{"id":63947,"date":"2025-10-16T17:06:16","date_gmt":"2025-10-16T17:06:16","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/63947\/"},"modified":"2025-10-16T17:06:16","modified_gmt":"2025-10-16T17:06:16","slug":"keikka-arvio-ja-kuvat-volbeatin-kone-ei-hyydy-kymmentuhatpainen-yleiso-sai-nokia-areenalla-haluamansa-viimeiseen-asti-viritetyn-metallijuhlan-paikalliset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/63947\/","title":{"rendered":"Keikka-arvio ja kuvat | Volbeatin kone ei hyydy \u2013 Kymmentuhatp\u00e4inen yleis\u00f6 sai Nokia-areenalla haluamansa: viimeiseen asti viritetyn metallijuhlan | Paikalliset"},"content":{"rendered":"

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tMichael Poulsen yllytt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4seen osallistumiseen. Ville Laine<\/p>\n

Volbeatin riffijyr\u00e4 toimii mahtavalla tavalla kuin, no \u00f6ljytty moottori, kirjoittaa Ville Laine arviossaan.<\/p>\n

Ville Laine<\/p>\n

\n\t\tT\u00e4n\u00e4\u00e4n 13:20<\/p>\n

Volbeat on kuin huippuunsa viritetty 1970-luvun Dodge Chargerin V8-moottori, joka sy\u00f6 maantiell\u00e4 kilometrej\u00e4 rouhean moottorin murinan s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4 vastustamattomalla voimalla. Vaikka trendikk\u00e4\u00e4mpi vaihtoehto olisi siisti s\u00e4hk\u00f6auto, vertauksena vaikkapa Taylor Swift<\/strong>, niin Volbeatin, kuten muskeliautonkin, raa\u2019assa voimassa on jotakin kiehtovaa ja mukaansatempaavaa.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tVolbeat t\u00e4ytti Nokia-areenan l\u00e4hes \u00e4\u00e4rimmilleen, mutta ei ota asioita turhan vakavasti, vaan kappaleet voi soittaa vaikka niin sanotusti kieli poskessa. Ville Laine<\/p>\n

Tanskalainen <\/strong>Volbeat nousi areenaluokkaan viimeist\u00e4\u00e4n kuudennella albumillaan Seal the Deal & Let\u2019s Boogie vuonna 2016. Yhtye on n\u00e4hty maassamme verrattain usein ja mik\u00e4 on Volbeatin Suomessa k\u00e4ydess\u00e4, sill\u00e4 suomalaiset tuntuvat rakastavan t\u00e4t\u00e4 Elviksen, Johnny Cashin ja Metallican risteym\u00e4\u00e4 varauksetta, josta osoituksena voidaan pit\u00e4\u00e4 keskell\u00e4 viikkoa olevalle Nokia-areenan keikalle raahautunutta kymmentuhatp\u00e4ist\u00e4 yleis\u00f6\u00e4. Vaatimattomuudesta yhtyett\u00e4 ei voida my\u00f6sk\u00e4\u00e4n syytt\u00e4\u00e4, onhan meneill\u00e4\u00e4n oleva kiertue nimelt\u00e4\u00e4n Greatest of All Tours. Onko siis kyseess\u00e4 paras kiertue koskaan, siit\u00e4 oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 ottamaan selv\u00e4\u00e4 keskiviikkoisessa illassa.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tAmy Walpolen raivokas karisma kannatteli Witch Feveria. Ville Laine<\/p>\n

Yksin<\/strong> ei Volbeat tietenk\u00e4\u00e4n liikkeell\u00e4 ollut, vaan l\u00e4mmittelij\u00f6it\u00e4 saatiin lavalle kaksin kappalein. Ensimm\u00e4isen\u00e4 oli vuorossa manchesterilaisyhtye Witch Fever, joka vaikutti saavan t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa paikalle saapuneen yleis\u00f6n l\u00e4hinn\u00e4 h\u00e4milleen, joskin taputtamaan toki kohteliaasti kappaleiden v\u00e4liss\u00e4. Yhtyeen laulaja Amy Walpole <\/strong>lauloi ja kirkui vakuuttavasti \u00e4\u00e4nij\u00e4nteit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4tt\u00e4 parikymmenminuuttisen setin l\u00e4pi, tuoden jostain syyst\u00e4 mieleen Velcran Jessi Freyn<\/strong> vastaavat.<\/p>\n

