T\u00e4h\u00e4n asti Johannes on n\u00e4hty julkisuudessa l\u00e4hinn\u00e4 roolihahmoina: Tuntemattoman sotilaan Kariluotona, Kaikki synnit -draaman rikostutkijana, Lahti 2001 -sarjan Mika Myllyl\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
\u201dOlen n\u00e4yttelij\u00e4 ja rakastan ty\u00f6t\u00e4ni, mutta viime aikoina olen sis\u00e4ist\u00e4nyt, ettei se ei ole koko minuuteni. Nyt tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 voin l\u00e4hte\u00e4 tanssikisaan omana itsen\u00e4ni, ihan vaan Jomppena\u201d, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n
Tanssimisesta Johannes on tyk\u00e4nnyt aina. Michael Jackson<\/strong> ja Queen-yhtyeen Freddie Mercury <\/strong>olivat ensimm\u00e4iset idolit. Kun Another One Bites the Dust tai Smooth Criminal kajahti soimaan koulun diskossa, tuli kiire tanssilattialle. Moonwalk ja muut muuvit oli otettu haltuun, ja liikkuminen musiikin tahtiin tuntui kehossa makealta.<\/p>\n Hitaiden tanssiminen tytt\u00f6jen kanssa tosin j\u00e4nnitti.<\/p>\n \u201dFyysinen l\u00e4heisyys oli selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla magneettista ja polttavaa. Olan yli n\u00e4ytettiin tsemppi\u00e4 kavereille, kun uskallettiin.\u201d<\/p>\n Nyt Johannes on vet\u00e4nyt tangoa, valssia ja quickstepia sunnuntai-iltaisin miljoonayleis\u00f6n edess\u00e4. Huolellinen valmistautuminen teatteriesityst\u00e4, televisiosarjaa tai elokuvaa tehdess\u00e4 t\u00e4ht\u00e4\u00e4 siihen, ett\u00e4 h-hetkell\u00e4 pystyy rentoon suoritukseen. N\u00e4yttelij\u00e4tausta on auttanut luottamaan hetkeen my\u00f6s TTK:ssa.<\/p>\n Ensi tahtien soidessa Johanneksen mieli on usein t\u00e4ysin tyhj\u00e4. Tuntuu, ett\u00e4 kaikki opittu on haihtunut muistista. Silloin on vain tunnistettava ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 pintaan nousevat tunteet ja luotettava.<\/p>\n \u201dMokaamisen pelko j\u00e4hmett\u00e4\u00e4, siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 uskaltaa menn\u00e4 l\u00e4pi. On t\u00e4ysin ok j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4. Kun ei yrit\u00e4 kontrolloida todellisuutta ja ohjata sit\u00e4 jonkin ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn tarinan mukaiseksi, voi olla aidosti l\u00e4sn\u00e4 hetkess\u00e4 ja oppia jotakin.\u201d<\/p>\n TTK kokoaa Johanneksen mukaan suomalaiset televisioiden \u00e4\u00e4reen kuin iltamiin. Liikkeen ja musiikin kautta esiintyj\u00e4t tuovat esiin ja yhdess\u00e4 jaettavaksi jotakin omasta sisimm\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n \u201dTanssi opettaa olemaan l\u00e4hell\u00e4 toista. Se lienee lopulta suurin oppi my\u00f6s el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 jutussa Johannes kertoo kolmesta isosta k\u00e4\u00e4nnekohdastaan.<\/p>\n Lue my\u00f6s:<\/strong> T\u00e4t\u00e4 Johannes Holopainen odottaa eniten Tanssii t\u00e4htien kanssa -kisasta | Anna.fi<\/a><\/p>\n Mannerlaatat repesiv\u00e4t jalkojen alla<\/p>\n \u201dKolmannella luokalla \u00e4idinkielenopettaja kannusti meit\u00e4 oppilaita laatimaan omia esityksi\u00e4. Syntyi \u2019Maailman ensimm\u00e4inen Tsaukkitaukki\u2019, n\u00e4ytelm\u00e4 varkaiden k\u00e4siin joutuvasta arvokkaasta irtokarkista. Ideoimme ja improvisoimme k\u00e4sikirjoituksen ja ohjauksen, min\u00e4 esitin tapausta tutkivaa komisario Porkkananen\u00e4\u00e4.