Nopeasti v\u00e4l\u00e4ht\u00e4neit\u00e4 taivaan valopisteit\u00e4 hein\u00e4kuussa 1952 Palomarin observatorion laitteistolla otetuissa kuvissa.<\/p>\n
Tuore yhdysvaltalais-ruotsalainen tutkimus esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 San Diegossa toimivan Palomarin observatorion vuosina 1949\u20131957 havaitsemat selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t valopisteet taivaalla voisivat liitty\u00e4 ydinkokeisiin.<\/p>\n
Observatorion tutkijat ikuistivat havaitsemiaan valopisteit\u00e4 valokuviin. Historian ensimm\u00e4inen satelliitti, Neuvostoliiton Sputnik 1, laukaistiin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Maata lokakuussa 1957. Palomarin observatoriolla havaitut valopisteet sijoittuvat aikaan ennen Sputnik 1:n laukaisua.<\/p>\n
Tutkijat tarkastelivat nyt Palomarin valokuvia ja havaintodataa sek\u00e4 tietoja maanp\u00e4\u00e4llisist\u00e4 ydinkokeista ja tunnistamattomista ilmailmi\u00f6ist\u00e4 (UAP, unidentified anomalous phenomena) samalta ajalta. UAP on korvannut vanhentuneen UFO-termin, joka viittasi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n lent\u00e4viin kappaleisiin. <\/p>\n
Tutkimusta tehtiin VASCO-hankkeen (V<\/strong>anishing & A<\/strong>ppearing S<\/strong>ources during a C<\/strong>entury of O<\/strong>bservations) puitteissa. Vuonna 2019 alkunsa saanut hanke etsii vanhoista valokuvista taivaankappaleita, jotka ovat kadonneet tai n\u00e4ytt\u00e4ytyneet hetkellisesti v\u00e4l\u00e4ht\u00e4en.<\/p>\n Palomarin observatorion havaintoaineisto taivaan tunnistamattomista valopisteist\u00e4 k\u00e4sitti 2\u00a0718 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Tutkijat vertasivat dataa ja v\u00e4l\u00e4ht\u00e4neiden valopisteiden ilmestysmisajankohtia ydinkokeiden ja UAP-havaintojen ajankohtiin ja sijainteihin.<\/p>\n K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Palomarin observatorion vuosien 1949\u20131957 havainnot esiintyiv\u00e4t 45 prosenttia todenn\u00e4k\u00f6isemmin vuorokauden sis\u00e4ll\u00e4 tunnetuista maanp\u00e4\u00e4llisist\u00e4 ydinasekokeista.<\/p>\n Valopistehavainnot kasvoivat my\u00f6s 8,5 prosenttia jokaisen tunnetun UAP-havainnon my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Tutkijat korostavat raportissaan, ett\u00e4 valopisteiden tarkkaa alkuper\u00e4\u00e4 ei kyetty varmistamaan.<\/p>\n Mahdollinen yhteys ydinasekokeisiin antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kuitenkin, ett\u00e4 kyse ei ole esimerkiksi satunnaisista kuvausvirheist\u00e4.<\/p>\n Huomionarvoista Scientific Reports -tiedejulkaisussa julkaistussa<\/a> tutkimuksessa on se, ett\u00e4 tutkimusta oli toteuttamassa kaksi tutkijaa, joista nuorempi on Tukholman yliopiston apulaisprofessori<\/a>, t\u00e4htitieteilij\u00e4 Beatriz Villarroel<\/strong>, mutta toinen, tutkimusta johtanut vanhempi professori<\/a> Stephen Bruehl<\/strong>, on Yhdysvaltain Nashvilless\u00e4 toimivan Vanderbiltin yliopistosairaalan anestesiologian osaston tutkiva l\u00e4\u00e4k\u00e4ri.<\/p>\n Bruehlilla ei ole mink\u00e4\u00e4nlaista fysiikan tai t\u00e4htitieteen koulutusta eik\u00e4 h\u00e4n ole koskaan aiemmin osallistunut n\u00e4iden tieteenalojen akateemiseen tutkimusty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n