Itselleni Hellsinki Metal Festival edustaa t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 jatkumoa festivaaleille kuten Jalometalli ja Sweden Rock (vanhoina aikoinaan). Ne toivat sellaisia b\u00e4ndej\u00e4 yhteen, joita ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Suomessa omilla keikoilla n\u00e4hnyt, ja jotka toivat tuulahduksen siit\u00e4 ajasta, kun olin itse viel\u00e4 nuori. Tuskan keskittyess\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n moderniin aikaan ja maailmaan on Hellsinki Metal Festivalille selke\u00e4 tilaus, ja olen eritt\u00e4in onnellinen, ett\u00e4 sellainen on viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hektisess\u00e4 maailmassa olemassa.\u00a0<\/p>\n
Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/p>\n
Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n
Olin ajatuksissani hieman kauhullakin yritt\u00e4nyt visioida tuota festivaalialuetta ja sen toimivuutta, mutta hienostihan se toimi. Narikka pihalla ja portit sis\u00e4\u00e4nkulkemiselle oli rakennettu suoraan j\u00e4\u00e4hallin eteen, josta oli kulku suoraan halliin sis\u00e4lle. Minusta on hyv\u00e4 oivallus, ett\u00e4 sis\u00e4tilat toimivat ik\u00e4\u00e4n kuin siltana varsinaiselle alueelle, ja tuolla sillalla toimivat niin juomapaikat, vessat kuin erilaiset myyntikojut. Myyntikojuissa oli valikoimaa, paikalla oli niin taiden\u00e4yttely\u00e4 kuin Children Of Bodom<\/strong> -saunaa, ja k\u00e4vip\u00e4 er\u00e4s tuttu ottamassa esimerkiksi Ozzy Osbourne<\/strong> -tatuoinnin. Samalla sis\u00e4ll\u00e4 hallissa toimi kolmas lava, joten se oli kaikin puolin toimiva ja onnistunut ratkaisu. J\u00e4\u00e4hallista oli kulku suoraan parkkialueelle, jossa oli ruoka- ja juomapisteit\u00e4 sek\u00e4 kaksi ulkolavaa. Tilaa kent\u00e4ll\u00e4 oli, ja vaikka paikalla oli viikonlopun aikana 16\u00a0000 ihmist\u00e4, niin itse ainakin koin, ett\u00e4 ahtaus ei k\u00e4ynyt mitenk\u00e4\u00e4n ylivoimaiseksi tai ahdistavaksi. Olen kyll\u00e4 kuullut, ett\u00e4 jotkut kokivat siirtymiset v\u00e4kijoukossa hankaliksi, mik\u00e4 on ihan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta itse v\u00e4ltyin silt\u00e4 vitsaukselta.\u00a0<\/p>\n Perjantaina oli ohjelmistossa itselleni tutumpia nimi\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni varrelta, joten lauantai oli jossain m\u00e4\u00e4rin oppimatka uusiin b\u00e4ndeihin ja nauttimista festivaaliymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. Muutama orkesteri j\u00e4i enemm\u00e4n vaille suurempaa huomiota, sill\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 ja tuttuja oli ihan joka paikassa. Oli sitten kuinka klisee tahansa, niin kyll\u00e4h\u00e4n t\u00e4llaisissa juhlissa se yhteis\u00f6llisyys on jotain aivan uskomatonta. Mihin tahansa k\u00e4\u00e4ntyi tai istui, niin aina l\u00f6ytyi juteltavaa ja joku, jonka kanssa jutella: oli aiheena sitten yll\u00e4 ollut paita, esiintyv\u00e4 artisti tai vaikka tatuointi. Ik\u00e4v\u00e4n\u00e4 piirteen\u00e4 kuulin huhuja, ett\u00e4 varsinkin nuorten rokkareiden joukossa toisen kunnioittaminen on unohtunut siin\u00e4 vaiheessa, kun lavalta on ollut jaossa tavaraa, ja toisen henkil\u00f6n sek\u00e4 fyysiseen koskemattomuuteen ett\u00e4 jo saatuihin tavaroihin on menty kajoamaan. Toivottavasti t\u00e4llainen k\u00e4yt\u00f6s j\u00e4\u00e4 jatkossa pois, ja jos toinen on jo saanut esimerkiksi jonkun tavaran, niin sit\u00e4 ei menn\u00e4 v\u00e4kivalloin tai mitenk\u00e4\u00e4n muutenkaan toiselta riist\u00e4m\u00e4\u00e4n. Er\u00e4s hieno piirre festivaaleilla oli Mieli ry:n yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 Huolituoli, johon olisi voinut istahtaa pahan mielen sattuessa. Toivottavasti ihmiset k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 mahdollisuutta hyv\u00e4ksi.