Witch Feverin raivo on vahvasti punkin suuntaan nojallaan, vaikka haisuja doom-metallista ja industrialistakin oli havaittavissa. Permannolla joku kuiskutti seuralaiselleen, ett\u00e4 \u201dt\u00e4\u00e4 on t\u00e4t\u00e4 ranteet auki -musiikkia\u201d, joka tavallaan kuvaa kyll\u00e4 yhtyeen menoa melko t\u00e4sm\u00e4llisesti, jopa kirjaimellisesti kuullun Reincarnaten lyriikoissa: \u201dPressed for time I realise, Cut myself to be baptised\u201d.<\/p>\n

Witch Fever jatkoi osaltaan sarjaa, jossa l\u00e4mmittelij\u00e4t ovat aivan jotain muuta kuin p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4. Tuntui ett\u00e4 yhtye oli tyylillisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa ja muutenkin homma toimisi varmasti paremmin klubiolosuhteissa kuten Olympia-korttelissa tai YO-talolla (jos se olisi avoinna). Toki yhtye sai sanomalleen n\u00e4in enemm\u00e4n kuuntelijoita, sill\u00e4 hallissa oli t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa varmaan pari-kolmetuhatta ihmist\u00e4 menoa ihmettelem\u00e4ss\u00e4. Walpolen \u201dFree Palestine\u201d anti-fasismipuhekaan ei oikein saanut illan yleis\u00f6lt\u00e4 sen kummempia reaktioita aikaan. Yhtye on julkaisemassa toista albumiaan, kuinka muutenkaan kuin tulevana Halloweenina, joten ehk\u00e4 heist\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin viel\u00e4 kuullaan. Vaikka he t\u00e4n\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 olivatkin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa, niin omassa viitekehyksess\u00e4\u00e4n oli varsin p\u00e4tev\u00e4\u00e4 toimittamista ja klubille menisin heit\u00e4 toistekin kokemaan.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tBushin Gavin Rossdalen karisma ei ole kadonnut mihink\u00e4\u00e4n vuosien saatossa. Ville Laine<\/p>\n

Ennakkoon<\/strong> ajateltuna my\u00f6s nimekk\u00e4\u00e4mpi illan l\u00e4mpp\u00e4reist\u00e4, eli brittil\u00e4inen Bush, oli my\u00f6s oudohko valinta l\u00e4mpp\u00e4riksi. Tunnetaanhan yhtye Nirvanan j\u00e4lkimainingeissa ponnistaneena grunge-aallon edustajana, joka Volbeatille tuntui l\u00e4mmittelij\u00e4n\u00e4 aivan yht\u00e4 oudolta valinnalta kuin Witch Feverkin. T\u00e4ytyy silti sanoa, ett\u00e4 henkil\u00f6kohtaisesti odotin Bushia jopa enemm\u00e4n kuin illan p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Bush on maassamme huomattavasti harvinaisempi vierailija. Yhtye hajosi aikoinaan vuosituhannen vaihteessa ja varsinainen heyday Bushilla oli 1990-luvun j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla. Bush koki kuitenkin uuden tulemisen reilun kymmenen vuotta sitten uudella kokoonpanolla, ainoana alkuper\u00e4isj\u00e4senen\u00e4 ollen laulajakitaristi Gavin Rossdale<\/strong>.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tGavin Rossdale ja Chris Traynor pistiv\u00e4t pystyyn oman circle pitin py\u00f6rien kahdestaan lavan rampilla. Ville Laine<\/p>\n

