![\"\"](\"https:\/\/seura.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/nimeton-malli-37-1.jpg\")
<\/a> <\/p>\nJohn Byrne ja Dick Giordano: Ter\u00e4smies \u2013 Alkuper\u00e4 (Egmont)<\/p>\n
John Byrne<\/strong> on varmaankin 80-luvulla supersankarikentt\u00e4\u00e4 eniten ja onnistuneimmin uudistanut tekij\u00e4, joka ty\u00f6skenteli vuoroin niin Marvelin kuin DC:nkin hahmojen parissa. Yksi h\u00e4nen t\u00e4rkeimmist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4\u00e4n oli uudistaa Ter\u00e4smiehen syntytarina, joka esitell\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 teoksessa.<\/p>\n Ter\u00e4smiehen ongelma l\u00e4pi vuosikymmenten on aina ollut enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n s\u00e4rm\u00e4tt\u00f6myys, paikoin jopa suoranainen tylsyys, mutta Byrnen k\u00e4sittelyss\u00e4 hahmo saa kaipaamaansa syvyytt\u00e4, vaikka toki ihan Byrnen pitk\u00e4aikaisen tekij\u00e4kumppani Chris Claremontin tarinoiden tasolle ei p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mielenkiintoisinta on silloin, kun ei seurata supersankari Teriksen otteita, vaan ollaan mukana toimittaja Clark Kentin juttukeikoilla ja toimituksessa.<\/p>\n Juuri alter ego Clark Kentin\u00e4 onkin se ulottuvuus, jossa Ter\u00e4smies-sarjakuvat ovat parhaimmillaan. Kun varsinainen supersankari on perusasetuksiltaan niin ylivoimainen, on miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaihtelua n\u00e4hd\u00e4 siviilimin\u00e4 Kent t\u00f6pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 etenkin naisten parissa.<\/p>\n Takakansiteksti muuten lupaa, ett\u00e4 teoksesta l\u00f6ytyisi Teriksen ensikohtaaminen Bizarron kanssa. Joko minulla on vakava hahmotush\u00e4iri\u00f6 tai jotain muuta vastaavaa, tai sitten tekstiin on eksynyt virhe. Sill\u00e4 en Bizarroa l\u00f6yt\u00e4nyt mist\u00e4\u00e4n lehden sivuilta. Tai sitten kyseess\u00e4 oli niin nopea cameo, etten vain tajunnut sit\u00e4.<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 mahdollisesta kauneusvirheest\u00e4 huolimatta t\u00e4m\u00e4 sarjakuva on raikas tuulahdus ajalta, jolloin kaikki oli sarjakuvamaailmassa hyvin. Tarinankerronta rullasi ja piirrokset tukivat sit\u00e4 saumattomasti. Yksitt\u00e4iset tarinat toimivat hyvin yksin\u00e4\u00e4nkin, mutta ennen kaikkea ne muodostavat vuosikausia hienosti jatkuvan tarinakokonaisuuden.<\/p>\n Brian Azzarello ja Lee Bermejo: Jokeri (Egmont)<\/p>\n No niin, t\u00e4m\u00e4 teos huutaa huomiota sille, ett\u00e4 meilt\u00e4 suomen kielest\u00e4 puuttuu kunnollinen termi englanninkieliselle graphic novellille. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n nimenomaan on novelli, joka on puettu sarjakuvan muotoon.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 arvosteltavien hyvien teosten joukossa Jokeri kuuluu ehdottomasti parhaan kolmen joukkoon. Tulokulma tarinankerrontaan on sen verran erilainen, ett\u00e4 kokenutkin lukija oikein ter\u00e4st\u00e4ytyy sarjakuvasivujen \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n Nyt nimitt\u00e4in Jokerin edesottamuksia seurataan Jonny Frost -nimisen pikkurikollisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Frost on niin sanottu ei-kukaan, kunnes kohtalon oikkujen ja sattumusten kautta p\u00e4\u00e4tyy Jokerin henkil\u00f6kohtaiseksi avustajaksi ja luottomieheksi. Hetken kaikki on mahtavaa, mutta voiko Jokerin kaoottisessa ja ennalta-arvaamattomassa l\u00e4hipiiriss\u00e4 mik\u00e4\u00e4n todella koskaan p\u00e4\u00e4tty\u00e4 hyvin?