\u00a0<\/p>\n Itselleni ensimm\u00e4inen b\u00e4ndi lauantaina oli peruuttanutta Ill Ni\u00f1oa<\/strong> paikannut L\u00e4hi\u00f6botox<\/strong>. Olin kuullut huhuja b\u00e4ndin el\u00e4v\u00e4isest\u00e4 livemeiningist\u00e4, mutta koko festivaalin lailla t\u00e4m\u00e4 oli debyyttikeikkani heilt\u00e4. Rehellisesti sanottuna b\u00e4ndin musiikki ei ole mill\u00e4\u00e4n lailla minun tuoppini, vaikka kyll\u00e4 esimerkiksi biisit \u201dSoittakaa kyt\u00e4t\u201d ja \u201dEi toivoa\u201d sis\u00e4lsiv\u00e4t itselleni mieluisia melodioita ja kohtia. Vika ei ole suinkaan b\u00e4ndin, vaan min\u00e4 olen joko auttamattoman vanha tai sitten muuten vain v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kohdeyleis\u00f6\u00e4 heille. Esiintyminen oli eloisaa, eik\u00e4 siin\u00e4 todellakaan tullut vaivaannuttavia hiljaisia kohtia, sill\u00e4 vuorovaikutus yleis\u00f6n kanssa oli jatkuvaa ja kahdensuuntaista. Hyvin osuva oli lavalta heitetty kommentti \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 on paljon hattup\u00e4it\u00e4. Niit\u00e4 kutsutaan skene\u00e4ijiksi\u201d. Hauska ja hyv\u00e4 huomio, josta toki heti huomasin, ett\u00e4 en ole mik\u00e4\u00e4n skene\u00e4ij\u00e4. Lavab\u00e4ndin\u00e4 L\u00e4hi\u00f6botoxilla<\/strong> oli kyll\u00e4 mielet\u00f6n svengi ja kaikki vilpitt\u00f6m\u00e4n oloista. N\u00e4in harjaantumattoman korvaan heill\u00e4 oli musiikissaan toimiva yhdistelm\u00e4 aggressiivisuutta ja sulavaa soljuvuutta maustettuna katujen kielt\u00e4 henkivill\u00e4 v\u00e4lispiikeill\u00e4 ja sanoituksilla, mutta kuten sanottu, min\u00e4 en ole heid\u00e4n musiikkinsa kohdeyleis\u00f6\u00e4. Maineensa arvoinen esiintyj\u00e4 kyll\u00e4kin, ja lis\u00e4pisteet timanttisista soundeista sek\u00e4 yhden vokalistin Manowar<\/strong>-paidasta.<\/p>\n Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen Samaan sarjaan tunnettavuuden kanssa minun maailmassani meni kanadalainen Angelmaker<\/strong>. Tai no, L\u00e4hi\u00f6botoxin<\/strong> tiesin ja olin kuullut meiningeist\u00e4, mutta Angelmaker <\/strong>oli ihan vieras. Deathcore, jota he ilmeisesti edustavat, on minulle muutenkin aika lailla vieras laji. Kahden laulajan liidaama b\u00e4ndi soi mallikkaasti, oli voimaa ja rankkuutta, mutta sit\u00e4 rankkuuttakin on niin montaa lajia ja jostain syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tyylinen rankkuus ei aiheuta minussa oikein mit\u00e4\u00e4n v\u00e4reit\u00e4 eik\u00e4 s\u00e4v\u00e4reit\u00e4. Biiseiss\u00e4 oli tempovaihteluita, mutta muuten omaan korvaani sek\u00e4 \u00f6rin\u00e4\u00e4 ja tietynlaista r\u00e4pp\u00e4\u00e4mist\u00e4 yhdistelev\u00e4t vokaalit ett\u00e4 musiikki oli aika yksitoikkoista. Se meni auringonpaisteessa taustamusiikkina, mutta siin\u00e4 ei tosiaan ollut mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 olisi saanut syttym\u00e4\u00e4n l\u00e4hemmin. Tilaisuuden tullessa annan b\u00e4ndille viel\u00e4 levylt\u00e4 mahdollisuuden. Jos on jo valmiiksi kyseisen genren diggari, eik\u00e4 ollut kuullut b\u00e4ndist\u00e4 aiemmin, niin sai varmasti keikasta huomattavasti enemm\u00e4n irti kuin min\u00e4.