Rossdale ja kumppanit olivat v\u00e4\u00e4nt\u00e4neet s\u00e4r\u00f6j\u00e4 kovemmalle ja setin alkaessa yhdell\u00e4 tunnetuimmista kappaleistaan Everything Zen ensialbumilta Sixteen Stones, palaset p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni loksahtivat paikoilleen ja omissa kirjoissani teki yhtyeen l\u00e4sn\u00e4olon ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa reilun puolillaan oleva halli antoi j\u00e4lleen kohteliaasti v\u00e4liaplodeja, mutta mit\u00e4\u00e4n suurempaa osallistumista ei Bushkaan saanut aikaan. Toki k\u00e4nnykk\u00e4valot leiskuivat riisutussa versiossa Swalloved-hitist\u00e4, mutta siihen osallistuminen taisi p\u00e4\u00e4osin j\u00e4\u00e4d\u00e4. Taitaa olla, ett\u00e4 suuri osa varsinkaan nuoremmista katsojista ei ole Bushista koskaan kuullutkaan.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tBush vuonna 2025: Chris Traynor, Gavin Rossdale, Nik Hughes ja Corey Britz. Ville Laine<\/p>\n

Bush<\/strong> pit\u00e4ytyi vajaan tunnin setiss\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4osin nykykokoonpanon aikakauden tuotoksissa, joista esimerkiksi I Beat Loneliness ja Quicksand osoittautuivat riffijyriksi, Rossdalen ja kitaristi Chris Traynorin<\/strong> tehdess\u00e4 oman circle pittins\u00e4 lavan yleis\u00f6n sekaan ty\u00f6ntyv\u00e4ll\u00e4 rampilla. Yhtyeen nykykunto vaikutti kaikkiaan varsin p\u00e4tev\u00e4lt\u00e4 ja tuorekin materiaali potki mukavasti ainakin allekirjoittaneelle.<\/p>\n

Bush py\u00f6rii ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti Rossdalen ymp\u00e4rill\u00e4, joka osassa kappaleista soitti toista kitaraa ja osassa tanssahteli mikrofoneineen ymp\u00e4ri lavaa. V\u00e4lispiikit pysyiv\u00e4t lyhyin\u00e4 eik\u00e4 aikaa tuhlattu juurikaan muuhun kuin yhtyeen esittelyyn. Lopussa Rossdale tuumasi olevan viimeisen kappaleen vuoro, jonka joku lavalta korjasi, johon Rossdale totesi \u201dMy bad, two more, fuck it\u201d. Niinp\u00e4 Bush paketoi osuutensa More Than Mechinesilla ja Flowers on a Gravella. Bushin n\u00e4kisi mielell\u00e4\u00e4n ihan omalla keikallaan, jolloin \u201doma\u201d yleis\u00f6 toisi kokonaisuuteen tarvittavan lis\u00e4yksen. Nyt k\u00e4vi hieman s\u00e4\u00e4liksi Bushia aneemisen vastaanoton vuoksi.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tVolbeatilla oli pelkistetyn n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 (ja korkea) lava valoineen. Ville Laine<\/p>\n

Volbeatin<\/strong> aloittaessa ei j\u00e4\u00e4nyt ep\u00e4selv\u00e4ksi, miksi yleis\u00f6 oli arki-iltana paikalle tullut, sill\u00e4 l\u00e4hes t\u00e4ysi katsomo her\u00e4si t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kirjaimellisesti henkiin. Volbeat teki t\u00e4m\u00e4n my\u00f6s tavallaan helpoksi soittamalla heti alkuun hittiputken The Devil\u2019s Bleeding Crown, Lola Montez ja Sad Man Tongue. Lola Montezissa yhtyeen laulajakitaristi Michael Poulsen<\/strong> yllytti yleis\u00f6\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4n suorittamiseen ja yleis\u00f6 teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ansiokkaasti. Sad Man Tongue puolestaan alkoi totutusti Johnny Cashin Ring of Fire -introlla. Poulsen tuumasi, ett\u00e4 yleens\u00e4 kerrotaan, kuinka vaikutteita on saatu omilta esikuvilta, mutta Poulsen tuumaili, ett\u00e4 Sad Man Tongue on varastettu suoraan Johnny Cashilta. Alkuun soitettu p\u00e4tk\u00e4 Ring of Fire\u00e4 tehosti t\u00e4t\u00e4 ilmoitusta, sill\u00e4 samasta puusta n\u00e4m\u00e4 kappaleet on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 veistetty.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tMichael Poulsen otti suomalaiset huomioon my\u00f6s Amorphis-yhtyeen paidalla. Ville Laine<\/p>\n

