{"id":8207,"date":"2025-08-17T08:04:20","date_gmt":"2025-08-17T08:04:20","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/8207\/"},"modified":"2025-08-17T08:04:20","modified_gmt":"2025-08-17T08:04:20","slug":"verta-tulta-ja-kuolemaa-viela-yksi-paluu-hellsinki-metal-festivalin-ikuisiin-lieskoihin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/8207\/","title":{"rendered":"Verta, tulta ja kuolemaa – Viel\u00e4 yksi paluu Hellsinki Metal Festivalin ikuisiin lieskoihin"},"content":{"rendered":"

Otetaanpa v\u00e4h\u00e4n vauhtia 80-luvulta. \u201dKasari\u201d oli jo ehtinyt tarjota aikamoisia el\u00e4myksi\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen metallin (Slayer<\/strong>, Venom<\/strong>, Possessed<\/strong>, Hellhammer<\/strong>\/Celtic Frost<\/strong> ja niin edelleen) saralla, mutta kun vuosikymmenen puoliv\u00e4li j\u00e4i hiljalleen taakse, vauhti tuntui vain kiihtyv\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 \u2013 tai kuolemaa \u2013 suurempia b\u00e4ndej\u00e4 ja levyj\u00e4 tuntui ponnahtavan esiin tuon tuostakin.<\/p>\n

Er\u00e4s n\u00e4ist\u00e4 oli tukholmalainen Bathory<\/strong>. Kun Under the Sign of the Black Mark -albumi ilmestyi vuonna 1987, se oli mystisyydess\u00e4\u00e4n, ilkeydess\u00e4\u00e4n ja uhkaavuudessaan aika lailla omalla taajuudellaan. Kun toinen ikiklassikko, Blood Fire Death, ilmestyi hieman yli vuotta my\u00f6hemmin, levyll\u00e4 kuului jo eeppisi\u00e4 kaikuja tulevista \u201dviikinkihommista\u201d, mutta musiikin p\u00e4\u00e4paino oli edelleen raivokkaassa black metalissa.<\/p>\n

Bathorya ei kuitenkaan voinut n\u00e4hd\u00e4 liven\u00e4. B\u00e4ndi oli tehnyt joitakin keikkoja kotiseuduillaan 80-luvun alkupuolella, mutta sen j\u00e4lkeen Tomas \u201dQuorthon\u201d Forsbergin<\/strong> johtama ryhm\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 astellut estradeille. Quorthonilla oli omat visionsa Bathoryn konserttien suhteen, ja kun esimerkiksi taloudelliset realiteetit eiv\u00e4t mahdollistaneet halutun kaltaisen show\u2019n tekemist\u00e4, Bathory j\u00e4i keikkojen suhteen telakalle katkeraan loppuun asti.<\/p>\n

Kuten arvata saattaa, vuosien mittaan maailman turuilla on n\u00e4hty monenlaisia Bathory-tribuutteja. P\u00e4\u00e4osin norjalaismuusikoista koostuva Blood Fire Death<\/strong> -kollektiivi kokoontui yhteen ensimm\u00e4isen kerran jo vuonna 2004 Quorthonin ennenaikaisen poismenon kutsumana, mutta ryhm\u00e4n todellinen aktiivikausi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4ynnistyneen viime vuoden Beyond the Gates -festivaalikeikan my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Ja niin k\u00e4vikin, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 Blood Fire Death \u2013 A tribute to Quorthon & Bathory n\u00e4htiin my\u00f6s Suomessa. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 my\u00f6skin k\u00e4vi, ett\u00e4 Blood Fire Death oli helposti er\u00e4s t\u00e4m\u00e4n vuoden Hellsinki Metal Festivalin kohokohdista.<\/p>\n

Mutta ei menn\u00e4 viel\u00e4 lauantain puoliy\u00f6h\u00f6n vaan pit\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n vuorokautta aiemmassa suden hetkess\u00e4 \u2013 ja niin ik\u00e4\u00e4n vahvoissa \u201dBathory-tunnelmissa\u201d. Ensimm\u00e4isen festivaalip\u00e4iv\u00e4n viimeisen\u00e4 yhtyeen\u00e4 nimitt\u00e4in esiintyi Bathorya eritt\u00e4in kovassa arvossa pit\u00e4v\u00e4 Moonsorrow <\/strong>\u2013 itse asiassa niinkin kovassa, ett\u00e4 my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 ukkosenjumalan pojat ovat takavuosina soittaneet kokonaisen Bathory-tribuuttikeikan.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4hallissa Moonsorrow-settiin ei kuitenkaan kuulunut Bathory-materiaalia vaan viisikko pysytteli 75 minuutin verran omien kappaleiden parissa.<\/p>\n

Nordenski\u00f6ldinkadun kiekko- ja musiikkipyh\u00e4t\u00f6n kapasiteettia oli rajoitettu Hellsinki-keikkojen aikana ja kaikki sis\u00e4\u00e4n tiens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet voivatkin taputtaa itse\u00e4\u00e4n olalle: Moonsorrow oli isolla lavalla aivan hirmuisessa ly\u00f6nniss\u00e4 ja pyrotehosteiden \u2013 sek\u00e4 Korpiklaanin Jonne J\u00e4rvel\u00e4n<\/strong> \u2013 maustama konsertti oli silkkaa pakanallisen tumman metallin juhlaa.<\/p>\n

