Majakka jakautuu kolmeen osaan: er\u00e4\u00e4seen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa, sodan ja menetysten vuosiin sek\u00e4 sodan j\u00e4lkeiseen loppu-asetelmaan. Ensimm\u00e4inen osa, nimelt\u00e4\u00e4n Ikkuna, kattaa yli puolet romaanista. Se kertoo yhdest\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja illasta Ramsayn perheen huvilalla Skyen saarella. On syyskuun puoliv\u00e4li. Rouva Ramsay suunnittelee poikansa Jamesin kanssa retke\u00e4 majakalle, mutta herra Ramsay torppaa ajatuksen, sill\u00e4 on liian tuulista l\u00e4hte\u00e4 veneilem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
50-vuotias rouva Ramsay on kaunis ja kohtelias ja tuntee miest\u00e4\u00e4n kohtaan ristiriitaisia tunteita. Herra Ramsay taas on yli 60-vuotias, ivallinen ja itsekeskeinen filosofinen kirjailija. Heid\u00e4n nuorin poikansa James on kuusivuotias ja inhoaa is\u00e4\u00e4ns\u00e4. Paikalla ovat my\u00f6s perheen seitsem\u00e4n muuta lasta, pojat Andrew, Jasper ja Roger sek\u00e4 tytt\u00e4ret Prue, Nancy, Rose ja Cam. <\/p>\n
Vieraista Charles Tansley on v\u00e4it\u00f6skirjaansa kirjoittava k\u00f6yh\u00e4 nuori mies, ateisti, joka pit\u00e4\u00e4 naisia typerin\u00e4. Minta Doyle puolestaan on vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 nuori poikatytt\u00f6, joka kihlautuu tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Paul Rayleyn kanssa. Augustus Carmichael, r\u00e4hj\u00e4inen vanha mies, kirjoittaa runoja. Lily Briscoe, kolmekymppinen vanhapiika maalaa maisemakuvaa Ramsayn kes\u00e4paikasta, ja William Bankes, leski kasvitieteilij\u00e4, viihtyy Lilyn seurassa.<\/p>\n
Rouva Ramsay kutoo sukkaa ja lukee satua pojalleen Jamesille ikkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4, muut k\u00e4yskentelev\u00e4t ulkona ja nuoriso k\u00e4y rannalla. Illalla sy\u00f6d\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen kaikki hajaantuvat kukin tahoilleen. Hahmot pohtivat el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta ja Woolf kuvaa vuorollaan heid\u00e4n mielenliikahduksiaan pikkutarkasti. Pitk\u00e4t lausehirvi\u00f6t pakottavat hidastamaan ja keskittym\u00e4\u00e4n, jotta ajatus ei katkea kesken polveilevan, l\u00e4hes sivun mittaisen virkkeen, kuten esimerkiksi seuraavassa rouva Ramsayn pohdinnassa naisen asemasta:<\/p>\n
\n\u201dH\u00e4n oli nyt pelottavan n\u00e4k\u00f6inen ja vain hiljaa mieless\u00e4\u00e4n, kohottaessaan katseensa lautasistaan \u00e4idin puhuttua heille tuikeasti Charles Tansleyst\u00e4, h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 \u2013 Prue, Nancy, Rose \u2013 uskalsivat leikitell\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisilla kuvitelmilla joita he olivat muodostaneet itselleen toisenlaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kenties Pariisissa, raisummasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 jossa ei tarvinnut koko ajan hoivata miest\u00e4, sill\u00e4 he kaikki ep\u00e4iliv\u00e4t sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n sanattomasti kohteliaisuutta ja ritarillisuutta, Englannin pankkia ja Intian keisarikuntaa, sormuksia ja pitsej\u00e4, vaikkakin t\u00e4ss\u00e4 heille kaikille oli jotakin kauneuden ytimest\u00e4 joka houkutteli esiin heid\u00e4n tyt\u00f6nsyd\u00e4miss\u00e4\u00e4n piilev\u00e4n miehuullisuuden ja sai heid\u00e4t, heid\u00e4n istuessaan p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 \u00e4itins\u00e4 silmien alla, kunnioittamaan t\u00e4m\u00e4n outoa ankaruutta ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 kohteliaisuutta, kun \u00e4iti olisi ollut kuningatar joka kohotti mudasta kerj\u00e4l\u00e4isen likaisen jalan ja pesi sen, h\u00e4nen nuhdellessaan heit\u00e4 tiukasti tuon kurjan ateistin tiimoilta joka oli juossut heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u2013 tai tarkoin sanottuna kutsuttu heille lomaa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 Skyen saarelle.\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Monia t\u00e4m\u00e4n tapaisia virkkeit\u00e4 on luettava kaksi, kolme kertaa saadakseen kiinni siit\u00e4, mit\u00e4 todella sanotaan. Ja usein loppuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n on jo ehtinyt unohtaa, mist\u00e4 alussa oli kyse. Ehk\u00e4 minustakin on tullut sellainen k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n nykylukija, joka ei jaksaisi hidastaa tarpeeksi. Polveilevien ajatusten virratessa t\u00e4ytyy olla koko ajan pysytell\u00e4 hereill\u00e4 tai kadottaa langan p\u00e4\u00e4n, kuten seuraavassa rouva Ramsayn tajunnanvirtaa kuvaavassa virkkeess\u00e4:<\/p>\n