Turboahdettu<\/strong> Demonic Depression oli illan ensimm\u00e4inen maistiainen t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ilmestyneelt\u00e4 God of Angels Trust -albumilta, jonka yhteydess\u00e4 Poulsen kiitteli yhtyeens\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 suhdetta suomalaisiin. Fallenin h\u00e4n puolestaan omisti edesmenneelle is\u00e4lleen ja kappaleen alkaessa koko halli taputti mukana tahdissa. Tunnelman voi sanoa olleen katossa ja l\u00e4mmittelij\u00e4yhtyeit\u00e4 vaivannut v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys suorastaan loisti poissaolollaan. Vanhan hittikirjaston perkaamista jatkoi Shotgun Blues, jota ennen Poulsen kyseli yleis\u00f6lt\u00e4 \u201dAre you ready for some Shotgun Blues?\u201d, eik\u00e4 yleis\u00f6n vastaus j\u00e4tt\u00e4nyt arvailuille varaa: yleis\u00f6 tosiaankin oli valmis, mink\u00e4 se my\u00f6s \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti osoitti.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tYleis\u00f6ss\u00e4 oli tunnelma katossa Volbeatin aloitettua. Ville Laine<\/p>\n

Seuraavaksi <\/strong>palattiin j\u00e4lleen tuoreen albumin maisemiin, josta Poulsen kysyi, monelta yleis\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi albumi levyhyllyst\u00e4\u00e4n, vastaten itse, ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n kymmenelt\u00e4. Per\u00e4\u00e4n h\u00e4n kysyi, kuinka moni osaisi sanoa kuultavan kappaleen nimen eli In the Barn of the Goat Giving Birth to Satan’s Spawn in a Dying World of Doom. Volbeat on aina pit\u00e4nyt pitkist\u00e4 kappaleiden nimist\u00e4, mutta jopa Volbeatin mittapuulla t\u00e4m\u00e4 on melkoinen nimihirvi\u00f6 ja Poulsen meinasikin yleis\u00f6n olevan liian humalassa lausuakseen sit\u00e4 kerralla. Niinp\u00e4 kappaleen nimi lausuttiin yhdess\u00e4 sana kerrallaan, kunnes rytmikk\u00e4\u00e4n taputuksen saattelemana saatiin kappale viimein alkamaan. Kappaleen aikana Poulsen k\u00e4ski viel\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 huutamaan per\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u201dUh \u2013 Uh \u2013 B\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4h\u201d, jonka per\u00e4\u00e4n myh\u00e4ili tyytyv\u00e4isen\u00e4 \u201dYou are good goats\u201d.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tJon Larsen rummuissa on Poulsenin ohella Volbeatin alkuper\u00e4isj\u00e4sen. Ville Laine<\/p>\n

By a Monster\u2019s Hand ja Heaven Nor Hell toivat esille, ett\u00e4 kuten V8-moottori tarvitsee tarkasti iskev\u00e4t m\u00e4nn\u00e4t toimiakseen, niin yhtyett\u00e4 kannattelee yht\u00e4 lailla tarkasti iskev\u00e4 rumpali, Volbeatin tapauksessa yhtyeess\u00e4 nelj\u00e4nnesvuosisadan soittanut Jon Larsen<\/strong>. Nitrotujauksen moottorille antoi \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen suoritukseen bassonsa varressa Kaspar Boye Larsen<\/strong>, joka oli koko Volbeatin liikkuvin tapaus py\u00f6riess\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri lavaa heitt\u00e4en muun muassa kiertuepaidan yleis\u00f6\u00f6n The Devil Rages On -kappaleen aikana. Nelikon t\u00e4ytti kiertuekitaristi Flemming C. Lund<\/strong>, joka lavalla korvaa yhtyeest\u00e4 pari vuotta sitten poistuneen Rob Gaggianon, eik\u00e4 Lundinkaan suorituksessa ollut nokan koputtamista.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tSuomalainen keikkayleis\u00f6 tuntuu rakastavan Volbeatia, jonka t\u00e4ysi ja \u00e4\u00e4nek\u00e4s Nokia-areena j\u00e4lleen todisti. Ville Laine<\/p>\n