Moonsorrow on parhaimmillaan \u2013 eli melkein h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n usein \u2013 t\u00e4ysin omassa luokassaan eeppisten ja tarttuvien melodioiden sek\u00e4 riffien luojana eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 mielipidett\u00e4 tarvitse edelleenk\u00e4\u00e4n muuttaa: kun kuuden j\u00e4rk\u00e4leen mittainen konsertti p\u00e4\u00e4ttyi Sankaritarinan massiivisen progressiiviseen \u201dkasvatteluun\u201d, ei voinut kuin huokailla hyv\u00e4ksyv\u00e4sti. Kun Moonsorrow\u2019n karhunkynnet ovat ter\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n, yhtyeelle ei maailmasta juuri haastajia l\u00f6ydy.<\/p>\n

Eeppisyydest\u00e4 ei toki ollut puutetta tasan kaksikymment\u00e4nelj\u00e4 tuntia my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n, kun jo mainittu Blood Fire Death asteli lavalle klassisen A Fine Day to Die -kappaleen suurenmoisen intron (Oden Ride Over Nordland) siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Eritt\u00e4in vahvat kylm\u00e4t v\u00e4reet kulkivat pitkin sit\u00e4 kuuluisaa selk\u00e4piit\u00e4.<\/p>\n

Blood Fire Death -ydinb\u00e4ndi on eritt\u00e4in hyv\u00e4. Enslaved<\/strong>-kitaristi Ivar Bj\u00f8rnson<\/strong> on vanhan valtiomiehen habituksessaan mies paikallaan, kun taas toinen kepitt\u00e4j\u00e4 Rune \u201dBlasphemer\u201d Eriksen<\/strong> on kieroutuneen tyylik\u00e4s black metal -ikoni. Basistit Ole \u201dApollyon\u201d Moe<\/strong> ja alkuper\u00e4inen Bathory-mies Frederick Melander<\/strong> tekev\u00e4t osuutensa ilman moitteen sijaa. B\u00e5rd \u201dFaust\u201d Eithun<\/strong> on kovak\u00e4tisyydess\u00e4\u00e4n t\u00e4sm\u00e4lleen oikea mies kolme (!) bassaria k\u00e4sitt\u00e4neen rumpusetin taakse.<\/p>\n

Hellsingiss\u00e4 n\u00e4hty ja kuultu solistikattaus oli tietenkin all star -osastoa: Kristian \u201dGaahl\u201d Espedal<\/strong>, Erik Danielsson<\/strong>, Adam \u201dNergal\u201d Darski<\/strong> ja niin edelleen. Kukaan ei todellakaan vet\u00e4nyt \u201driman ali\u201d, mutta ehk\u00e4 parhaiten onnistui Danielsson \u2013 vaikka Enter the Eternal Firen laulujen suhteen tuntuikin olevan pient\u00e4 h\u00e4mminki\u00e4.<\/p>\n

Blood Fire Deathin ainoa ongelma on settilista. Bathoryn tuotanto oli \u2013 ja on \u2013 hyvin laaja-alaista ja t\u00e4ydellist\u00e4 poimintaa yhtyeen klassikoista on mahdotonta tehd\u00e4 \u2013 tai sitten konsertille tulisi mittaa muutaman tunnin verran. Hellsinki Metal Festivalilla kuultu setti keskittyi odotetusti Bathoryn varhaiseen ja suhteellisen varhaiseen black metal -osastoon eik\u00e4 esimerkiksi \u201dviikinkikaudelta\u201d kuultu muuta kuin Shores in Flames. B\u00e4ndi ja solistit ovat tehneet valintansa, mutta jatkossa kokoonpano voisi lis\u00e4t\u00e4 kattaukseen mit\u00e4 tahansa muutakin Hammerheartilta \u2013 miksei my\u00f6s Twilight of the Godsilta.<\/p>\n

Mutta jatkaako Blood Fire Death aktiivisena pitk\u00e4\u00e4nkin? Se j\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Se on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 Hellsinki Metal Festivalin p\u00e4\u00e4t\u00f6skeikasta j\u00e4i helvetin hyv\u00e4 maku suuhun.<\/p>\n

Teksti ja kuvat: Timo Isoaho<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Inferno Hellsinki Metal Festivalissa \u2013 ruusut, risut, yll\u00e4tt\u00e4j\u00e4t ja muut huomiot<\/a><\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Moonsorrow.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n

\"\" Blood Fire Death.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Otetaanpa v\u00e4h\u00e4n vauhtia 80-luvulta. \u201dKasari\u201d oli jo ehtinyt tarjota aikamoisia el\u00e4myksi\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen metallin (Slayer, Venom, Possessed, Hellhammer\/Celtic Frost…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":8208,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,970,33,31,30,971,972,2867,32,109],"class_list":{"0":"post-8207","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-festivaalit","10":"tag-fi","11":"tag-finland","12":"tag-finnish","13":"tag-hellsinki-metal-festival","14":"tag-kuvagalleria","15":"tag-livearvio","16":"tag-suomi","17":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8207","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8207"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8207\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8208"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8207"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8207"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8207"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}