{"id":685,"date":"2025-08-11T04:51:10","date_gmt":"2025-08-11T04:51:10","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/685\/"},"modified":"2025-08-11T04:51:10","modified_gmt":"2025-08-11T04:51:10","slug":"kaden-digitaalinen-radiogrammetria-murtumapotilaan-osteoporoosiriskin-arvioinnissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/685\/","title":{"rendered":"K\u00e4den digitaalinen radiogrammetria murtumapotilaan osteoporoosiriskin arvioinnissa"},"content":{"rendered":"

L\u00c4HT\u00d6KOHDAT <\/strong>Osteoporoosin seulonnan murtumapotilailta tulisi olla tehokasta ja nopeaa. Digitaalisella radiogrammetrialla (DXR) voidaan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tavallisesta r\u00f6ntgenkuvasta k\u00e4mmenluiden mineraalitiheys.<\/p>\n

MENETELM\u00c4T <\/strong>160 naispuoliselle murtumapotilaalle (ik\u00e4 50\u201374 vuotta) tehtiin DXR ja laskettiin murtumariskin FRAX-arvo. Potilaille (n = 116), joilla todettiin DXR-tutkimuksessa osteopenia tai osteoporoosi, tehtiin my\u00f6s sentraalinen DXA (kaksienergiainen r\u00f6ntgenabsorptiometria).<\/p>\n

TULOKSET <\/strong>DXR-tutkimuksen tulos ja murtumariskin FRAX-arvo korreloivat kohtalaisesti (r = 0,47; p\n<\/p>\n

P\u00c4\u00c4TELM\u00c4T <\/strong>Pelkk\u00e4\u00e4n FRAX-seulontaan verrattuna DXR-tutkimus ja sen perusteella osteopeenisille tehty FRAX-arvon laskenta v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t tehokkaasti tarvetta DXA:lle, joka on raskaampi ja kalliimpi tutkimus.<\/p>\n

M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan osteoporoosissa kaksienergiaisella r\u00f6ntgenabsorptiometrialla (DXA) mitattu reisiluun yl\u00e4osan tai lannerangan mineraalitiheys on pienentynyt v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 2,5 keskihajonnan (SD) verran vertailuaineistoon n\u00e4hden (DXA T-arvo \u2264 \u20132,5 SD). Osteoporoosin primaariseulontaan tarvitaan kuitenkin DXA-tutkimusta keve\u00e4mpi\u00e4 menetelmi\u00e4.<\/p>\n

Esimerkiksi kliinisi\u00e4 riski-indeksej\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apuna murtumariskin ja DXA-jatkotutkimusten tarpeen arvioimisessa. Suomessa on k\u00e4ytetty Mikkelin osteoporoosi-indeksi\u00e4 (MOI), ja nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n etenkin kansainv\u00e4list\u00e4 FRAX-riskilaskuria (1<\/a>). Yksinkertaisempi MOI oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Mikkelin keskussairaalassa murtumapotilaiden primaariseulana vuosina 2004\u20132014 ja FRAX on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vuodesta 2014. FRAX-tietojen kirjaus on kuitenkin ollut ep\u00e4luotettavaa vuodeosaston ja ensiavun kiireess\u00e4 (2<\/a>).<\/p>\n

Osteoporoosin seulonnassa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s perifeerisi\u00e4 luuntiheysmittauksia, kuten perifeerisi\u00e4 DXA- ja kaikututkimuksia (3<\/a>,4<\/a>). Jos sentraalista DXA-tutkimusta ei ole saatavilla, hoito voidaan aloittaa esimerkiksi ranteen DXA:n ja kliinisen riskiarvion perusteella (4<\/a>). Perifeeristen tiheysmittausten sensitiivisyys tunnistaa osteoporoosi vaihtelee eri menetelmien v\u00e4lill\u00e4 (5<\/a>).<\/p>\n

Digitaalinen radiogrammetria (DXR) on perifeerinen luuntiheysmittaus, joka toteutuu joustavasti murtuman r\u00f6ntgenkuvauksen yhteydess\u00e4. Siin\u00e4 m\u00e4\u00e4ritet\u00e4\u00e4n k\u00e4mmenluiden (MC II\u2013IV) mineraalitiheys luun leveyden ja kuoriluun paksuuden ja huokoisuuden perusteella k\u00e4den tavallisesta digitaalisesta r\u00f6ntgenkuvasta (6<\/a>).<\/p>\n

