Vuonna 1604 el\u00e4neet taivaan ilmi\u00f6ist\u00e4 kiinnostuneet ihmiset olivat onnekkaita.<\/p>\n
Taivaalla oli nimitt\u00e4in tuolloin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 paljain silmin Keplerin supernovana tunnettu t\u00e4hden kuolinr\u00e4j\u00e4hdys. Yksi maailmankaikkeuden mahtavimmista luonnonilmi\u00f6ist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kirkkaana uteliaille silm\u00e4pareille ymp\u00e4ri maailman p\u00e4ivin ja \u00f6in usean viikon ajan.<\/a><\/p>\n Nykyisin my\u00f6s SN 1604 -nimell\u00e4 tunnetun r\u00e4j\u00e4hdyksen valo ilmestyi taivaalle lokakuussa 1604 ja katosi kokonaan y\u00f6taivaalta vasta vuoden 1606 puolella.<\/p>\n Kyseess\u00e4 oli nelj\u00e4s Maassa varmuudella havaittu supernova. Aiemmat r\u00e4j\u00e4hdykset n\u00e4htiin vuosina 1006, 1054 ja 1572.<\/p>\n T\u00e4htitieteilij\u00e4t tunnistivat supernovan omaksi taivaankappaleekseen<\/a> kuitenkin vasta 1930-luvulla ja 1600-luvun alussakin osa t\u00e4htitieteilij\u00f6ist\u00e4 katsoi supernovar\u00e4j\u00e4hdysten olevan viel\u00e4 vain \u201duusia t\u00e4hti\u00e4\u201d eli novia, \u00e4killisesti kirkastuvia uusia t\u00e4hti\u00e4. \u201dUusien t\u00e4htien\u201d ilmestymist\u00e4 ja h\u00e4vi\u00e4mist\u00e4 pidettiin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 mysteerin\u00e4.<\/p>\n Teleskooppi keksittiin vuonna 1608, joten siihenastiset arviot taivaankappaleista nojasivat vain paljain silmin tehtyihin havaintoihin.<\/p>\n Tutkijat luulivatkin pitk\u00e4\u00e4n katsovansa uuden t\u00e4hden syntym\u00e4\u00e4, vaikka kyse oli todellisuudessa t\u00e4hden v\u00e4kivaltaisesta kuolemasta.<\/p>\n Keplerin supernova on toistaiseksi viimeisin kotigalaksimme Linnunradan alueella tapahtunut supernovar\u00e4j\u00e4hdys, jonka on pystynyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n paljain silmin.<\/p>\n Supernovar\u00e4j\u00e4hdyksi\u00e4 on tapahtunut galaksin alueella my\u00f6hemminkin, mutta varsinaisista r\u00e4j\u00e4hdyksist\u00e4 ei ole kyetty tekem\u00e4\u00e4n suoria havaintoja edes edistyneill\u00e4 mittalaitteilla. Viimeisin paljain silminkin n\u00e4hty supernovar\u00e4j\u00e4hdys (SN 1987A) n\u00e4ytti valonsa vuonna 1987, mutta r\u00e4j\u00e4hdys tapahtui Linnunradan naapurissa, Suuressa Magellanin pilvess\u00e4.<\/p>\n My\u00f6hemmiss\u00e4 Keplerin supernovan j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 tarkastelleissa moderneissa tutkimuksissa t\u00e4htitieteilij\u00e4t saivat selville, ett\u00e4 noin 20\u00a0000 valovuoden<\/a> p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Aurinkokunnasta K\u00e4\u00e4rmeenkantajan t\u00e4hdist\u00f6n suunnalla tapahtuneen r\u00e4j\u00e4hdyksen taustalla oli valkoinen k\u00e4\u00e4pi\u00f6t\u00e4hti, joka imi itseens\u00e4 niin paljon materiaalia punaiseksi j\u00e4ttil\u00e4iseksi luokitellusta kumppanit\u00e4hdest\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se r\u00e4j\u00e4hti sen massan kasvettua liian suureksi.<\/p>\n Keplerin supernovaj\u00e4\u00e4nteit\u00e4 tutkitaan viel\u00e4 nykyisinkin, ja tutkijat ovat havainneet<\/a>, ett\u00e4 alueelta lent\u00e4\u00e4 edelleen materiaalia ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n avaruuteen valtavalla vauhdilla.