Die to Liven j\u00e4lkeen sukellettiin j\u00e4lleen uusimpaan albumiin Time Will Healin merkeiss\u00e4, joka kuuluu kyseisen albumin parhaimmistoon ja omaa mahdollisuudet p\u00e4\u00e4ty\u00e4 jatkossakin Volbeatin settilistaan. Yleis\u00f6 palkitsi kappaleen taputtamalla rytmikk\u00e4\u00e4sti mukana, joka jatkui katkeamatta ikisuosikin Black Rosen tahdissa. Poulsen my\u00f6s huomioi l\u00e4mmittelij\u00e4t kysym\u00e4ll\u00e4 yleis\u00f6lt\u00e4, oliko teill\u00e4 mukavaa Witch Feverin ja oliko teill\u00e4 mukavaa Bushin kanssa ja my\u00f6nt\u00e4v\u00e4n vastauksen kuullessaan (joka tietysti oli \u00e4\u00e4nek\u00e4s, niin kuin kaikki responssit yleis\u00f6lt\u00e4 Poulsenille) oli tyytyv\u00e4inen. Bushin kohdalla h\u00e4n viel\u00e4 jatkoi \u201dWe got Bush\u201d osoittaen samalla kainaloaan tilanteen kehittyess\u00e4 pienimuotoiseksi stand up -esitykseksi.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tMichael Poulsen otti kiitett\u00e4v\u00e4sti kontaktia yleis\u00f6\u00f6n koko keikan ajan. Ville Laine<\/p>\n

Loppu<\/strong> oli sitten taas yht\u00e4 tykityst\u00e4, kun ensin yleis\u00f6\u00e4 villitsi Seal the Deal ja per\u00e4\u00e4n k\u00e4nnykk\u00e4valojen tuikkiessa For Evigt, jonka Poulsen omisti vaimolleen ja lapsilleen sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4lle itselleen. Selke\u00e4sti striimatuin Volbeatin kappale Spotifyss\u00e4 eli Still Counting sai lis\u00e4v\u00e4ri\u00e4, kun Poulsen kutsui kaikki yleis\u00f6n lapset\/teinit (\u201dyoungsters\u201d) kanssaan lavalle. Lavalle saapuikin parisen kymment\u00e4 rohkeaa teini\u00e4, jotka saivat heilua mukana lavalla kappaleen ajan, joskin vain rumpujen edess\u00e4, sill\u00e4 muutama yritti pinkaista rampille Larsenin ja Lundin per\u00e4ss\u00e4, mutta k\u00e4\u00e4nnytettiin takaisin paikoilleen. Yksi rohkaistui laulamaan mukana Lundin mikrofoniin, mutta se ei tainnut olla p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ensimm\u00e4inen lavalle saapunut teini ojensi Poulsenille jotain omaan b\u00e4ndiins\u00e4 liittyv\u00e4\u00e4 lahjaksi (en aivan paikaltani takakaarteesta n\u00e4hnyt mit\u00e4). Poulsen kehotti nuorta miest\u00e4 kertomaan mikkiin b\u00e4ndins\u00e4 nimen ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n suoritti lausumalla \u201dKryoniX, menk\u00e4\u00e4 kuuntelemaan Spotifysta\u201d, saaden aikaan raikuvat aplodit. Kappaleen lyriikoista oli my\u00f6s vaihdettu \u201dCounting all the assholes in the room\u201d niin, ett\u00e4 assholes oli korvattu sanalla youngsters. Kaikkiaan ihan riemukas hetki illan koreografiassa, jonka lopuksi lavalla olleet nuoret saivat viel\u00e4 koskettaa Poulsenin kitaraa. Varmasti kaikkiaan mieliinpainuvaa materiaalia heid\u00e4n muistipankkeihinsa.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tKaspar Boye Larsen osoittautui Volbeatin liikkuvimmaksi osaksi py\u00f6rien v\u00e4kk\u00e4r\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4ri lavaa. Ville Laine<\/p>\n