Menetelm\u00e4ll\u00e4 m\u00e4\u00e4ritetty k\u00e4mmenluiden mineraalitiheys korreloi hyvin DXA:lla mitatun v\u00e4rttin\u00e4luun mineraalitiheyden kanssa (r = 0,82\u20130,86) (6<\/a>,7<\/a>). Reisiluun kaulan mineraalitiheyden kanssa se korreloi kohtalaisesti (r = 0,65) (8<\/a>). DXR-tutkimuksen toistettavuus on parempi (vaihtelu 0,14\u20130,44 %) kuin lonkan tai sel\u00e4n DXA-tutkimusten (vaihtelu 1,6\u20131,9 %) (9<\/a>,10<\/a>,11<\/a>). DXR tunnistaa reisiluun kaulan osteoporoosin paremmin kuin FRAX ja lis\u00e4ksi se ennustaa sek\u00e4 lonkka- ett\u00e4 muita osteoporoosimurtumia yht\u00e4 hyvin kuin FRAX (12<\/a>).<\/p>\n

DXR-tutkimus otettiin Mikkelin keskussairaalassa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n murtumapotilaiden primaariseulana 1.11.2016. T\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa verrattiin DXR-seulontatutkimuksen tuloksia ensimm\u00e4isen kuuden kuukauden ajalta FRAX-seulonnan tuloksiin pienienergiaisen murtuman saaneilla naisilla. Tavoitteena oli verrata n\u00e4iden kahden seulontamenetelm\u00e4n kyky\u00e4 luokitella potilaat riskiryhmiin sek\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4, v\u00e4hent\u00e4\u00e4k\u00f6 DXR:n k\u00e4ytt\u00f6 DXA-jatkotutkimusten tarvetta.<\/p>\n

Aineisto ja menetelm\u00e4t<\/p>\n

Tutkimukseen otettiin mukaan 50\u201374-vuotiaat naiset, joita hoidettiin Mikkelin keskussairaalassa pienienergiaisen murtuman takia talvikaudella 1.11.2016\u201330.4.2017. Murtuman kokeneilla yli 75-vuotiailla naisilla hoito voidaan aloittaa ilman luuntiheysmittausta suuren FRAX-lonkkamurtumariskiarvon perusteella (1<\/a>), joten heid\u00e4t suljettiin pois tutkimuksesta. Tutkimuksella on Etel\u00e4-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuslupa, ja potilaat antoivat siihen kirjallisen suostumuksensa.<\/p>\n

Kun potilas tuli murtuman vuoksi r\u00f6ntgentutkimukseen, h\u00e4nelt\u00e4 otettiin samalla k\u00e4den PA-suuntainen r\u00f6ntgenkuva DXR-tutkimusta varten (kuvauset\u00e4isyys 115 cm, putkij\u00e4nnite 52 kV, s\u00e4hk\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 1,2 mAs, efektiivinen s\u00e4deannos <\/p>\n

Kuva l\u00e4hetettiin pilvipalvelun kautta ilman potilastietoja Ruotsiin analysoitavaksi DXR-analyysiohjelmalla (OneScreen Osteoporosis Package, Sectra AB, Link\u00f6ping, Ruotsi). Analyysin tarkisti sik\u00e4l\u00e4inen sairaalafyysikko, ja vastaus saatiin 1\u20133 p\u00e4iv\u00e4n kuluessa. Lis\u00e4ksi kaikille potilaille tehtiin painoindeksin huomioiva FRAX-riskilaskenta (FRAX-BMI). DXA-tutkimus (Lunar Prodigy, GE Healthcare \/ Terveystalo, Mikkeli) tehtiin vain potilaille, joilla oli DXR-tutkimuksen perusteella osteopenia tai osteoporoosi (T-arvo oli kuvio 1).<\/p>\n