\n\u201dHitunen ironiaa kysyv\u00e4ss\u00e4 katseessaan, sill\u00e4 kun ihminen her\u00e4si, h\u00e4nen suhteensa maailmaan muuttuivat, h\u00e4n tuijotti vakaata valoa, s\u00e4\u00e4lim\u00e4t\u00f6nt\u00e4, v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, jossa oli niin paljon h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja kuitenkin niin v\u00e4h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4, jonka vallassa h\u00e4n oli (h\u00e4n her\u00e4si y\u00f6ll\u00e4 ja n\u00e4ki valon lankeavan heid\u00e4n vuoteelleen, lattialle), mutta siit\u00e4 huolimatta, h\u00e4n ajatteli, katsellessaan sit\u00e4 lumoutuneena, hypnotisoituna, aivan kuin se olisi hopeasormillaan sivellyt jotakin h\u00e4nen aivoissaan olevaa sinet\u00f6ity\u00e4 maljaa jonka valuminen yli laitojensa saisi ilon tulvimaan h\u00e4nen mieleens\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli tuntenut onnea, ihanaa, v\u00e4kev\u00e4\u00e4 onnea, ja valo hopeoi jylhi\u00e4 aaltoja hiukan kirkkaammin kuin aurinko laski ja sini h\u00e4ipyi merest\u00e4 ja aallot vy\u00f6ryiv\u00e4t sitruunankeltaisina ja kaartuivat ja paisuivat ja murtuivat rantaan ja hurmio puhkesi h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n ja puhtaan ilon aallot kiitiv\u00e4t h\u00e4nen mielens\u00e4 pohjalla ja h\u00e4n tunsi: Riitt\u00e4\u00e4 jo! Riitt\u00e4\u00e4 jo!\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Niin riitt\u00e4\u00e4 minullekin. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, etten paikoin aina jaksanut teoksen muotoa saati sen hahmojen aivoituksia, kuten esimerkiksi seuraavaa herra Ramsayn p\u00e4hk\u00e4ily\u00e4 aakkosista:<\/p>\n
\n\u201dMutta Q:n j\u00e4lkeen? Mit\u00e4 sitten tulee? Q:n j\u00e4lkeen seuraa joukko kirjaimia joista viimeist\u00e4 kuolevaisen silm\u00e4 tuskin erottaa mutta joka kiiluu punaisena kaukaisuudessa. Z:n saavuttaa vain kerran yksi mies sukupolvessa. Jos h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi R:\u00e4\u00e4n, se olisi jo jotakin. T\u00e4ss\u00e4 ainakin oli Q. H\u00e4n asettui tukevasti Q:n \u00e4\u00e4reen. Q:sta h\u00e4n oli varma. Q:n h\u00e4n pystyi todistamaan. Jos siis Q on Q, silloin R\u2026 T\u00e4ll\u00e4 kohdin h\u00e4n tyhjensi piippunsa naputtaen sit\u00e4 pari kolme kertaa kuuluvasti pukinsarveen joka muodosti sammion k\u00e4densijan ja jatkoi pohdiskeluaan. \u2013 Silloin R\u2026 H\u00e4n ryhdist\u00e4ytyi. H\u00e4n j\u00e4nnittyi. Ominaisuudet jotka olisivat pelastaneet laivamiehist\u00f6n joka keikkui \u00e4rjyv\u00e4ll\u00e4 merell\u00e4 ev\u00e4in\u00e4\u00e4n kuusi laivakorppua ja pullollinen vett\u00e4 \u2013 kest\u00e4vyys ja oikeudenmukaisuus, harkinta, uskollisuus, taito \u2013 tulivat h\u00e4nen avukseen. R on siis\u2026 mit\u00e4 on R?\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Majakan hahmot hillitsev\u00e4t itsens\u00e4 toistensa seurassa, asettelevat tarkoin sanansa, mutta ajatukset lentelev\u00e4t vapaina ja paljastavat totuuden. Aivan kuin he kaikki pelaisivat jotakin kummallista sosiaalista peli\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 haluaisi paljastaa muille todellista min\u00e4\u00e4ns\u00e4. He kuulostelevat toistensa mielialoja, yritt\u00e4v\u00e4t lukea ilmeit\u00e4, eleit\u00e4, katseita. Tajunnanvirrassaan Woolf hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 tyylikeinona my\u00f6s toistoa, joka luo vaikutelman keh\u00e4\u00e4 kiert\u00e4vist\u00e4 ajatuksista:<\/p>\n
