{"id":7509,"date":"2025-08-16T12:36:09","date_gmt":"2025-08-16T12:36:09","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/7509\/"},"modified":"2025-08-16T12:36:09","modified_gmt":"2025-08-16T12:36:09","slug":"sen-unohtaminen-on-rikos-historioitsija-varoittaa-natsien-nousun-opetuksista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/7509\/","title":{"rendered":"”Sen unohtaminen on rikos” \u2013 historioitsija varoittaa natsien nousun opetuksista"},"content":{"rendered":"

Brittil\u00e4inen palkittu historioitsija Laurence Rees<\/strong> kartoittaa teoksessaan Saksan kansallissosialistien nousua 1920-luvun politiikan sivuraiteilta 1930-luvun alun vaalivoittoon ja vuoden 1945 romahdukseen.<\/p>\n

Reesi\u00e4 motivoi kirjoittamaan filosofi Karl Jaspersin<\/strong> sanat: \u201dSe, mik\u00e4 on tapahtunut, on varoitus. Sen unohtaminen on rikos. Se t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti mieless\u00e4\u201d. Siksi Reesin kirjassa on paljon viittauksia nykyaikaan.<\/p>\n

Salaliitot<\/p>\n

Kansallissosialistien menestyksen syit\u00e4 ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilman ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa. Monet natsien levitt\u00e4mist\u00e4 salaliittoteorioista liittyiv\u00e4t etenkin sodan lopputulokseen ja Versailles\u2019n n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4n rauhansopimukseen.<\/p>\n

Eritt\u00e4in suosituksi salaliittoteoriaksi Saksan tappiolle nousi selk\u00e4\u00e4npuukotus. Sen mukaan armeija oli ollut l\u00e4hell\u00e4 voittoa, mutta juutalaisten ja sosialistien toiminnan takia Saksa joutui antautumaan.<\/p>\n

Adolf Hitlerin<\/strong> aloittaessa poliittista uraansa h\u00e4n hy\u00f6dynsi monien saksalaisten n\u00e4kemyst\u00e4 juutalaisista. Heid\u00e4n katsottiin olleen h\u00e4vityn sodan j\u00e4lkeen syyp\u00e4it\u00e4 l\u00e4hes kaikkeen ik\u00e4v\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 maassa oli tapahtunut. Saksaa olivat piinanneet hallinnon luhistuminen, sosialistien vallankumousyritykset, ja ennen kaikkea tavallisten ihmisten talousvaikeudet.<\/p>\n

Vett\u00e4 myllyyn salaliittoteorioille kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toivat tammikuun 1919 tapahtumat Berliiniss\u00e4. Kaksi juutalaistaustaista kommunistiaktivistia Karl Liebknecht<\/strong> ja Rosa Luxemburg<\/strong> organisoivat p\u00e4\u00e4kaupungissa monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kest\u00e4neen kapinan, joka tosin onnistuttiin tukahduttamaan. Molemmat johtohenkil\u00f6t teloitettiin.<\/p>\n

Eliitin merkitys<\/p>\n

Monet aristokraatit katsoivat Hitlerin olleen heit\u00e4 alempana niin sosiaalisessa hierarkiassa kuin sivistykselt\u00e4\u00e4n, k\u00e4yt\u00f6stavoiltaan ja tyylilt\u00e4\u00e4n. Presidentti Paul von Hindenburgin<\/strong> tiedet\u00e4\u00e4n kutsuneen Hitleri\u00e4 it\u00e4valtalaiseksi korpraaliksi.<\/p>\n

Alentuvasta suhtautumisestaan huolimatta presidentti nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933. Hindenburgin ja h\u00e4nen aatelisten yst\u00e4viens\u00e4 ajatuksena oli, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin Hitleri\u00e4 voitaisiin paremmin ohjailla.<\/p>\n

Heti valtakunnankansleriksi noustuaan alkuvuodesta 1933 Hitler k\u00e4sitti, etteiv\u00e4t kansallissosialistisen puolueen j\u00e4senet yksin riitt\u00e4isi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 vallassa. H\u00e4n tarvitsi monien muidenkin valtaryhmittymien tukea, etenkin asevoimien ja oikeistolaisen poliittisen eliitin.<\/p>\n

Ennen kaikkea valtakunnankanslerin t\u00e4ytyi pit\u00e4\u00e4 presidentti Hindenburg puolellaan. Siit\u00e4 johtui Hitlerin puheissa ilmennyt tapa mainita presidentti aina my\u00f6nteisess\u00e4 valossa. Hindenburgin kuoltua vuonna 1934 presidentin ja valtakunnankanslerin virat yhdistettiin ja Hitlerist\u00e4 tuli virallisesti F\u00fchrer, Johtaja.<\/p>\n