<\/p>\n Sitten oli luvassa itselleni se p\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4inen pommi, johon yl\u00e4asteella niin syv\u00e4sti rakastuin, ja jonka nimen mainitseminen aiheuttaa aina edelleen s\u00e4pin\u00e4\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4. Yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli parissa tunnissa kasvanut aika huikeaksi, ja kyll\u00e4h\u00e4n Napalm Death<\/strong> j\u00e4lleen sellaisen myrskyn pisti pystyyn, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4li niit\u00e4, jotka keikan missasivat. Basisti Shane Embury puuttui edelleen livekokoonpanosta, enk\u00e4 tied\u00e4 onko h\u00e4n pysyv\u00e4sti sivussa. Tonttia hoiti sama itselleni tuntematon henkil\u00f6, jonka n\u00e4in yhtyeen riveiss\u00e4 my\u00f6s pari vuotta sitten. Ei h\u00e4ness\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vikaa ole, mutta jotenkin haluaisin silti Emburyn palaavan viel\u00e4 b\u00e4ndiin. B\u00e4ndin ehdoton keskipiste ja myrskyn kapteeni on vokalisti Mark \u201dBarney\u201d Greenway, joka on lavalla kuin loputon dynamo, joka jakaa virtaa koko maailmalle. H\u00e4n riehuu, juoksee ympyr\u00e4\u00e4 ja on kuin maailmanlopun saarnamies. Kaikesta raivoamisesta huolimatta kannattaa kuunnella mit\u00e4 miehell\u00e4 on sanottavaa, sill\u00e4 ihmisoikeuksien, rauhan ja rakkauden julistaminen on todellista vastarintaliikett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Samalla h\u00e4n muistutti t\u00e4ll\u00e4kin kertaa, ett\u00e4 kaikki ik\u00e4\u00e4n, kokoon, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen katsomatta ovat aina tervetulleita b\u00e4ndin keikalle.<\/p>\n Pitti py\u00f6ri yleis\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta grindcorea v\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt birminghamilainen yhtye osoittanut mink\u00e4\u00e4nlaisia v\u00e4symyksen merkkej\u00e4. Ehk\u00e4 saatan katsoa yhtyett\u00e4 syd\u00e4men mallisten punaisten lasien l\u00e4pi, mutta yhtyeen keikka on aina omalla tavallaan katarttinen kokemus. Muita b\u00e4ndin soittajia (kitarassa John Cooke ja rummuissa Danny Herrera) v\u00e4heksym\u00e4tt\u00e4 kuka tahansa voi yritt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes kuusikymppisen\u00e4 samaa raivoa ja energiaa kuin Barney. \u201dSmash A Single Digit\u201d, \u201dScum\u201d, \u201dNazi Punks Fuck Off\u201d, \u201dSiege Of Power\u201d, \u201dYou Suffer\u201d ja niin edelleen olivat silkkaa juhlaa, ja vaikka minua ei pittiin saa mist\u00e4\u00e4n hinnasta, niin kyll\u00e4 lanne alkoi heilua ja k\u00e4det vispasivat mukana.<\/p>\n Napalm Death<\/strong> ei tarvitse taakseen Marshallien rivist\u00f6\u00e4 tehostamaan sanomaansa, vaan hyvin minimalistinen lavakattaus pienell\u00e4 taustakankaalla riitti kertomaan, ett\u00e4 nyt ollaan t\u00e4rkeiden asioiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Yhtyeen voima lep\u00e4\u00e4 jossain ihan muualla kuin lavasteissa, ja olen ennekin sanonut, ett\u00e4 b\u00e4ndi on instituutio ja legenda el\u00e4ess\u00e4\u00e4n, jonka toivoisin jokaisen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran kokevan. \u201dHorrible fucking noise\u201d kuten Barney itse keikan alussa tulevan setin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kuvaili. Sit\u00e4kin, ja parasta sellaista. Ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4 ristiriidan, ett\u00e4 jos sanoin Angelmakeria<\/strong> itselleni yksitoikkoiseksi, niin joku voisi ajatella Napalm Deathista<\/strong> samalla tavalla.