Receiver operating characteristic -analyysill\u00e4 (ROC) tutkittiin sek\u00e4 DXR:n ett\u00e4 FRAX:n kyky\u00e4 tunnistaa reisiluun kaulan osteoporoosi. Lis\u00e4ksi tutkittiin murtumariskin FRAX-arvon ja DXR T -arvon v\u00e4list\u00e4 suhdetta (Pearsonin korrelaatio ja ROC-analyysi) sek\u00e4 arvioitiin DXR:n tuomia laskennallisia s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 DXA-jatkotutkimuksissa. Tilastoanalyysit tehtiin SPSS-ohjelmistolla.<\/p>\n

Tulokset<\/p>\n

181 murtumapotilaasta DXR-tutkimus toteutui 167:ll\u00e4, FRAX-laskenta 162:lla, molemmat 160:ll\u00e4 ja DXA-tutkimus 116:lla. Vastaavasti tutkimus j\u00e4i puuttumaan 14, 19 ja 11 potilaalta (kuvio 1<\/a>). Keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isiss\u00e4 riskiluokkajakaumissa ei ollut eroa tutkittujen ja pudokkaiden v\u00e4lill\u00e4. Murtumista 87 oli ranne-, 37 olka-, 26 nilkka-, 6 lonkka- ja 25 muita murtumia.<\/p>\n

167 DXR-kuvauksesta 128 tehtiin ensimm\u00e4isen 2 viikon kuluessa murtumasta, 36 tehtiin viikoilla 3\u201312 ja 3 tehtiin my\u00f6hemmin kuin 12 viikon kuluttua. Tyypillisesti DXR-tutkimus tehtiin murtumakuvauksen yhteydess\u00e4, ja vain nelj\u00e4 potilasta kutsuttiin erilliselle kuvausk\u00e4ynnille. Kuvauksista 114 tehtiin vasemmasta ja 53 oikeasta k\u00e4dest\u00e4.<\/p>\n

DXR-tutkimuksella osteoporoosi todettiin 36 %:lla potilaista ja osteopenia 40 %:lla potilaista. Vastaavasti suuri murtumariskin FRAX-arvo (FRAX-BMI \u2265 20 %) (13<\/a>) todettiin 23 %:lla ja suurentunut FRAX-arvo (FRAX-BMI 10\u201319 %) 46 %:lla potilaista. DXA:lla tutkituista osteoporoosi todettiin 10 %:lla ja osteopenia 58 %:lla (kuvio 1<\/a>).<\/p>\n

Seulontaryhmittely DXR T-arvojen ja murtumariskin FRAX-arvon mukaan on esitetty kuviossa 2. Sen pohjalta arvioitiin DXA-jatkotutkimusten m\u00e4\u00e4r\u00e4llinen tarve eri seulontamenetelmi\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4. Jos primaariseulana olisi FRAX, luuntiheyden varmistus DXA:lla tarvittaisiin 160 potilaasta niille 110:lle, joilla on suurentunut (n = 73) tai suuri (n = 37) FRAX-riskiarvo.<\/p>\n

Jos seulonta aloitettaisiin DXR:ll\u00e4 ja FRAX-laskenta kohdistettaisiin niille, jotka ovat DXR:n mukaan osteopeenisia, FRAX-laskenta olisi tarpeen vain 67:lle 160 potilaasta. Jos sen j\u00e4lkeen DXA kohdistettaisiin vain niille potilaille, jotka ovat DXR:n mukaan osteopeenisia ja joilla FRAX-arvo on 10\u201319 %, DXA-tutkimusta tarvittaisiin vain 38 potilaalle 160:st\u00e4 (24 %).<\/p>\n

ROC-analyysin perusteella suurentunut FRAX-arvo (\u2265 10 %) tunnistettiin DXR:ss\u00e4 osteopenian raja-arvoa (T-arvo = \u20131 SD) k\u00e4ytt\u00e4en 91 %:n sensitiivisyydell\u00e4 (spesifisyys 52 %; AUC 0,77; 95 %:n LV = 0,68\u20130,85) (kuvio 3<\/a>). Potilailla, joilla DXR-arvo oli alle \u20131 SD, DXR tunnisti osteoporoosin FRAX-laskentaa paremmin (DXR AUC = 0,75 ja FRAX AUC = 0,63) (kuvio 4<\/a>).<\/p>\n