<\/p>\n Sekin on mukavaa vaihtelua, ett\u00e4 Batmanin maailmaan sijoittuva tarina pit\u00e4\u00e4 loppuun saakka itse Batmanin hyvin pieness\u00e4 sivuroolissa ja antaa huomion kiinnostavalle joukolle erilaisia pahiksia. Killer Crocistakin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yksi parhaista versioista koskaan. Piirrostyyli ei muistuta Frank Milleri\u00e4<\/strong>, mutta muutoin tarinan tunnelma tuntuu lainaavan toimivasti sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Millerin tummas\u00e4vyisist\u00e4 maailmoista.<\/p>\n William Golding & Aimee De Jongh: K\u00e4rp\u00e4sten herra (Like)<\/p>\n J\u00e4lleen kerran tulee todistetuksi, ett\u00e4 sarjakuva voi olla erinomainen tapa tutustua klassikoihin, jotka jostain syyst\u00e4 ovat aiemmin j\u00e4\u00e4neet v\u00e4liin muissa muodoissaan, kuten nyt t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa K\u00e4rp\u00e4sten herra, joka alkujaan oli vuonna 1954 ilmestynyt romaani ja sittemmin viel\u00e4 muutamaan kertaan kuvattu elokuvaksikin.<\/p>\n Joukko noin 6-12-vuotiaita poikia p\u00e4\u00e4tyy onnettomuuden kautta autiolle saarelle. Pelastusta ei kuulu, joten poikien on ryhdytt\u00e4v\u00e4 itse auttamaan itse\u00e4\u00e4n pysy\u00e4kseen hengiss\u00e4. Mutta se ei ole K\u00e4rp\u00e4sten herran p\u00e4\u00e4pointti. Olennaisinta on, kuinka hierarkiat syntyv\u00e4t tai synnytet\u00e4\u00e4n. Miten p\u00e4\u00e4t\u00f6kset tehd\u00e4\u00e4n ja ketk\u00e4 p\u00e4\u00e4sev\u00e4t niit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n? Mitk\u00e4 ovat perusteet ja kuinka paljon ihminen on lopulta vain sosiaalinen el\u00e4in? Tarvitsevatko lapset ja nuoret aina aikuisia ohjaamaan heid\u00e4n toimintaansa ja ajatteluaan, vai ajautuuko ihminen ilman k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 kaaokseen?<\/p>\n Tarinan tarjoilema vastaus ei ole kauhean ylev\u00e4 tai jalo, mutta ehk\u00e4 se on melko lailla totuudenmukainen.<\/p>\n Suosittelen teosta ennen kaikkea heille, joilta K\u00e4rp\u00e4sten herra on viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n saakka ollut miss\u00e4\u00e4n muodossa kokematta. Tarina on nimitt\u00e4in raju ja kova, mutta ennen kaikkea kiehtova. Se k\u00e4sittelee ihmisyytt\u00e4 saarnaamatta (ainakaan n\u00e4kyv\u00e4sti) ja auttaa meit\u00e4 kenties peilaamaan omaakin olemista suhteessa toisiin. T\u00e4m\u00e4 saattaa olla paras vuonna 2025 julkaistu sarjakuvateos.<\/p>\n John Byrne: Ihmeneloset Fantastic Four: Kun kutsuu\u2026 Galactus! (Egmont)<\/p>\n Silloin kun min\u00e4 olin lapsi \u2013 siis 1980-luvulla \u2013 Suomi oli sill\u00e4 lailla parempi paikka olla ja el\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tavalliset lehtipisteet pursuilivat sarjakuvalehti\u00e4 aivan joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. Yhdell\u00e4 Marvelin kuuluisimmista supersankarijoukkioista Ihmenelosillakin oli jonkin aikaa Suomessa oma lehti. Ihmenelosia on n\u00e4hty my\u00f6s H\u00e4m\u00e4h\u00e4kkimiehen kakkossarjana sek\u00e4 90-luvulla omina erikoisnumeroinaan sek\u00e4 Marvel-lehdiss\u00e4 ett\u00e4 Sarjakuvalehti-lehdiss\u00e4 (kyll\u00e4, molemmat lehdet oli nimetty aika erikoisesti ja oudosti).