Brucen ja h\u00e4nen ty\u00f6yhteis\u00f6ns\u00e4 eli vuonna 1974 vakiob\u00e4ndikseen kasautuneen E Street Bandin v\u00e4kev\u00e4 duunariasenne ja yleis\u00f6npalvelemisen eetos olivat varmaan yksi kimmoke siihen, ett\u00e4 vuonna 1974 Springsteenin l\u00e4pimurron kynnyksell\u00e4 muuan nuori bostonilainen musiikkikriitikko julisti keikka-arviossaan: \u201dOlen n\u00e4hnyt rockin tulevaisuuden, ja sen nimi on Bruce Springsteen.\u201d<\/p>\n
Tuo kriitikko, Jon Landau<\/strong>, oli kiistatta pitk\u00e4lle oikeassa ja sai todistaa ennustuksensa toteutumista l\u00e4helt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuli vuonna 1975 Springsteenin luotettu mies ja seuraavien albumien tuottaja.<\/p>\n \u201dPOMON\u201d URAN<\/strong> nousukiito oli kuitenkin katketa jo aika alkuunsa vuoden 1980 The River -albumin j\u00e4lkeen. Springsteen ajautui levyn tiimoilta tehdyn, ensi kertaa my\u00f6s Eurooppaan ulottuneen ison kiertueensa j\u00e4lkeen jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin.<\/p>\n H\u00e4n tunsi olevansa tyhj\u00e4, eksyksiss\u00e4 sek\u00e4 musiikintekij\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. The Riverin synnytt\u00e4m\u00e4t paineet uusien, viel\u00e4 isompien biisien tekoon kasautuivat, eik\u00e4 levy-yhti\u00f6 Columbian massimiesten painostus taakkaa ainakaan helpottanut.<\/p>\n N\u00e4in l\u00e4hti syntym\u00e4\u00e4n ihan erilainen albumi Nebraska, riisuttu, akustinen kokonaisuus, joka palasi jonnekin amerikkalaisen kansanmusiikin ja samalla koko nykyamerikkalaisuuden alkul\u00e4hteille Woody Guthrien<\/strong> hengess\u00e4.<\/p>\n Juuri tuon albumin synnyst\u00e4, sen tekij\u00e4n sis\u00e4isist\u00e4 kamppailuista sek\u00e4 Springsteenin (Jeremy Allen White<\/strong>) ja Jon Landaun (Jeremy Strong<\/strong>) luottamukseen perustuvasta yst\u00e4vyyssuhteesta Scott Cooperin<\/strong> ohjaama elokuva kertoo.<\/p>\n Elokuvan pohjana on, osin nime\u00e4\u00e4n my\u00f6ten, Warren Zanesin<\/strong> vuonna 2023 julkaistu, p\u00e4tev\u00e4\u00e4n haastatteluaineistoon perustuva teos Deliver Me from Nowhere: The Making of Bruce Springsteen\u2019s Nebraska. Siin\u00e4 avattiin ensi kertaa n\u00e4kym\u00e4 Springsteenin 1980-luvun alun s\u00e4r\u00f6ilev\u00e4\u00e4n mielenmaisemaan ja musiikillisen syrj\u00e4hypyn motiiveihin.<\/p>\n Cooper ei ole ensi kertaa artistin loppuunpalamisen tematiikan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Aika my\u00f6h\u00e4\u00e4n eli 39-vuotiaana aloittaneen ohjaajan esikoisfilmi oli Crazy Heart (2009), joka tuotti heti kaksi Oscaria: p\u00e4\u00e4osasta hiipuvana kantrit\u00e4hten\u00e4 n\u00e4hdylle Jeff Bridgesille<\/strong> ja musiikista Ryan Binghamille,<\/strong> jonka musasta on muuten voinut viime vuosina nautiskella Yellowstone-televisioeepoksessa.<\/p>\n Springsteen-elokuvalle en tohdi l\u00e4hte\u00e4 Oscareita povaamaan. Jos ehdokkuuksia ajattelee, niin Jeremy Strong voisi miessivuosasta sellaisen ansaita. Kaimansa Jeremy Allen White on Brucena yksioikoisempi, mutta roolihenkil\u00f6n mielentila edellytt\u00e4\u00e4kin tietty\u00e4 sordiinoa ilmaisussa. Lavakohtauksissa h\u00e4n on kyll\u00e4 hyv\u00e4.<\/p>\n ELOKUVA:<\/strong> COOPERIN ELOKUVA<\/strong> malttaa aika pitk\u00e4lle pysy\u00e4 juuri Nebraska-albumin rosoisessa syntyprosessissa sek\u00e4 artistin ja tuottajan tiivistyv\u00e4ss\u00e4 luottamussuhteessa.<\/p>\n Vaikka Landau ei Springsteenin Boss-lempinime\u00e4 olekaan keksinyt (eik\u00e4 se mist\u00e4\u00e4n pomottamisesta juonnukaan), h\u00e4n tekee joka suuntaan selv\u00e4ksi, ett\u00e4 nyt kannattaa tehd\u00e4 niin kuin Bruce tahtoo. Levy-yhti\u00f6n \u00e4ij\u00e4tkin n\u00f6yrtyv\u00e4t, vaikka hetken huutavat, ett\u00e4 \u201dmit\u00e4, tekeek\u00f6 se folk-levyn!\u201d<\/p>\n Tekee se. Omassa makuuhuoneessaan akustisesti kevyell\u00e4 neliraitanauhurilla tallentaen ja yksinkertaisten laulujen aiheet pitk\u00e4lti lapsuusmuistoistaan ammentaen.<\/p>\n Kiinnostavaa on, ett\u00e4 n\u00e4in\u00e4 samoina aikoina syntyiv\u00e4t my\u00f6s sellaiset Nebraskaa seuraavan albumin j\u00e4rk\u00e4leet kuin Born in The U.S.A. ja I\u2019m on Fire. Niiden ty\u00f6st\u00e4minen studiossa E Street Bandin kanssa on elokuvan mieliinpainuvimpia hetki\u00e4. Moiset biisit pist\u00e4v\u00e4t elokuvassa taustajoukkojenkin toivon her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Cooper ei itsens\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sikirjoituksessa n\u00e4yt\u00e4 t\u00e4ysin luottaneen siihen, ett\u00e4 pelkk\u00e4 musiikillisen jaakopinpainin n\u00e4k\u00f6kulma riitt\u00e4isi kannattelemaan koko elokuvaa, joten h\u00e4n on ymp\u00e4nnyt Zanesin kirjan todellisuuspohjaisen aineiston rinnalle fiktiivisen rakkaustarinan.