P\u00e4\u00e4telm\u00e4t<\/p>\n

Yhdysvaltojen kansallinen osteoporoosity\u00f6ryhm\u00e4 (NBHA) on ehdottanut, ett\u00e4 osteoporoosin diagnoosi voidaan hyv\u00e4ksy\u00e4 seuraavissa tilanteissa: 1) lonkan tai lannerangan DXA T-arvo \u2264 \u20132,5 SD, 2) lonkan murtuma ilman DXA-tutkimusta, 3) sel\u00e4n, lantion ja olkaluun yl\u00e4osan murtumat sek\u00e4 osin my\u00f6s rannemurtumat, kun potilaalla on osteopenia, 4) FRAX-arvo \u2265 20 % (13<\/a>).<\/p>\n

Mikkelin keskussairaala soveltaa t\u00e4t\u00e4 suositusta: kun perifeerisen murtuman saaneella potilaalla on osteopenia DXR:n perusteella ja suurentunut FRAX-arvo (10\u201319 %), diagnoosi varmistetaan sentraalisella DXA:lla. Murtumapotilaan hoito aloitetaan ilman DXA-tutkimusta, jos h\u00e4nell\u00e4 todetaan DXR-tutkimuksessa osteoporoosi, tai jos todetaan osteopenia yhdess\u00e4 suuren FRAX-arvon (\u2265 20 %) kanssa.<\/p>\n

Ruotsalaisessa murtumapotilaiden seurantatutkimuksessa lonkkamurtumien esiintyvyys oli kaksinkertainen niill\u00e4 naisilla, joilla oli jo DXR:n perusteella osteopenia verrattuna naisiin, joilla DXR oli normaali. Lonkkamurtumien esiintyvyys oli suuri niill\u00e4 55\u201385-vuotiailla, joilla oli DXR:n perusteella osteoporoosi (1,6 % \/vuosi) (14<\/a>).<\/p>\n

Sentraalisessa DXA-tutkimuksessa m\u00e4\u00e4ritet\u00e4\u00e4n reisiluun kaulan ja trokanter-alueen tai lannerangan mineraalitiheys. DXR-tutkimus taas m\u00e4\u00e4rittelee k\u00e4mmenluiden mineraalitiheyden digitaalisesta r\u00f6ntgenkuvasta. FRAX-laskurilla puolestaan arvioidaan murtumariski\u00e4 eik\u00e4 luun mineraalitiheytt\u00e4. Mittareilla ei t\u00e4ten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole suoraa korrelaatiota, mutta sek\u00e4 DXR-tutkimusta ett\u00e4 FRAX-riskiarviointia voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritett\u00e4ess\u00e4 DXA-jatkotutkimuksen tarvetta. Alle 65-vuotiailla FRAX-laskurin kyky tunnistaa reisiluun kaulan osteoporoosi on huonohko (AUC-arvo noin 0,6) (15<\/a>). Heill\u00e4 DXA-tutkimuksen tarve voidaan tunnistaa my\u00f6s yksinkertaisemmilla kliinisill\u00e4 indekseill\u00e4 tai perifeerisell\u00e4 luuntiheysmittauksella (3<\/a>,4<\/a>,16<\/a>).<\/p>\n

FRAX-riskilaskenta on t\u00e4rke\u00e4 m\u00e4\u00e4ritett\u00e4ess\u00e4 osteoporoosin hoitokynnyst\u00e4, sill\u00e4 kliinisten riskitekij\u00f6iden huomioiminen lis\u00e4\u00e4 tunnistuksen herkkyytt\u00e4 (hoidosta hy\u00f6tyvien potilaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4) v\u00e4hent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 spesifisyytt\u00e4 (lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarpeettomia hoitoja) (17<\/a>).<\/p>\n

