Talvella kes\u00e4 on vain kuukausi kalenterissa. Paksujen hankien peitt\u00e4ess\u00e4 maan on l\u00e4hes mahdoton uskoa, ett\u00e4 lumi joskus katoaa. Vaikeaa on my\u00f6s kuvitella j\u00e4rvenselk\u00e4\u00e4 vapaaksi j\u00e4\u00e4n kahleista. <\/p>\n
Ja sitten niin kovin \u00e4kki\u00e4, kuten aina t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjolassa, kev\u00e4t saapuu. El\u00e4m\u00e4 palaa voimakkaana ja ylt\u00e4kyll\u00e4isen\u00e4. <\/p>\n
Usein olen ollut kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin kontrasti luonnon voimalle. Tyhjiin ammennettu ja voimaton. <\/p>\n
Mutta sen mink\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ottaa, antaa luonto takaisin. Virolainen esseisti Valdur Mikita<\/strong> kirjoittaa kirjassaan Kantarellin kuuntelun taito, miten it\u00e4meren-suomalaiseen maailmaan kuuluu voimakas yhteys \u201dei-ihmiseen\u201d, luontoon. <\/p>\n Voimakas luontoel\u00e4mys on h\u00e4nen mukaansa silta kahden maailman v\u00e4lill\u00e4. Se johdattaa meid\u00e4t aivan erityiseen mielentilaan herkist\u00e4en aistimme ottamaan vastaan ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnon k\u00e4tketyn kielen. <\/p>\n Ei ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rjell\u00e4, erotuksena luonnontieteest\u00e4, vaan saavuttamaan hengentilan, luonnon tajun. Se on taitoa huomata el\u00e4m\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, ymm\u00e4rryst\u00e4 sen syvyydest\u00e4 ja kauneudesta. <\/p>\n Luonnontaju on taitoa huomata el\u00e4m\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, ymm\u00e4rryst\u00e4 sen syvyydest\u00e4 ja kauneudesta.<\/p>\n<\/blockquote>\n Valdur Mikita kirjoittaa my\u00f6s it\u00e4merensuomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta paikka- ja s\u00e4\u00e4herkkyydest\u00e4. S\u00e4\u00e4n mukaan vaihteleva mieliala on tunnistettava sielullinen ilmi\u00f6. Mieli virittyy l\u00e4mp\u00f6tilan, pilvien, tuulen ja valon mukaan tiettyyn atmosf\u00e4\u00e4riin, joka vaikuttaa vireystilaamme ja siihen, miten toimimme. <\/p>\n Paikkaherkkyys ilmenee yksitt\u00e4isiss\u00e4 maisemissa ja luonnonkohdissa, joiden \u00e4\u00e4relle hakeudumme yh\u00e4 uudelleen. Usein nuo paikat ovat kotimme tai kes\u00e4m\u00f6kkimme l\u00e4hettyvill\u00e4. Niiss\u00e4 voi aistia ikiaikaisen luonnon l\u00e4sn\u00e4olon, joka on kuin el\u00e4v\u00e4 olento itsess\u00e4\u00e4n. <\/p>\n Maisema tai paikka sielullistuu. \u201dIkiaikaisiin tiloihin k\u00e4tkeytyy hiljainen luottamus siihen, ett\u00e4 kun nuo paikat ovat kerran mahdollistaneet vanhan maailman s\u00e4ilymisen, niiden kautta voi koittaa my\u00f6s uusi tulevaisuus.\u201d<\/p>\n Samoin kuin ihmisell\u00e4, my\u00f6s luonnolla on muisti. Puut muistavat historiansa ja puhuvat siit\u00e4 omalla kielell\u00e4\u00e4n. Niiden muisti ulottuu kauemmas kuin ihmisen ik\u00e4, ja ehk\u00e4 juuri siksi erityisen suuren puun kohdatessamme hiljennymme kunnioituksesta. <\/p>\n Luonnontajumme kertoo, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on erityinen yksil\u00f6. Sekin on vaistonvaraista, eik\u00e4 liene sattumaa, ett\u00e4 k\u00e4ymme tervehtim\u00e4ss\u00e4 puuvanhuksia tietoa ja turvaa hakien. Ja kun puu kaatuu tai kaadetaan, sen vuosirenkaat kertovat osaavalle paljon. Vaikkapa sen, ett\u00e4 vuosi 1709 oli poikkeuksellisen kylm\u00e4. Tai mink\u00e4lainen s\u00e4\u00e4 vallitsi syntym\u00e4vuotenamme. Ihmisen historia kulkee rinnakkain ja limitt\u00e4in kaiken el\u00e4v\u00e4n ja elottoman kanssa.<\/p>\n Ei liene sattumaa, ett\u00e4 k\u00e4ymme tervehtim\u00e4ss\u00e4 puuvanhuksia tietoa ja turvaa hakien.<\/p>\n<\/blockquote>\n Oma historiamme on koodattu luontoon ja luomaamme kulttuuriin. Siksi pys\u00e4hdymme, kun kohtaamme luonnossa jotain poikkeuksellista. Suuren kiven, ehk\u00e4 siirtolohkareen, mets\u00e4lammen tai jotain rakennettua ja unohdettua, autiotalon, sammaltuneen kiviaidan tai uittor\u00e4nnin. <\/p>\n Ne viritt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t tiettyyn hengentilaan, joka k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 mielikuvituksemme. Astumme kertomusten, tarinoiden ja runouden maailmaan. Mielemme aktivoituu kuin huomaamatta. Haemme merkityksi\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nn\u00e4mme katseemme kohti menneisyytt\u00e4. Ymm\u00e4rr\u00e4mme sanattomasti paljon enemm\u00e4n kuin pystymme kertomaan. <\/p>\n Luonnon kieli on kulttuurimme kieli. Se ymp\u00e4r\u00f6i meit\u00e4 ja ajattelee meiss\u00e4. Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on tulla tietoiseksi tuosta kielest\u00e4 ja selvitt\u00e4\u00e4 sen maaginen rakenne. Luulen, ett\u00e4 kulttuurimme kaikissa muodoissaan on yrityst\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 luonnon kielioppia ja sen henkisi\u00e4 rakenteita. <\/p>\n Uskon, ett\u00e4 vastaukset ovat l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin arvaammekaan. Ne ovat l\u00e4sn\u00e4 muodoissa, rakenteissa, el\u00e4m\u00e4n verkostoissa. Kaikessa siin\u00e4, mit\u00e4 kohti taide ja tiede hapuilevat. L\u00e4himm\u00e4ksi ydint\u00e4, ymm\u00e4rryst\u00e4, p\u00e4\u00e4see runous. Ihmisolennon poeettinen taju olemuksestaan ja luonnon kieliopista. <\/p>\n Luonnontajun \u00e4\u00e4net kuuluvat kansanrunoudessa, tarinoissa ja myyteiss\u00e4. Ne kuuluvat loitsuissa ja ikivanhoissa kertomuksissa maailman synnyst\u00e4. Ne kertovat siit\u00e4, miten olemme aina kurkottaneet kohti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olomme tarkoitusta. <\/p>\n Toivotan lukijoille valoisaa keskikes\u00e4n juhlaa 2022.<\/p>\n\n
\n