<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna Ihmeneloset tai kuten heit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan Fantastic Four ovat palanneet sarjakuvamuodossa myyntiin Suomessakin, ja se on kaunis asia. Totta kai t\u00e4m\u00e4 albumi julkaistiin suomeksi nyt ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 loppukes\u00e4st\u00e4 elokuvateattereihin ilmestyi uusi MCU-sarjan Fantastic Four<\/a> -elokuva, joten momentum sarjakuvan julkaisulle oli varmasti Egmontin silmiss\u00e4 \u201dnyt tai ei koskaan\u201d.<\/p>\n Mutta John Byrnen tarina Ihmenelosten ja Galactuksen kohtaamisesta kantaa ehdottomasti my\u00f6s ilman elokuvaa. Oikeastaan, mik\u00e4li kenellek\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 mahdollista, suosittelisin mit\u00e4 l\u00e4mpimimmin lukemaan ensin t\u00e4m\u00e4n sarjakuvan ja vasta sitten katsomaan elokuvan. Molemmat ovat hienoja teoksia, ja tukevat toisiaan nimenomaan t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, jossa sarjakuva nautitaan ensin.<\/p>\n Egmontin viime vuosien Marvel-julkaisut ovat olleet korkeaa laatua, ja t\u00e4m\u00e4kin Ihmeneloset ehdottomasti kuuluu joukkoon. T\u00e4st\u00e4 suosittelenkin jatkamaan suoraan Egmontin tuoreen Ryhm\u00e4-X: Pime\u00e4 Feenix<\/a> -julkaisun pariin. Ihmenelosten tapaan uusin Ryhm\u00e4-X ei tarjoa aivan uutta tarinaa, vaan pakkaa yksiin pehmeisiin kansiin olennaisen Marvelin peruskulmakiviin kuuluvan tarinalinjan.<\/p>\n Edgar Rice Burroughs & Russ Manning: Tarzan \u2013 Kivinen faarao (Jalava)<\/p>\n Kreegah bundolo! Valkoinen mies hallitsemassa viidakkoa! Me jotka edelleen luemme painettuja sarjakuvia varmasti muistamme hyvin Tarzanin, joka 2000-luvun populaarikulttuuriteoksista on muuten aika hyvin loistanut poissaolollaan.<\/p>\n Mustavalkoiset Tarzan-elokuvat kuuluivat lapsuuteni tv-tarjontaan aivan olennaisesti. Eiv\u00e4t ne silloinkaan erityisen hyvi\u00e4 olleet, mutta kuitenkin jotain toimintaa tuolloiseen vaatimattomaan ohjelmakarttaan.<\/p>\n Selv\u00e4sti vanhoja elokuvia enemm\u00e4n tykk\u00e4sin 80-luvun suomeksi ilmestyneist\u00e4 sarjakuvalehdist\u00e4, joita divareistakin l\u00f6ytyi tuolloin mukavasti. Jotenkin aina niputin ne mieless\u00e4ni samaan kastiin Mustanaamioiden, Tex Willereiden ja vanhan Hopeanuoli-sarjakuvan (ei se nykyinen manga) kanssa. Eli selke\u00e4sti parempi kuin Aku Ankka, mutta ei aivan parasta tasoa kuitenkaan.<\/p>\n Vuoden 2016 elokuva The Legend of Tarzan oli muuten mielest\u00e4ni aivan passeli yritys k\u00e4sitell\u00e4 Tarzania nykyn\u00e4k\u00f6kulmasta ja takoi lippuluukuillakin ihan mukavaa tulosta, mutta jostain syyst\u00e4 ei saanut jatkoa.<\/p>\n Muta nyt kovien kansien v\u00e4liin on saatu alkujaan 1968-71 ilmestyneit\u00e4 sanomalehtisarjoja. Viidakon tunnelma, toiminta, pieni ripaus mystiikkaa ja Tarzanin l\u00e4hes yli-inhimillisi\u00e4 kykyj\u00e4 tempaavat t\u00e4mm\u00f6isen nostalgikon helposti mukaansa. Heti ensimm\u00e4isilt\u00e4 sivuilta syntyy vaikutelma, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjan min\u00e4 haluan lukea.