<\/p>\n Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/p>\n Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n Valitettavasti Napalm Deathin<\/strong> kanssa samaan aikaan oli sijoitettu j\u00e4\u00e4hallin lavalle ruotsalainen Alfahanne<\/strong>, josta olin kuullut monesta suunnasta pelkk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Yhtye oli j\u00e4\u00e4nyt kuitenkin t\u00e4t\u00e4 ennen itselleni vieraaksi nimeksi. Sen verran pystyin aurinkoiselta p\u00e4\u00e4lavalta kipaisemaan hallin sis\u00e4lle, ett\u00e4 sain jonkun k\u00e4sityksen yhtyeest\u00e4. Yhtye oli kovin erilainen verrattuna siihen, millaisen mielikuvan olin heist\u00e4 itselleni luonut. T\u00e4m\u00e4 ei siis ollut lainkaan huono asia, vaan jotenkin odotin heid\u00e4n olevan enemm\u00e4n black, mutta olivatkin paljon rockimpi kuin osasin aavistaa. Se sopi minulle vallan mainiosti, sill\u00e4 heid\u00e4n likainen ja r\u00e4hj\u00e4inen ulosantinsa sai ensin ajattelemaan, ett\u00e4 yhtye oli kuin Ebba Gr\u00f6n<\/strong> kamap\u00e4iss\u00e4\u00e4n. Yhtyeen laulukieli lienee p\u00e4\u00e4asiassa ruotsi, mutta ainakin osan biisien nimist\u00e4 he k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t englanniksi, kuten \u201dSerpents Of Satan\u201d, ja uuttakin materiaalia esitettiin. Suomalaisv\u00e4ri\u00e4 lauteille toi vierailijana toiminut muun muassa Hornastakin<\/strong> tuttu Spellgoth, jonka karisma on kyll\u00e4 ihan omaa luokkaansa. Alfahanne<\/strong> oli varsin miellytt\u00e4v\u00e4 tuttavuus, ja vaikkei se ihan viel\u00e4 tajuntaani r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4nyt, niin otan levyt haltuun ja sitten uudestaan keikalle, niin en ep\u00e4ile ollenkaan, etteik\u00f6 rakkautemme syttyisi hyvinkin kiihke\u00e4\u00e4n liekkiin.<\/p>\n Samalla tavalla norjalainen Enslaved<\/strong> on muista aikalaisistaan poiketen j\u00e4\u00e4nyt itselleni aika vieraaksi, enk\u00e4 esimerkiksi omista heilt\u00e4 ainoakaan levy\u00e4, vaikka tied\u00e4n b\u00e4ndin olevan hyvinkin arvostettu. Yst\u00e4v\u00e4ni mukaan yhtye keskittyi uudempaan materiaaliin, mutta t\u00e4st\u00e4 huolimatta b\u00e4ndi oli jokseenkin samanlainen kuin olin kuvitellutkin sen olevan, eli eeppinen, mutta ajoittain my\u00f6s varsin kulkeva ja laulultaan sek\u00e4 puhtaan ett\u00e4 liev\u00e4sti tasapaksun \u00f6rin\u00e4n vuorottelua harrastava. Ei yhtye mill\u00e4\u00e4n tavalla huono ollut, ja kyll\u00e4 sen biisit oivasti eteenp\u00e4in kulkivat, mutta materiaalin tuntemattomuus itselleni johti siihen, ett\u00e4 en osannut oikein sytty\u00e4 keikasta, enk\u00e4 saanut kaikkea potentiaalia irti. Ehk\u00e4 my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6 loi omat haasteensa, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalo ja festivaaliymp\u00e4rist\u00f6 kaikkinensa ei ollut paras paikka ensitutustumiselle. No, show must go on, kuten kitaristin vatsaan taisi olla tatuoitu.<\/p>\n Seuraavaksi olikin vuorossa yst\u00e4v\u00e4n rescue -hommia, sill\u00e4 festivaaleilla voi helposti kadottaa tavaransa sek\u00e4 lopulta my\u00f6s itsens\u00e4. Muistuttaisin, ett\u00e4 yst\u00e4vist\u00e4 tulee aina pit\u00e4\u00e4 huolta! Jouduin hetkeksi tuon asian puitteissa poistumaan alueelta narikan luo ja samalla huomasin, ett\u00e4 l\u00e4heiseen puistikkoon oli muodostunut kokoontumisajot kuin Kaisaniemess\u00e4 muinoin. Tuon operaation j\u00e4lkeen olikin aika t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oma vatsa ennen kuin saksalainen Michael Schenker<\/strong> muistelisi menneit\u00e4 vuosiaan. En osaa sanoa, mik\u00e4 on en\u00e4\u00e4 kohtuuhintaista ruokaa festivaaleilla, mutta kyll\u00e4 minusta noin 14 euron fish \u2019n\u2019 chips alkaa olla siell\u00e4 yl\u00e4rajoilla ottaen huomioon, ett\u00e4 vaikka ruoka oli hyv\u00e4\u00e4, niin annos oli aika pieni. Toki ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 kulunsa varmasti siin\u00e4kin.