<\/p>\n Hetkeksi luokkahuone muuttui kuin toiseksi maailmaksi, yleis\u00f6 reagoi ja nauroi. Muistan yh\u00e4 sen tuoman hyv\u00e4n olon tunteen \u2013 kuin sokeria olisi kulkenut suonissa. Esityksen j\u00e4lkeen lavasteita purkaessa koin kirkkaan oivalluksen: minusta tulisi n\u00e4yttelij\u00e4! <\/p>\n Olen tavattoman kiitollinen, ett\u00e4 vuosia my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4sin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ni. Ennen kaikkea iloitsen siit\u00e4 sis\u00e4isest\u00e4 vahvistuksesta, joka on valaissut askeliani matkan varrella.<\/p>\n TTK-taipaleen aikana minulta on usein kysytty, olenko kilpailuhenkinen. Kilpailutilanne voi auttaa keskittym\u00e4\u00e4n tekemiseen ja tarjota maaper\u00e4n kasvulle, mutta se voi tarkoittaa my\u00f6s armottomuutta. Tunnistan olleeni armoton itse\u00e4ni kohtaan. <\/p>\n Omanarvontuntoni on ollut sidoksissa ammattiini. Olen halunnut tehd\u00e4 ty\u00f6ni hyvin ja kasvaa sen kautta. Se on n\u00e4kynyt muun muassa perusteellisessa perehtymisess\u00e4 rooleihin.Jossakin vaiheessa ilo alkoi peitty\u00e4 muiden tunteiden alle ja ty\u00f6 uuvuttaa. Olin vaarassa palaa loppuun.<\/p>\n Toissa kev\u00e4\u00e4n\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni tapahtui suuria muutoksia \u2013 kuin mannerlaatat olisivat revenneet jalkojen alta. L\u00e4hdin Sotilaspoika-monologin kanssa kiertueelle Intiaan ja sen j\u00e4lkeen vaeltamaan Himalajalle. Seikkailu oli opettavainen. Tulin tietoiseksi siit\u00e4, ett\u00e4 yritin paeta ulos pyrkivi\u00e4 tunteita. <\/p>\n Vuoriston ohuessa ilmanalassa minulle konkretisoitui hidastamisen t\u00e4rkeys. Jos ajatus alkoi harhailla menneess\u00e4 tai tulevassa ja k\u00e4velytahti kiihtyi, happi kirjaimellisesti loppui. Oli pakko keskitty\u00e4 t\u00e4h\u00e4n hetkeen ja hengitykseen, edet\u00e4 askel kerrallaan.<\/p>\n Kotiin palattuani tunsin olevani uusi ihminen vanhassa kotelossa. Aavistin, ett\u00e4 muutos on tulossa, mutten tiennyt viel\u00e4, millainen. Hiihdin vain eteenp\u00e4in, vaikka sis\u00e4inen \u00e4\u00e4ni kehotti hiljent\u00e4m\u00e4\u00e4n tahtia. Lopulta keho puuttui peliin: oikea polvi meni rikki. Oli pakko pys\u00e4hty\u00e4.<\/p>\n Samalla p\u00e4\u00e4ttyi parisuhde ja minun oli kohdattava traumani. Toipilaana se versio, jonka olin itsest\u00e4ni vuosien varrella rakentanut, mureni pois. Suru opetti, ett\u00e4 vanhan toistaminen ei en\u00e4\u00e4 yksinkertaisesti ollut mahdollista. <\/p>\n Aloin kuoria esiin oikeaa, autenttista min\u00e4\u00e4. En halunnut en\u00e4\u00e4 tarjoilla paranneltua versiota itsest\u00e4ni hyl\u00e4tyksi tulemisen pelossa. Olen viimein opetellut hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n ja rakastamaan kaikkia puoliani \u2013 mik\u00e4 on eri asia kuin itserakkaus.<\/p>\n Itsetutkiskelun my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4n ty\u00f6 tuntuu uudelta. Pankkiry\u00f6st\u00e4j\u00e4 Jorma Takalasta<\/strong> kertovan R\u00e4j\u00e4hdyspiste-sarjan luomisprosessi oli sellainen, ettei repliikkej\u00e4 tarvinnutkaan opetella ulkoa sanasta sanaan. Menin paikalle aukinaisena: katsotaan, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kohtaus haluaa olla.<\/p>\n Yll\u00e4tyin v\u00e4lill\u00e4 itsekin reaktioistani. Tunsin samankaltaista vapautta ja iloa kuin lapsena Tsaukkitaukkia tehdess\u00e4mme.