\/strong> tiedotteessa.<\/p>\n Betelgeuse on noin 700 kertaa Aurinkoa suurempi ja tuhatkertaisesti kirkkaampi. Sill\u00e4 on jo pitk\u00e4\u00e4n arveltu olevan seuralainen, mutta koska t\u00e4hti on yksi kirkkaimmista, sen l\u00e4hell\u00e4 olevien kohteiden havaitseminen on poikkeuksellisen vaikeaa.<\/p>\n \u201dKirkkausero Betelgeusen ja t\u00e4m\u00e4n pienen seuralaisen v\u00e4lill\u00e4 on aivan mielet\u00f6n\u201d, O\u2019Grady sanoo. \u201dSe, ett\u00e4 nyt voimme varmistaa jonkin todella olevan siell\u00e4, osoittaa, kuinka pitk\u00e4lle tiede on edennyt.\u201d<\/p>\n