\u00a0<\/p>\n Michael Schenkerin<\/strong> teemana oli \u201dMy Years With UFO\u201d, mik\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 soolomateriaalia oli turha odotella ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 teeman mukaisesti mentiin. Kaikkinensa keikka oli koko festivaalin iloisimpia yll\u00e4tyksi\u00e4. Tuttuun karvalakkiin (?) verhoutunut Schenker on tullut tunnetuksi varsinaisena tuittup\u00e4\u00e4n\u00e4, mutta nyt mies oli yht\u00e4 hymy\u00e4. Toisaalta mik\u00e4s oli ollessa, kun kaikki oli kohdallaan: ilma, yleis\u00f6\u00e4 mukavasti ja herran b\u00e4ndi huikeassa vedossa. Schenker on ennenkin luottanut vokalistivalinnoissaan pohjoismaisiin voimiin, ja nappiin osui valinta t\u00e4ll\u00e4kin kertaa, sill\u00e4 ruotsalainen Erik Gr\u00f6nwall oli juuri oikea mies hoitamaan homman. N\u00e4in h\u00e4net viimeksi pari vuotta sitten Skid Row\u2019n<\/strong> keulilla ja silloinkin mies oli ihan \u00e4ss\u00e4. H\u00e4n on loistava laulaja, mutta my\u00f6s kaikessa hyv\u00e4ntuulisuudessaan ja energisyydess\u00e4\u00e4n loistava showmies. \u201dNatural Thing\u201d -biisill\u00e4 k\u00e4yntiin l\u00e4htenyt keikka oli mukavaa seurattavaa, vaikka UFO:n<\/strong> materiaali ei niin tuttua olisikaan. Toki parhaimman vastaanoton saivat klassiset \u201dDoctor Doctor\u201d, \u201dLights Out\u201d sek\u00e4 \u201cRock Bottom\u201d, mutta kyll\u00e4 esimerkiksi toisena soitettu \u201dOnly You Can Rock Me\u201d kirvoitti mainiota yhteislaulua. Rytmiryhm\u00e4n soitto svengasi, ja erityinen ilo oli n\u00e4hd\u00e4 j\u00e4lleen Steve Mann Schenkerin rinnalla toisena kitaristina. Eik\u00e4 muun b\u00e4ndin tarvinnut olla mit\u00e4\u00e4n takariviin survottua massaa, vaan ihan tasavertaisilta kaikki vaikuttivat. Toki Schenker sooloili muita enemm\u00e4n esimerkiksi \u201dRock Bottomin\u201d aikana sek\u00e4 keikan lopuksi, mutta sekin oli hyv\u00e4ll\u00e4 maulla toteutettua, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tiluttavaa egotrippailua. Lopuksi viel\u00e4 Schenker itse esitteli muun b\u00e4ndin, ja kyll\u00e4p\u00e4 j\u00e4i kaikkinensa keikasta vallan hyv\u00e4 mieli.\u00a0<\/p>\n Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/p>\n Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n Schenkerist\u00e4 j\u00e4i jopa niin hyv\u00e4 fiilis, ett\u00e4 keskittymiskyky ei riitt\u00e4nyt Hatebreedin<\/strong> \u00e4rjyilyyn. Jaloissakin alkoi tuntua kahden p\u00e4iv\u00e4n dallailu, joten p\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4 itselleni ennenkuulumattoman liikkeen ja menn\u00e4 katsomaan FCF Wrestlingi\u00e4<\/strong>. Laji ei ole minua koskaan oikein mill\u00e4\u00e4n tavalla vieh\u00e4tt\u00e4nyt, mutta ajattelin, ett\u00e4 tuskin koskaan en\u00e4\u00e4 tulee mahdollisuutta sit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, joten miksip\u00e4 ei. Olihan se omanlaisensa rock \u2019n\u2019 roll -show. En tied\u00e4 kuinka paljon siit\u00e4 on n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja kuinka paljon oikeaa m\u00e4tkimist\u00e4, mutta onhan se selv\u00e4, ett\u00e4 kun kroppa t\u00e4m\u00e4ht\u00e4\u00e4 ilmasta suoraan lavaan, niin t\u00e4ytyyh\u00e4n sen sattua. Ottelijat vaihtuivat l\u00e4psyst\u00e4 ja jokainen sai kyyti\u00e4 vuorollaan. Minulle j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi, ett\u00e4 oliko t\u00e4ss\u00e4 skabassa varsinaisia voittajia, mutta olihan se loppujen lopuksi ihan hauskaa viihdett\u00e4. Samaa mielt\u00e4 tuntui olevan keh\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 oleva yleis\u00f6, joka eli tunteella mukana. Aina kun jotain r\u00e4iskett\u00e4 tapahtui, niin koko yleis\u00f6 p\u00e4\u00e4sti omanlaisiaan kannustushuutoja sek\u00e4 -\u00e4\u00e4nn\u00e4hdyksi\u00e4.