\u201d<\/p>\n Keskustelu vanhempien kanssa puhdisti v\u00e4lit<\/p>\n \u201dPitk\u00e4\u00e4n mietin, miksi is\u00e4n k\u00e4yt\u00f6s \u00e4rsytti minua toisinaan niin kovasti. Ja miksi v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ettei \u00e4iti ymm\u00e4rr\u00e4 minua ollenkaan. Vasta hiljattain tajusin, ett\u00e4 kyse on ylisukupolvisista traumoista,<\/p>\n Molemmat vanhempani ovat sotaveteraanien lapsia. Kotoaan he saivat sellaisen mallin, ett\u00e4 tunteita, varsinkaan hankalia, ei n\u00e4ytet\u00e4. Kun perheiss\u00e4 ei ollut ty\u00f6kaluja k\u00e4sitell\u00e4 sodan aiheuttamia\u00ad kolhuja, niist\u00e4 vaiettiin ja ne pyrittiin unohtamaan. Mutta siell\u00e4 ne ovat olleet, pinnan alla. <\/p>\n Lapsena tunsin j\u00e4\u00e4v\u00e4ni vihani, suruni ja h\u00e4pe\u00e4ni kanssa yksin. Vihan ilmaiseminen on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4: se voi ohjata toimimaan oikein, puolustamaan muita ja omia rajojaan.<\/p>\n Vet\u00e4ydyin usein oma-aloitteisestikin mielikuvitusmaailmoihin ja vietin tuntikausia yksin huoneessani seikkailemalla H\u00e4m\u00e4h\u00e4kkimiehen, Batmanin ja dinojen kanssa. Pehmoleluista rakkain oli \u00e4idin ompelema froteinen kissa. Rutistelin kattia niin paljon, ett\u00e4 se oli painunut keskelt\u00e4 litte\u00e4ksi.<\/p>\n Lelut olivat minulle todellisia, el\u00e4vi\u00e4 olentoja. Kai ne loivat turvallisuudentunnetta. Jos jokin pehmoel\u00e4imist\u00e4 putosi vahingossa s\u00e4ngyn alle, asettelin sen vanhan nallen syliin terapiaan. Iltaisin toivottelin jokaiselle erikseen: Hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4, Niisku! Hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4 Ugabuga! Hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4, Kissa!<\/p>\n Nukkumaan k\u00e4ydess\u00e4 mielen valtasi v\u00e4lill\u00e4 puristava kuolemanpelko. Mit\u00e4 tapahtuu, kun vanhemmat kuolevat? Millaista on, kun minua ei en\u00e4\u00e4 ole? Onko vain pime\u00e4\u00e4 ja tyhj\u00e4\u00e4 ikuisesti? El\u00e4m\u00e4 oli \u2013 ja on \u2013 niin ihanaa, etten halunnut suostua ajatukseen sen loppumisesta.<\/p>\n Perheess\u00e4mme on aina urheiltu paljon. \u00c4itini Irja <\/strong>toimi fysioterapeuttina ja pelaa jalkapalloa, h\u00e4n on nelinkertainen suomenmestari HJK:ssa.<\/p>\n Is\u00e4ni Juha Matti<\/strong> j\u00e4i \u00e4skett\u00e4in el\u00e4kkeelle Laajasalon opiston rehtorin virasta ja harrastaa j\u00e4\u00e4kiekkoa. Lapsuudessani h\u00e4n ty\u00f6skenteli urheiluselostajana Yleisradiossa ja teki monen viikon kisareissuja. Oli kiva kuunnella is\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 radiosta, mutta muistan my\u00f6s ik\u00e4v\u00f6ineeni h\u00e4nt\u00e4 kovasti.<\/p>\n Jokin aika sitten otin viimein vanhempien kanssa puheeksi lapsena t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet tarpeet. Keskustelu oli yksi el\u00e4m\u00e4ni vaikeimpia, mutta siit\u00e4 tuli puhdistava kokemus.<\/p>\n En\u00e4\u00e4 meid\u00e4n ei tarvitse arvailla toistemme ajatuksia eik\u00e4 projisoida omia tunteita muihin. On uskomatonta, miten asiat voivat muuttua, kun uskaltaa luottaa ja avata suunsa. <\/p>\n Olin suojannut itse\u00e4ni kielteisyydell\u00e4: eiv\u00e4t ne kuitenkaan ymm\u00e4rr\u00e4. Mutta vanhemmat kuuntelivat ja ymm\u00e4rsiv\u00e4t. Nyky\u00e4\u00e4n he ovat parhaimpia yst\u00e4vi\u00e4ni. Suhde vanhempiin vaikuttaa my\u00f6s siihen, miten suhtaudun itseeni.