Encorea <\/strong>ei erikseen ollut vaan suoraan jatkettiin illan p\u00e4\u00e4tt\u00e4neeseen A Warrior\u2019s Call \/ Pool of Booze, Booze, Booza -yhdistelm\u00e4\u00e4n. Volbeatin kielisoitinkolmikko p\u00e4\u00e4si viel\u00e4 rampin p\u00e4\u00e4h\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n synkronoitua kitaranheilutustaan, jossa ehk\u00e4 oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 pieni hatun nosto Kissin suuntaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ilta olikin loppukumarruksia vailla yleis\u00f6n osoittaessa \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti suosiotaan.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tKiertuekitaristi Flemming C. Lund suoriutui teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n mallikkaasti. Ville Laine<\/p>\n

Pakko sanoa, ett\u00e4 Volbeatin riffijyr\u00e4 toimii mahtavalla tavalla kuin, no \u00f6ljytty moottori. Volbeat kuuluu my\u00f6s yhtyeisiin, joista tiet\u00e4\u00e4 keikalle menness\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 saa sek\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 pahassa. Aika monta Volbeatin keikkaa n\u00e4hneen\u00e4 on todettava, ett\u00e4 py\u00f6r\u00e4\u00e4 ei ole l\u00e4hdetty keksim\u00e4\u00e4n uudelleen ja melkein olisin voinut todenn\u00e4k\u00f6isesti kopioida edellisen Volbeat-arvosteluni kolmisen vuotta sitten samasta paikasta joitain kappaleiden nimi\u00e4 vaihdellen. Vaikka Poulsenin jutustelu tuntui ja kuulosti syd\u00e4melliselt\u00e4 ja aidolta, niin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ne vaikuttivat my\u00f6s k\u00e4sikirjoitukseen sis\u00e4ltyv\u00e4lt\u00e4 kiertuepaikkakunnalta toiselle toistuvina. T\u00e4ll\u00e4 ei toisaalta ollut mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, sill\u00e4 homma toimi kaikkiaan niin kuin se kuuluisa junan vessa.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tYleis\u00f6 osoitti Michael Poulsenille ja muulle Volbeatille vankkumattoman suosionsa. Ville Laine<\/p>\n

Volbeatin tulevaisuus vaikuttaa valoisalta, sill\u00e4 suosiolle ei n\u00e4yt\u00e4 olevan loppua. Ja miksi loppuisikaan, sik\u00e4li hyv\u00e4ss\u00e4 vedossa yhtye on, eik\u00e4 keikoiltaan tarvitse poistua pettyneen\u00e4.<\/p>\n

\t\t
\n\t\t\t\t\"\"\/<\/p>\n

\t\t\t<\/a>
\n\t\t\t\t\tVolbeat 2025 (kiertuekokoonpano): Flemming C. Lund, Jon Larsen, Michael Poulsen ja Kaspar Boye Larsen. Ville Laine<\/p>\n

Volbeat \u2013 Greatest of All Tours Worldwide sek\u00e4 Bush ja Witch Fever, Nokia-areena, keskiviikkona 15.10.2025<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Michael Poulsen yllytt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4seen osallistumiseen. Ville Laine Volbeatin riffijyr\u00e4 toimii mahtavalla tavalla kuin, no \u00f6ljytty moottori, kirjoittaa…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":63948,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[648,12775,13935,137,33,31,30,121,1048,195,47,5061,32,128,109],"class_list":{"0":"post-63947","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-autot","9":"tag-dodge","10":"tag-elamysten-aarella","11":"tag-entertainment","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-liikenne-ja-kuljetus","16":"tag-maakulkuneuvot","17":"tag-music","18":"tag-musiikki","19":"tag-sahkoauto","20":"tag-suomi","21":"tag-tieliikenne","22":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/63947","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=63947"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/63947\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/63948"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=63947"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=63947"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=63947"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}