<\/p>\n Takaisin kent\u00e4n puolelle ja lyhyt vilkaisu ruotsalaista Marduk<\/strong>-rykmentti\u00e4. B\u00e4ndi ei juuri kierroksia himmaillut, vaan tarjoili alusta l\u00e4htien t\u00e4ytt\u00e4 tykityst\u00e4, ja ihmetell\u00e4 t\u00e4ytyy hemmojen kuntoa. Itselleni vokalisti Mortuus n\u00e4ytt\u00e4ytyy sellaisena oikeasti synkk\u00e4n\u00e4 hahmona, jolta ei juurikaan hymyj\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, eik\u00e4 mies lavallakaan ole mik\u00e4\u00e4n yleis\u00f6nkosiskelija. Nyt mies kuitenkin sent\u00e4\u00e4n puhui, kun olen mielest\u00e4ni joskus n\u00e4hnyt keikkoja, joilla ei laulun lis\u00e4ksi ole paljoakaan muita sanoja kuultu. Ollakseen aika puhdasta tykityst\u00e4 olivat soundit omaan korvaani hyv\u00e4t ja selke\u00e4t, mik\u00e4 auttaa huomattavasti moisen piiskaamisen j\u00e4sent\u00e4mist\u00e4. B\u00e4ndi ei ole ikin\u00e4 ollut liven\u00e4 pettymys, eik\u00e4 se ollut sit\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Muutaman Mardukin<\/strong> biisin j\u00e4lkeen askeleet veiv\u00e4t takaisin halliin sis\u00e4lle todistamaan itselleni yht\u00e4 festivaalin odotetuinta yhtyett\u00e4, eli Behemothista<\/strong> tutun Nergalin johtamaa Me And That Mania<\/strong>. Yhtye on ilmoittanut soittavansa tummas\u00e4vyist\u00e4 folk- ja blues-henkist\u00e4 tunnelmointia, ja sit\u00e4 se paljon levyill\u00e4 onkin, mutta liven\u00e4 yhtye suorastaan rokkasi. Taustakankaassa ollut risti v\u00e4\u00e4rinp\u00e4in kertoi kuitenkin, ett\u00e4 mist\u00e4\u00e4n ihan perinteisest\u00e4 folkista ei ole kyse. Nergal itsekin naureskeli, ett\u00e4 j\u00e4nn\u00e4\u00e4 vet\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista kamaa Venomin<\/strong> ja Blood Fire Deathin<\/strong> v\u00e4liss\u00e4. Nergal on tunnettu jokseenkin provokatiivisena hahmona, mutta verrattuna kev\u00e4iseen Behemoth<\/strong>-keikkaan h\u00e4n oli hyvin lunki ja esiintyminenkin huomattavasti leppoisampaa.\u00a0<\/p>\n Levyill\u00e4 b\u00e4ndill\u00e4 on huomattavan paljon vierailijoita, ja lavalla k\u00e4vi laulamassa ainakin muun muassa Grave Pleasures <\/strong>-yhtyeest\u00e4 tuttu Mat McNerney, mutta toisen laulajana vierailleen hepun henkil\u00f6llisyys j\u00e4i minulle vieraaksi. Omia suosikkejani keikalla olivat ehk\u00e4 \u201dBurning Churches\u201d ja \u201dComing Home\u201d. Valitettavasti yksi itselleni t\u00e4rke\u00e4 biisi \u201dWitches Don\u2019t Fall In Love\u201d ei kuulunut settiin, mutta muuten settilistassa ei ollut mit\u00e4\u00e4n valittamista. Ei niin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti nimetty uusi biisi \u201dA Song Without A Name\u201d antoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suuria tyylimuutoksia ei ole luvassa. Kunniaa tehtiin my\u00f6s Black Sabbathille<\/strong> ilmeisesti v\u00e4h\u00e4n ennen kuin ulkolavalla esiintynyt Venom <\/strong>teki samaa. Keikasta j\u00e4i eritt\u00e4in hyv\u00e4 fiilis, v\u00e4lispiikeiss\u00e4 oli rentoa huumoria ja useammassa laulussa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin runsas yleis\u00f6 sai osallistua esitykseen yhteislaulun muodossa. Toivottavasti yhtye tuotaisiin t\u00e4nne pian uudestaan my\u00f6s klubikeikalle. Yhtyeen mustan huumorin s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 synkkyys loi j\u00e4\u00e4halliin hienon tunnelman, ja keikka oli yksi festivaalin hienoimpia. Hieman keikkakokemusta h\u00e4iritsi viereeni istunut