\u201d<\/p>\n Lue my\u00f6s:<\/strong> N\u00e4yttelij\u00e4 Aimo R\u00e4s\u00e4sen poika on kiekkoilija Aapeli R\u00e4s\u00e4nen \u2013 Kotiliesi.fi<\/a><\/p>\n Merkitys ei tule saavutuksista<\/p>\n \u201dEnsimm\u00e4ist\u00e4 kertaa l\u00e4hdin yksikseni reissuun kaksikymppisen\u00e4. Muuta suunnitelmaa ei ollut kuin paluulento Ateenasta kuuden viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ruotsinlaivan hytiss\u00e4 levitin Euroopan kartan ja ympyr\u00f6in kohteita: Pariisi, Berliini, Rooma, Amsterdam\u2026<\/p>\n Matkalukemisena oli reppureissaajista kertova romaani The\u00a0Beach, ja Kreikan saaristosta l\u00f6ysin v\u00e4h\u00e4n samanhenkisen yhteis\u00f6n. <\/p>\n Matkan viimeisen\u00e4 iltana kapusimme uusien yst\u00e4vien kanssa saaren korkeimmalle huipulle. Sinne meid\u00e4t johdatti paikallinen musta labradorinnoutaja, maaginen sielu, joka vain liittyi porukkaan ja jotenkin tiesi, minne olimme menossa. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 katselin t\u00e4htien alla nukkuvia naapurisaaria ja tunsin p\u00e4\u00e4sseeni perille. Nyt voisin rauhassa palata kotiin. Sittemmin sis\u00e4inen seikkailijani on usein ajanut minua maailmalle.<\/p>\n L\u00e4hdin 2017 apurahan turvin opiskelemaan n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n kursseille Los Angelesissa. My\u00f6hemmin olen k\u00e4ynyt kursseja my\u00f6s Lontoossa ja esiintynyt teatterifestivaaleilla Edinburghissa. Kansainv\u00e4liset roolit kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiinnostavat. Toisaalta, ihan yht\u00e4 hienoa on kuvata televisiosarjaa Tampereella. T\u00e4rkeint\u00e4 on ty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6 ja se, keiden kanssa sit\u00e4 tekee. <\/p>\n N\u00e4yttelij\u00e4 Jim Carrey<\/strong>, jota olen ihaillut lapsesta saakka, on sanonut, ett\u00e4 kunpa kaikki saavuttaisivat unelmansa. Silloin he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t, ett\u00e4 saavutukset sin\u00e4ns\u00e4 eiv\u00e4t tuo onnea. <\/p>\n Onni ei ole tuolla jossain. El\u00e4m\u00e4n kauneus avautuu, kun voi olla l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 kiinnittym\u00e4tt\u00e4 menneeseen tai tulevaan.<\/p>\n Tuo ajatus konkretisoitui viimeisess\u00e4 keskustelussa, jonka k\u00e4vin vanhimman set\u00e4ni kanssa h\u00e4nen ollessaan saattohoidossa. Puristimme toisiamme k\u00e4dest\u00e4 ja kiitimme kaikesta yhdess\u00e4 jaetusta. Set\u00e4ni oli se, joka aina kokosi suvun yhteen.<\/p>\n Olen l\u00e4heinen vanhempieni kanssa, mutta kyll\u00e4 min\u00e4 haaveilen omastakin perheest\u00e4. Uskon, ett\u00e4 omat lapset ovat parhaat tyypit, joita koskaan voi kohdata. Tietysti toivon my\u00f6s kumppania, jonka kanssa saan olla oma itseni ja kasvattaa lapsia rakkaudessa.<\/p>\n Mutta t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n asiassa ei tarvitse kiirehti\u00e4. Tunnen olevani matkalla, jossa en halua skipata yht\u00e4k\u00e4\u00e4n askelta.\u201d <\/p>\n Johannes Holopainen, 37<\/p>\n Ty\u00f6:<\/strong> N\u00e4yttelij\u00e4.<\/p>\n Asuu<\/strong>: Kerrostalossa Helsingiss\u00e4.<\/p>\n Perhe<\/strong>: Vanhemmat, isoveli ja pikkusisko perheineen.<\/p>\n Ajankohtaista<\/strong>: Osallistuu Tanssii t\u00e4htien kanssa -kisaan, esiintyy tv-sarjassa J\u00e4\u00e4n vangit sek\u00e4 Syke-elokuvassa, ensi-ilta 14.11.<\/p>\n Juttu on julkaistu Annassa 45\/2025.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Minna Kuukka l\u00e4htee Tanssii t\u00e4htien kanssa -kilpailuun ”nollatasolta” \u2212 pahin vihollinen on jo selvill\u00e4<\/a><\/p>\n<\/li>\n N\u00e4m\u00e4 suomalaisn\u00e4yttelij\u00e4t loistavat ulkomailla \u2013 nyky\u00e4\u00e4n listalla my\u00f6s alle nelikymppisi\u00e4 t\u00e4hti\u00e4<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/minnakuukka_22.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/nayttelijat-kollaasit.jpg\"\/)
\n Viihde <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/lotta_hintsa_nmm1852_web.jpg\"\/)