<\/p>\n Brucen v\u00e4h\u00e4n kompleksinen suhde nuoreen yksinhuoltaja\u00e4itiin Faye Romanoon (Odessa Young<\/strong>) tarjoaa toki lis\u00e4motiivia p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n mielenmyllerrykselle, mutta on kuitenkin varsin banaali ja yll\u00e4tykset\u00f6n sivujuonne, joka mielest\u00e4ni ottaa v\u00e4lill\u00e4 liikaa tilaa.<\/p>\n Bruce hakee lohtua masennukseensa Fayen (Odessa Young) l\u00e4heisyydest\u00e4.<\/p>\n Nebraskan inspiraation l\u00e4hde eli Brucen lapsuus tuodaan n\u00e4kyviin mustavalkoisin takaumin, joista osa toimii ihan kohtuullisesti, osa taas putoaa elokuvallisesti siihen samaan kliseisyyden silm\u00e4kkeeseen kuin tuo rakkaustarinakin.<\/p>\n Konkreettisesti kipe\u00e4st\u00e4 is\u00e4suhteesta saadaan irti muita muistoja enemm\u00e4n, ja is\u00e4n (Stephen Graham<\/strong>) paluu loppukuviin koskettaa. Tosin elokuvan olisi voinut lopettaa ehk\u00e4 tehokkaammin siihen kohtaukseen, jossa Bruce hankkiutuu kotikonnuiltaan New Jerseyst\u00e4 paettuaan ammattiauttajan puheille ja t\u00e4m\u00e4 kehottaa kertomaan kaiken.<\/p>\n Fokus on nyt mittakaavaltaan stadionia pienemm\u00e4ss\u00e4, yksityisemm\u00e4ss\u00e4, mutta sit\u00e4 merkityksellisemm\u00e4ss\u00e4 tapahtumassa: ei egon, vaan mielen kasassa pysymisess\u00e4.<\/p>\n<\/blockquote>\n JOKA TAPAUKSESSA<\/strong> on onni, ett\u00e4 Bruce Springsteenin urasta ei Cooperin k\u00e4siss\u00e4 ole tehty t\u00e4ysel\u00e4m\u00e4kerrallista fanispektaakkelia, jossa r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4t stadionsessiot seuraisivat toisiaan<\/p>\n Niit\u00e4kin saadaan maistaa ohuen ohuina siivuina t\u00e4m\u00e4n elokuvan alussa ja lopussa, ik\u00e4\u00e4n kuin prologina ja epilogina p\u00e4\u00e4aiheelle eli tarinalle supert\u00e4hteyden kynnyksell\u00e4 masennuksen rajoille vajoavasta merkitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 lauluntekij\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Fokus on nyt mittakaavaltaan stadionia pienemm\u00e4ss\u00e4, yksityisemm\u00e4ss\u00e4, mutta sit\u00e4 merkityksellisemm\u00e4ss\u00e4 tapahtumassa: ei egon, vaan mielen kasassa pysymisess\u00e4.<\/p>\n Synkk\u00e4, kuohuva mieli vaatii terapiaa. Kun rakastumisesta ei sellaiseksi ole, eik\u00e4 maisemanvaihdos auta, pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 vaikka terapialevy.<\/p>\n Sellaisena Nebraska n\u00e4ytt\u00e4ytyy t\u00e4m\u00e4n elokuvan l\u00e4pi katseltuna. Pari kertaa nyt katsomisen j\u00e4lkeen kuunneltuna se taas kuulostaa yh\u00e4 hiton hyv\u00e4lt\u00e4 roots-albumilta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Banaalit sivujuonteet sotkevat rock-historian n\u00e4k\u00f6kulmasta kiintoisaa Springsteen-elokuvaa. Nelj\u00e4 tuntia 37 minuuttia. Ty\u00f6moraaliltaankin arvostetun Bruce Springsteenin keikkojen kestoaikojen enn\u00e4tys…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":76147,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-76146","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-music","13":"tag-musiikki","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115462267442429666","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76146","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=76146"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/76146\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/76147"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=76146"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=76146"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=76146"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Springsteen: Deliver Me from Nowhere
Ohjaus: Scott Cooper<\/strong>
P\u00e4\u00e4osissa: Jeremy Allen White,<\/strong> Jeremy Strong<\/strong>, Odessa Young,<\/strong> Stephen Graham<\/strong>
2025, 120 min. Ensi-ilta 31.10.
\u2605\u2605\u2606\u2606\u2606<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/bruce-2-scaled-e1761651256479.jpg\")
<\/p>\n\n