herra, jolla oli kovasti asiaa ja ihan koko keikan ajan. Jokainen minut tunteva tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saatan olla humalassa kova puhumaan, enk\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muista antaa suunvuoroa muille, joten nyt karma iski omalla tyylill\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n Artikkeli jatkuu mainoksen j\u00e4lkeen<\/p>\n Mainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n Sitten oltiin suurten valintojen edess\u00e4, sill\u00e4 ulkona meuhkaava Venom<\/strong> oli jo aloittanut hyv\u00e4n aikaa sitten, ja samalla tuli festivaalin sivuille muistutus j\u00e4\u00e4hallin rajoitetusta yleis\u00f6kapasiteetista, joka muistini mukaan oli suuri murheenkryyni my\u00f6s edellisen\u00e4 vuonna. Niinp\u00e4 j\u00e4tin itselleni kovin t\u00e4rke\u00e4n Venomin<\/strong> nyt suosiolla muiden iloksi ja k\u00e4vin vain lyhyesti vilkaisemassa kent\u00e4n reunalta. P\u00e4\u00e4tin keskitty\u00e4 koko festivaalin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n Blood Fire Death<\/strong> -keikkaan, mik\u00e4 my\u00f6hempien kuulopuheiden perusteella oli ihan hyv\u00e4 ratkaisu monessakin suhteessa. Kyll\u00e4h\u00e4n Venomin<\/strong> lava n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 oli j\u00e4nn\u00e4sti aseteltuine rumpupelteineen ja kaikkine valoineen, mutta jotenkin en nyt saanut lyhyest\u00e4 tuokiosta sit\u00e4 kaikkein parasta irti.<\/p>\n Voihan veljet mik\u00e4 show Blood Fire Death \u2013 A Tribute To Quarthon And Bathory <\/strong>olikaan! Taustakangas vaihtui Me And That Manin<\/strong> j\u00e4ljilt\u00e4 jokseenkin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4n, ja rumpukorokkeen eteen tuotiin kaksi tuliporttia. Rummut olivat my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kolmen bassorummun my\u00f6t\u00e4, ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n koko lavan n\u00e4ytt\u00e4vyys oli l\u00e4hes hurmaavaa. Yhtyeeseen kuuluivat Iltalehden h\u00f6lm\u00f6n jutun my\u00f6t\u00e4 esiin nostettu rumpali Faust sek\u00e4 bassossa muun muassa Aura Noirista<\/strong> tuttu Apolloyon, joka my\u00f6s tulkitsi \u201dShores In Flamesin\u201d ohella muutaman biisin. P\u00e4\u00e4vokalistina ryhm\u00e4ss\u00e4 toimii Erik Danielsson Watain<\/strong>-yhtyeest\u00e4, mutta h\u00e4n ei suinkaan ollut ainoa lavan keulakuva. Illan aloitti kaapukuoroksi nimitt\u00e4mieni taustalaulajien tukemana Gaahl kappaleella \u201dA Fine Day To Die\u201d. Bathoryn<\/strong> alkuper\u00e4isten levyjen soundit ovat aika karut, mutta nyt hyvill\u00e4 soundeilla ja oikean tunnelman my\u00f6t\u00e4 biiseihin syntyi aivan uusi syvyys ja tunnelma. Pahimmat viikinkihuminat oli j\u00e4tetty settilistasta pois ja keskityttiin Bathoryn<\/strong> viiteen ensimm\u00e4iseen levyyn.<\/p>\n B\u00e4ndin nimeen viitaten sit\u00e4 tulta kyll\u00e4 riitti! Sit\u00e4 oli rumpujen edess\u00e4, lavan edess\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 nousi isoja tulipatsaita ja v\u00e4lill\u00e4 laskeutui kipin\u00e4sade lavan yl\u00e4puolelta. Danielssonin tulkitsemista biiseist\u00e4 vaikutuksen teki erityisesti \u201dWoman Of Dark Desires\u201d sek\u00e4 koko kinkerit p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt \u201dBlood Fire Death\u201d, jota ennen h\u00e4n kiitti Quarthonia ja Bathorya<\/strong> heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Muita itselleni erityisesti kolahtaneita oli aiemmin illalla lavalla ollut Nergal, jonka tulkitsema \u201dRaise The Dead\u201d jyrisi lujaa, ja yleis\u00f6 totteli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti my\u00f6s h\u00e4nen \u201draise your fists\u201d -k\u00e4sky\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi lavalla vierailleella Attilalla on kyll\u00e4 my\u00f6s ihan oma karismansa.