Norjalaisessa potilasaineistossa DXR T-arvo \u20131,2 SD tunnisti reisiluun kaulan osteoporoosin 90 %:n herkkyydell\u00e4 sek\u00e4 murtumapotilailla ett\u00e4 v\u00e4est\u00f6verrokeilla (8<\/a>). T\u00e4m\u00e4n vuoksi suljimme pois DXA-tutkimuksesta potilaat, joilla DXR T-arvo oli suurempi kuin \u20131 SD.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa DXR-tulos korreloi kohtalaisesti murtumariskin FRAX-arvon kanssa ja tunnisti hyvin suurentuneen FRAX-arvon (\u2265 10 %). Niill\u00e4 potilailla, joille DXA-tutkimus tehtiin, DXR tunnisti reisiluun kaulan osteoporoosin paremmin kuin FRAX. Koska DXR:ss\u00e4 normaalin tuloksen saaneille potilaille ei tehty DXA-tutkimusta, heid\u00e4n osuutensa ei n\u00e4y tutkimuksessa tehdyiss\u00e4 tilastollisissa analyyseiss\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 potilaista vain kahdella todettiin suuri ja kahdeksalla suurentunut murtumariski FRAX-laskennalla (kuvio 2<\/a>).<\/p>\n

Pelkk\u00e4\u00e4n FRAX-seulontaan verrattuna ensin DXR:ll\u00e4 ja sitten FRAX:lla tehty seulonta voisi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 tehokkaasti raskaamman ja kalliimman DXA-tutkimuksen tarvetta. DXR:n k\u00e4ytt\u00e4minen primaariseulana pienent\u00e4\u00e4 my\u00f6s osteoporoosihoitajan ty\u00f6taakkaa: FRAX-seulontojen (\u00e1 10\u201315 min) m\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 puolittuu, ja s\u00e4\u00e4styneen ty\u00f6ajan voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 potilasvirtojen hallinnan tehostamiseen. Murtuman r\u00f6ntgenkuvauksen yhteydess\u00e4 tehty k\u00e4den DXR-tutkimus vie aikaa vain 1\u20132 minuuttia. Kuvaus on helposti saatavilla eik\u00e4 vaadi r\u00f6ntgenhoitajalta pitk\u00e4\u00e4 perehdytyst\u00e4. Haittapuolena on ionisoivan s\u00e4teilyn k\u00e4ytt\u00f6, mutta potilaan saama efektiivinen s\u00e4deannos on hyvin pieni.<\/p>\n

Murtuman hoidosta vastaava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri saa DXR-tutkimuksella valtaosalla potilaista tiedon luuntiheydest\u00e4 jo murtuman hoidon ensi viikkoina, ja voi tarvittaessa aloittaa luustol\u00e4\u00e4kityksen. T\u00e4m\u00e4 on parantanut my\u00f6s koulutettavien murtumakirurgien tietoa osteoporoosista ja saanut heid\u00e4t ottamaan lis\u00e4\u00e4 vastuuta hoidosta.<\/p>\n

Toivomme my\u00f6s potilaiden sitoutuvan paremmin hoitamaan osteoporoosiaan, kun he saavat tiedon luuntiheydest\u00e4\u00e4n jo murtuman yhteydess\u00e4. Nyt, kaksi vuotta menetelm\u00e4\u00e4 k\u00e4ytetty\u00e4mme osteoporoosihoitajamme (AK) onkin todennut:<\/p>\n

”DXR on mullistanut osteoporoosiseulamme. Olen kuin lennonjohtaja, joka monitorista valvoo ohjelmoitua lentoon nousua (prosessin etenemist\u00e4 potilastietoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ja PACS:ssa) ja turvallista laskeutumista (hoidon toteutumista).”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"L\u00c4HT\u00d6KOHDAT Osteoporoosin seulonnan murtumapotilailta tulisi olla tehokasta ja nopeaa. Digitaalisella radiogrammetrialla (DXR) voidaan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tavallisesta r\u00f6ntgenkuvasta k\u00e4mmenluiden mineraalitiheys.…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":686,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[90],"tags":[438,33,31,30,437,32,91,92,439],"class_list":{"0":"post-685","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-tieteellinen-laskenta","8":"tag-computing","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-scientific-computing","13":"tag-suomi","14":"tag-technology","15":"tag-teknologia","16":"tag-tieteellinen-laskenta"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/685","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=685"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/685\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/686"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=685"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=685"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=685"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}