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 teos on erinomaista luettavaa kiireett\u00f6m\u00e4\u00e4n vapaap\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jolloin ihminen haluaa vain olla ja p\u00f6tk\u00f6tell\u00e4. Tai vaikkapa istua pitk\u00e4ll\u00e4 juna- tai bussimatkalla. Kaiken kaikkiaan t\u00e4m\u00e4nkin teoksen julkaissut Jalava on muuten kerta kaikkiaan voimissaan oleva kustantamo, joka tuottaa markkinoille tasaisesti laatua klassikkojen voimaan luottaen. T\u00e4st\u00e4 min\u00e4 nautin.<\/p>\n Dan Barry & Harry Harrison: Flash Gordon \u2013 Teht\u00e4v\u00e4 Plutossa (Jalava)<\/p>\n Nyth\u00e4n on siis niin, ett\u00e4 Flash Gordon -sarjakuvat ovat olleet ilostuttamassa ihmiskuntaa jo suunnilleen 90 vuotta, sill\u00e4 ensimm\u00e4iset tarinat julkaistiin sanomalehdiss\u00e4 jo vuonna 1934.<\/p>\n Vaikka olen pit\u00e4nyt itse\u00e4ni aina ihan aitona scifi-harrastajana, Flash Gordon on ollut mielenkiintoni sektorista aina v\u00e4h\u00e4n paitsiossa. Ehk\u00e4 syy on nimenomaan juuri siin\u00e4, ett\u00e4 tarinat ovat n\u00e4ytt\u00e4neet ja tuntuneet hitusen vanhanaikaisilta kaverille, joka kasvoi lapsesta teiniksi esimerkiksi Marvelin tarinoiden parissa.<\/p>\n Joka tapauksessa t\u00e4n\u00e4 vuonna vihdoin yleissivistykseni on korjaantunut Flash Gordonin osalta. Jalavan kovakantinen teos kokoaa n\u00e4ihin kansiin tyylikk\u00e4it\u00e4 seikkailuita, jotka yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 ovat suoraviivaista avaruustoimintaa mutta toisaalta esittelev\u00e4t vuosikymmenten takaista k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mink\u00e4laisia toiset maailmat ja toiset el\u00e4m\u00e4nmuodot ehk\u00e4 voisivat olla. Tavallaan kaikki t\u00e4ss\u00e4 muistuttaa ensimm\u00e4isest\u00e4 Star Trek -televisiosarjasta. Tunnelma on hillitty ja sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikakaudelle sopivasti stereotyyppinen.<\/p>\n Jotenkin n\u00e4m\u00e4 sanomalehtisarjat, oli siis kyse mist\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 tarinoista ja hahmoista \u2013 eiv\u00e4t koskaan ole toimineet ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 puolesta. Silti olen eritt\u00e4in iloinen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 teos l\u00f6ytyy nyky\u00e4\u00e4n kirjahyllyst\u00e4ni ja nyt Flash Gordoniin tutustuttua sit\u00e4 joutuu ihminen oikein ihmettelem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 miksi tutustuimme vasta nyt. Tarinoissa on runsaasti ideoita ja yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ja hahmoissa syvyytt\u00e4 ja toiminnan motivaatiota. Piirrostyyli tuo muuten monin paikoin mieleen Judge Dredd -sarjakuvat<\/a>, ja seh\u00e4n on aina hyv\u00e4 asia.<\/p>\n H.P. Lovecraft: Kauhujen kabinetti (Jalava)<\/p>\n H.P. Lovecraftin<\/strong> teokset ja teemat ovat innoittaneet sek\u00e4 lukemattomia sarjakuvia ett\u00e4 erilaista joukkoa kauhu-, fantasia- ja scifiteoksia niin kirjallisuuden kuin elokuvienkin maailmassa.