<\/p>\n Keikan p\u00e4\u00e4tteeksi oli jotenkin herkist\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 koko ryhm\u00e4 lavalla halailemassa toisiaan, ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n t\u00e4ysi halli jengi\u00e4 sai ikimuistoisen keikan ja Quarthon arvoistaan kunniaa. T\u00e4t\u00e4 hienommin festivaaleja ei olisi juurikaan voinut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4!<\/p>\n Festivaali oli kaikin puolin toimiva ja neitsyyden menett\u00e4minen ikimuistoista! Kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 upeita keikkoja, upeita ihmist\u00e4 ja onhan \u201dHevi ei lopu, kalja ei lopu, kohta Venom\u201d yksi hienoimpia ikin\u00e4 kuultuja lauseita! Ainoa oikea miinus oli narikassa perjantaina l\u00e4pim\u00e4r\u00e4ksi kastunut reppu, mutta onneksi siell\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n pilalle menev\u00e4\u00e4, kuten kuulin joillakin kohtalotovereilla olleen. Hubaa oli ja ensi vuonna uudestaan!<\/p>\n Kuvat: Kai Lukander<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kolmas kerta toden sanoo, sill\u00e4 niin monetta kertaa j\u00e4rjestettiin Hellsinki Metal Festival vuonna 2025. Aina aikaisemmin el\u00e4m\u00e4 on…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":8293,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[132],"tags":[137,33,31,30,195,47,32,109],"class_list":{"0":"post-8292","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-musiikki","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-music","13":"tag-musiikki","14":"tag-suomi","15":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8292","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8292"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8292\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8293"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8292"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8292"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8292"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/angelmaker-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-1.jpg\")
<\/p>\n
\nMainos p\u00e4\u00e4ttyy<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/napalm-death-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-2.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/napalm-death-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-9.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/enslaved-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-1.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/enslaved-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-4.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/hatebreed-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-2.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/marduk-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-11.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/marduk-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-2.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/me-and-that-man-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-1.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/me-and-that-man-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-10.jpg\")
<\/p>\n![\"\"\/](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/venom-hellsinki-metal-festival-2025-kai-lukander-1.jpg\")
<\/p>\n