\n\u201dVoisiko rakkaus, kuten ihmiset sit\u00e4 nimittiv\u00e4t yhdist\u00e4\u00e4 h\u00e4net ja rouva Ramsayn? Sill\u00e4 Lily ei kaivannut tietoa vaan yhteen sulautumista, ei kivitaulujen kirjoituksia, ei mit\u00e4\u00e4n mik\u00e4 oli ilmaistavissa mill\u00e4\u00e4n ihmisten tuntemalla kielell\u00e4, vaan tuota l\u00e4heisyytt\u00e4 joka on tietoa, h\u00e4n oli ajatellut nojatessaan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n rouva Ramsayn polveen. Mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut. Ei mit\u00e4\u00e4n, ei mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen nojatessaan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n rouva Ramsayn polveen. Ja silti h\u00e4n tiesi ett\u00e4 tietoa ja viisautta oli varastoituna rouva Ramsayn syd\u00e4meen. Miten sitten, h\u00e4n kysyi itselt\u00e4\u00e4n, saattoi tiet\u00e4\u00e4 jotakin ihmisist\u00e4, kun he olivat n\u00e4in sinet\u00f6ityj\u00e4?\u201d<\/p>\n<\/blockquote>\n
Majakan toisessa osassa, nimelt\u00e4\u00e4n Aika kuluu, vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 vuosia, vaikka osio itsess\u00e4\u00e4n onkin vain kahdenkymmenennelj\u00e4n sivun mittainen. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 rouva Ramsay kuolee \u00e4killisesti Lontoossa ja huvila j\u00e4\u00e4 tyhjilleen, r\u00e4nsistyy ja raunioituu. Asioita tapahtuu, eik\u00e4 perhe en\u00e4\u00e4 saavu saarelle kes\u00e4nviettoon. Kunnes he kymmenen vuoden kuluttua yll\u00e4tt\u00e4en ilmoittavat talosta huolta pit\u00e4neelle rouva McNabille palaavansa.<\/p>\n
Kolmas osio, nimelt\u00e4\u00e4n Majakka, sitoo yhteen teoksen alun ja lopun. Herra Ramsay vie viimein teini-ik\u00e4iset lapsensa Camin ja Jamesin majakalle, tosin vastoin heid\u00e4n tahtoaan, ja Lily Briscoe p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 maalata kymmenen vuotta sitten kesken j\u00e4\u00e4neen maisemataulunsa valmiiksi.<\/p>\n
Majakka onkin romaani, jossa ihmisel\u00e4m\u00e4n suuret tapahtumat ohitetaan yhdell\u00e4 lauseella ja niiden sijaan keski\u00f6ss\u00e4 ovat pienet mielenliikahdukset. Majakka on rakennus, joka auttaa laivoja navigoimaan merell\u00e4, mutta Woolfin teoksessa se auttaa perhett\u00e4 ja heid\u00e4n yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n navigoimaan toistensa seurassa. Vaikka tajunnanvirtatekniikka paikoin turruttaakin, niin jotain kiehtovaa tekstin seisahtuneessa ja unenomaisessa tunnelmassa edelleen on, ja Woolfin maalailemat kuvat j\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4ilym\u00e4\u00e4n mielen perukoille viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n lukemisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Kati-Annika Ansas<\/p>\n
* *<\/p>\n
\u2666\ufe0f\u00a0PIENI TUKI, ISO APU\u00a0\u2666\ufe0f<\/p>\n
Tilaatko joskus kirjan tai \u00e4\u00e4nikirjan verkosta? L\u00f6yd\u00e4t ostoslinkkej\u00e4 jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikist\u00e4. Niist\u00e4 tehdyist\u00e4 ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sivustoa.\u00a0<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Majakka jakautuu kolmeen osaan: er\u00e4\u00e4seen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa, sodan ja menetysten vuosiin sek\u00e4 sodan j\u00e4lkeiseen loppu-asetelmaan. Ensimm\u00e4inen…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":65958,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[134],"tags":[377,137,33,31,30,378,14948,386,32,14949,109,14950],"class_list":{"0":"post-65957","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-kirjat","8":"tag-books","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-kirjat","14":"tag-majakka","15":"tag-romaani","16":"tag-suomi","17":"tag-tajunnanvirta","18":"tag-viihde","19":"tag-virginia-woolf"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/65957","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=65957"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/65957\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/65958"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=65957"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=65957"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=65957"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}