<\/p>\n Tuskin kukaan tarvitsee esittely\u00e4 siit\u00e4, kuka on H. P. Lovecraft, mutta kerrotaan lyhyesti, ett\u00e4 vuosina 1890-1937 el\u00e4nyt Lovecraft oli yhdysvaltalainen kauhukirjailija, joka loi uudenlaisen kosmisen kauhun tyylin. Keskeist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 lajissa on oivallus siit\u00e4, ett\u00e4 kun muinaiset interdimensionaaliset olennot ryhtyv\u00e4t el\u00e4m\u00f6im\u00e4\u00e4n, ovat ihmiset ja ihmiskunta merkityksett\u00f6mi\u00e4. Sek\u00e4 n\u00e4ille jumalhahmojen kaltaisille olennoille ett\u00e4 maailmankaikkeudelle ihmiset ovat kuin hyttysi\u00e4 tai muurahaisia \u2013 jos sit\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n teokseen on koottu kaikkiaan 48 novellia. Ne on koonnut ja teoksen esipuheen kirjoittanut Markku Sadelehto<\/strong>, joka tunnetaan suomalaisen Lovecraft-kulttuurin voimahahmona, onhan h\u00e4n ty\u00f6skennellyt Lovecraftin parissa monissa rooleissa vuosikymmenten ajan.<\/p>\n Nykyisist\u00e4 kirjailijoista ja sarjakuvantekij\u00f6ist\u00e4 muun muassa Stephen King<\/strong>, Neil Gaiman<\/strong>, Alan Moore<\/strong> ja Mike Mignola<\/strong> ovat henkisesti ja psyykkisesti paljon velkaa Lovecraftin luomalle Cthulhu-myytille.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 teos kuuluu itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti jokaisen suomalaisen Lovecraft-entusiastin kirjahyllyyn.<\/p>\n Pasi Klemettinen: Tiet\u00e4j\u00e4t, noidat, samaanit kansanuskon maailmassa (SKS Kirjat)<\/p>\n Kyll\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on tietokirja, mutta monilta teemoiltaan k\u00e4sittelee monitasoisesti niin fantasian kuin kauhunkin elementtej\u00e4, kuten kansanperinneteoksissa usein tapana on.<\/p>\n Arvostamani kansanperinteentutkija Pasi Klemettinen<\/strong> on aiemmissa tietokirjoissaan k\u00e4sitellyt Suomen kansan \u201dy\u00f6puolen\u201d uskomuksia, tapahtumia ja taruja muun muassa teoksissaan Karhu \u2013 Pohjoisten kansojen myyttej\u00e4 ja Karjalan r\u00e4yh\u00e4henget. Nyt h\u00e4n sukeltaa kirjan nimen mukaisesti erilaisten noitien ja tiet\u00e4jien maailmaan.<\/p>\n Lue my\u00f6s: Haltijat ja pirut olivat ja ovat kokijoilleen todellisia, sanoo kansanperinteen tutkija Pasi Klemettinen<\/a><\/p>\n Teos on loistava muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 esivanhempiemme maailmassa tiede, uskonnot, uskomukset ja filosofiat eiv\u00e4t olleet erillisi\u00e4 saarekkeita, vaan muodostivat yhden kokonaisen maailmankuvan. Eri tavoin magiaan perustunut parantaminen ja loitsiminen kulkivat ongelmitta k\u00e4sikk\u00e4in niin l\u00e4\u00e4ketieteen kuin jumalanpalvelusten kanssakin. Se, mik\u00e4 nyt monen katsannossa on yliluonnollista \u2013 vaikkapa tontut, haltijat ja luonnonhenget \u2013 oli viel\u00e4 parisataa vuotta sitten osa luonnollista maailmanj\u00e4rjestyst\u00e4.<\/p>\n Toisaalta teos saa lukijan pohtimaan sit\u00e4 kaksijakoisuutta, jolla olemme l\u00e4pi vuosisatojen suhtautuneet erilaisiin tiet\u00e4jiin ja magian k\u00e4ytt\u00e4jiin. Toisaalta he ovat olleet arvostettuja erikoisosaajia, joiden puoleen on k\u00e4\u00e4nnytty h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4, mutta toisaalta my\u00f6s pel\u00e4ttyj\u00e4 ja toisinaan parjattuja ep\u00e4ilytt\u00e4vi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, joita on ollut helppo syyt\u00e4 asioista, joille ei ole silminn\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 selke\u00e4\u00e4 syyt\u00e4.<\/p>\n Jos Klemettisen teokset eiv\u00e4t ennalta ole tuttuja, nyt viimeist\u00e4\u00e4n on oikea aika niihin tutustua.<\/p>\n<\/a> <\/p>\n<\/a> <\/p>\n<\/a> <\/p>\n<\/a> <\/p>\n