Vain harvat diktaattorit p\u00e4\u00e4sev\u00e4t valtaan ja ennen kaikkea s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t asemansa t\u00e4ysin omin avuin. Rees kumoaa k\u00e4sityksen, ett\u00e4 saksalaiset suuryritykset tukivat alusta saakka Hitlerin valtaannousua. Suurin osa isommista yrityksist\u00e4 oli pit\u00e4nyt parempana tukea keskustalaisia tai konservatiivisia puolueita.<\/p>\n

Tilanne muuttui helmikuussa 1933, kun Hermann G\u00f6ringin<\/strong> luona pidettiin kokous, jonne oli kutsuttu Saksan t\u00e4rkeimpi\u00e4 liikemiehi\u00e4. Tietenkin my\u00f6s Hitler oli paikalla ja puheessaan h\u00e4n vakuutti painokkaasti puolustavansa kapitalismia ja purkavansa demokratian.<\/p>\n

Yksi syy tapaamiselle oli raha, kansallissosialistit tarvitsivat resursseja maaliskuussa 1933 pidett\u00e4viin vaaleihin, joiden G\u00f6ring vakuutti olevan viimeiset pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Tapaaminen kannatti, sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen Hitlerin kansallissosialistiselle puolueelle suorastaan tulvi rahaa. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teollisuusj\u00e4tti IG Farben lahjoitti puolueelle nykyrahassa noin kaksi miljoonaa euroa.<\/p>\n

Syy tuelle oli suurliikemiesten keskuudessa syntynyt selke\u00e4 j\u00e4rkeily. Poliittisessa ilmastossa oli selvi\u00e4 merkkej\u00e4, ett\u00e4 kansallissosialistit olisivat pitk\u00e4\u00e4n vallankahvassa, joten taloudellisen eliitin t\u00e4ytyi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kantansa. Paikalla olleet yritysjohtajat ajattelivat tulevaisuutta, jossa Hitler lupasi vakautta ja suuria mahdollisuuksia hyville liiketoimille.<\/p>\n

Sodan j\u00e4lkeen takaisin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/p>\n

Saksan antauduttua toukokuussa 1945 esimerkiksi Yhdysvaltain miehitysvy\u00f6hykkeell\u00e4 kolmannes entisist\u00e4 natseista oli erotettu ty\u00f6paikoiltaan sodan j\u00e4lkeen, mutta valtaosa heist\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ssyt takaisin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n jo vuoden 1947 loppuun menness\u00e4.<\/p>\n

1950-luvun L\u00e4nsi-Saksassa monen entisen natsin onnistui p\u00e4\u00e4st\u00e4 helposti vaikutusvaltaisiin asemiin. Syyn\u00e4 oli, ettei moderni valtio olisi voinut mitenk\u00e4\u00e4n toimia, jos kaikki kansallissosialisteja tukeneet henkil\u00f6t olisi suljettu pois.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi l\u00e4nsiliittoutuneiden ja neuvostodiktaattori Josif Stalinin<\/strong> suhteiden yh\u00e4 pahempi rakoileminen merkitsi, ett\u00e4 L\u00e4nsi-Saksan vahvistaminen oli l\u00e4nnen oman poliittisen edun mukaista.<\/p>\n

Uusi asenne n\u00e4kyi my\u00f6s suurliikemiesten kohtelussa. Monista rikoksista, kuten pakkoty\u00f6voiman k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 syytetty Ferdinand Porsche<\/strong> vapautettiin vuonna 1947. Samoin Alfried Krupp von Bohlen und Halbach<\/strong>, jonka valtava teollisuusyhti\u00f6 oli toimittanut natseille aseita, ja joka oli tuomittu 12 vuodeksi vankeuteen rikoksista ihmisyytt\u00e4 vastaan, vapautettiin vuoden 1951 alussa.<\/p>\n

Laurence Rees: Natsin mieli. Suomentanut T\u00e4hti Schmidt. 487 sivua. Kustannusosakeyhti\u00f6 Tammi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Brittil\u00e4inen palkittu historioitsija Laurence Rees kartoittaa teoksessaan Saksan kansallissosialistien nousua 1920-luvun politiikan sivuraiteilta 1930-luvun alun vaalivoittoon ja vuoden…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":7510,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[22,23,26,27,33,31,30,17,1433,24,25,28,29,15,18,21,3911,32,19,20,56,16,59,60,61],"class_list":{"0":"post-7509","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ulkomaat","8":"tag-breaking-news","9":"tag-breakingnews","10":"tag-featured-news","11":"tag-featurednews","12":"tag-fi","13":"tag-finland","14":"tag-finnish","15":"tag-headlines","16":"tag-historia","17":"tag-latest-news","18":"tag-latestnews","19":"tag-main-news","20":"tag-mainnews","21":"tag-news","22":"tag-otsikot","23":"tag-paauutiset","24":"tag-saksa","25":"tag-suomi","26":"tag-top-stories","27":"tag-topstories","28":"tag-ulkomaat","29":"tag-uutiset","30":"tag-world","31":"tag-world-news","32":"tag-worldnews"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7509","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7509"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7509\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/7510"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7509"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7509"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7509"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}