<\/p>\n Nimens\u00e4 Keplerin supernova sai sit\u00e4 yli vuoden tutkineelta ja havaintojensa pohjalta kirjan julkaisseelta astronomilta, saksalaiselta Johannes Keplerilt\u00e4<\/strong> (1571\u20131630).<\/p>\n Supernovan valon ilmestyess\u00e4 taivaalle lokakuun 9. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1604, italialainen tutkija Lodovico delle Colombe<\/strong> (1565\u20131623) teki siit\u00e4 ensihavainnot. H\u00e4n ei kuitenkaan uskonut<\/a>, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi \u201duusi t\u00e4hti\u201d, vaan vanha pysyv\u00e4 t\u00e4hti, joka nyt sattui vaan n\u00e4kym\u00e4\u00e4n sill\u00e4 hetkell\u00e4, eik\u00e4 tutkinut asiaa sen enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n T\u0161ekin Prahassa tuolloin ty\u00f6skennellyt Kepler kuuli pian taivaalle ilmestyneest\u00e4 valonl\u00e4hteest\u00e4 ja aloitti yli vuoden kest\u00e4neen tarkan seurantansa torstaina 17.10.1604 pilvisen s\u00e4\u00e4n v\u00e4istytty\u00e4<\/a>.<\/p>\n Melkoinen sattuma oli se, ett\u00e4 juuri samoihin aikoihin ja samassa osassa taivasta alkoi toinen hyvin harvinainen ilmi\u00f6<\/a>, kun planeetat Mars, Jupiter ja Saturnus n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t aivan vierekk\u00e4in taivaalla. N\u00e4in ollen tutkijat katselivat jo valmiiksi herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 taivaalle, kun yll\u00e4tt\u00e4en kolmikon kirkkainta osasta, Jupiteria, kirkkaampi piste ilmestyi sinne kuin tyhj\u00e4st\u00e4 ihailtavaksi.<\/p>\n Kepler muun muassa mittasi \u201duuden t\u00e4hden\u201d kulmaet\u00e4isyytt\u00e4 muista tunnetuista t\u00e4hdist\u00e4 ja seurasi sen kirkkauden vaihtelua.<\/p>\n Keplerin havainnoistaan kirjoittama kirja, \u201dDe Stella Nova\u201d (suom. \u201dUudesta t\u00e4hdest\u00e4\u201d) julkaistiin vuonna 1606, ja sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4t oivallukset aloittivat pitk\u00e4\u00e4n vallinneen antiikin kreikkalaisen k\u00e4sityksen murtumisen siit\u00e4<\/a>, ett\u00e4 Maa olisi ollut Aurinkokunnan ja maailmankaikkeuden keskipiste ja ett\u00e4 kaikki Maan ymp\u00e4rill\u00e4 olevat taivaankappaleet olisivat olleet t\u00e4ysin muuttumattomia, pysyvi\u00e4 ja t\u00e4ydellisi\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Vuonna 1604 el\u00e4neet taivaan ilmi\u00f6ist\u00e4 kiinnostuneet ihmiset olivat onnekkaita. Taivaalla oli nimitt\u00e4in tuolloin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 paljain silmin Keplerin supernovana…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":64416,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[112],"tags":[33,31,30,1472,118,32,14673,9460,119],"class_list":{"0":"post-64415","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-tiede","8":"tag-fi","9":"tag-finland","10":"tag-finnish","11":"tag-rajahdykset","12":"tag-science","13":"tag-suomi","14":"tag-supernovat","15":"tag-tahdet","16":"tag-tiede"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/64415","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=64415"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/64415\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/64416"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=64415"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=64415"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=64415"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}