{"id":82934,"date":"2025-11-06T17:22:19","date_gmt":"2025-11-06T17:22:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/82934\/"},"modified":"2025-11-06T17:22:19","modified_gmt":"2025-11-06T17:22:19","slug":"kunnianpalautus-kauriille-helsingin-metsien-suurin-villielain-ei-ole-vihollinen-vaan-naapuri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/82934\/","title":{"rendered":"Kunnianpalautus kauriille \u2013 Helsingin metsien suurin villiel\u00e4in ei ole vihollinen vaan naapuri"},"content":{"rendered":"

\t \"Kauriista<\/p>\n

Kauriista on totuttu puhumaan punkkien levitt\u00e4jin\u00e4, mutta tuoreen tutkimustiedon mukaan k\u00e4sitys on v\u00e4\u00e4r\u00e4. \u201dEn itse n\u00e4e kauriita mink\u00e4\u00e4nlaisena pahan l\u00e4hteen\u00e4. Kauriista on tehty syntipukki, vaikka melkein kaikilla muilla lajeilla on suurempi rooli punkkien levitt\u00e4misess\u00e4 kuin niill\u00e4\u201d, sanoo biologian dosentti Eero Vesterinen. Kuvassa on valkoh\u00e4nt\u00e4kauriin vasoja.<\/p>\n

\n Hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4\n <\/p>\n

Amerikasta tuotu valkoh\u00e4nt\u00e4kauris on joidenkin mielest\u00e4 puutarhatuholainen ja kolarivaara, joka pit\u00e4isi ampua. Helsingin kaupungin mets\u00e4vastaava Vesa Koskikallio ajattelee, ett\u00e4 sarvip\u00e4\u00e4 on hieno lis\u00e4 luonnon monimuotoisuuteen. Minusta kauris on kauneinta kaupunkiluonnossa.<\/p>\n

El\u00e4in on iso. Se laiduntaa Helsingin Arabianrannan rantapuistossa, joka puskee ruskeaksi kuloontuneita niittykasveja ja korkeaa hein\u00e4\u00e4. Se seisoo tyynesti paikallaan puun alla noin nelj\u00e4kymment\u00e4 metri\u00e4 leve\u00e4ll\u00e4 viherkaistaleella, jonka kummallakin puolella suihkii sorateiden t\u00e4ydelt\u00e4 h\u00f6lkk\u00e4\u00e4ji\u00e4, py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, lastenrattaita ty\u00f6nt\u00e4vi\u00e4 k\u00e4velij\u00f6it\u00e4 ja kaltaisiani koiranulkoiluttajia.<\/p>\n

Ohitseni h\u00f6lkk\u00e4\u00e4 neonoranssiin t-paitaan pukeutunut hikipantainen mies kuulokkeet korvillaan, ja kaksi spanielia kiskoo vanhaa naista eteenp\u00e4in. Kukaan ei n\u00e4yt\u00e4 huomaavan aikuisen ihmisen kokoista villiel\u00e4int\u00e4.<\/p>\n

Tuijotan valkoh\u00e4nt\u00e4kaurista lumoutuneena. Sen sirot, herkk\u00e4piirteiset korvat k\u00e4\u00e4ntyilev\u00e4t vaaleita kerrostaloja vasten, kun se katsoo kohti Kalasatamaa. Kuvaan k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 kauriin Instagramiin.<\/p>\n

\u201dOho!\u201d kommentoi kaverini Instagramissa. \u201dVilli city\u201d, vastaan hymi\u00f6n kera ja kerron, miten kukaan muu ei pys\u00e4htynyt katsomaan el\u00e4int\u00e4 ennen kuin se loikki kohti Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta.<\/p>\n

Kaveri: \u201dVoi ihmiset. Olen usein niin bussissa kuin koiranulkoilutuksella miettinyt samaa, ett\u00e4 kukaan muu ei edes k\u00e4\u00e4nny katsomaan, vaikka olisi jokin luonnonihme vieress\u00e4.\u201d<\/p>\n

Silloin kun villiel\u00e4imet tulevat kaupungissa n\u00e4kyviksi, niihin suhtaudutaan usein kielteisesti. Yle julkaisi<\/a> hein\u00e4kuussa jutun kauriiden yleistymisest\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungissa ja siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 Helsingiss\u00e4 alkaa ampua niit\u00e4 kolarien v\u00e4ltt\u00e4miseksi. Jutussa mainittiin valkoh\u00e4nt\u00e4kauriit, toiselta nimelt\u00e4\u00e4n valkoh\u00e4nt\u00e4peurat, ja mets\u00e4kauriit.<\/p>\n

Jutun per\u00e4ss\u00e4 lukijat kommentoivat: \u201dKauriiden ampuminen on eritt\u00e4in kannatettava ajatus. Viime kes\u00e4n\u00e4 jouduimme uusimaan tuija-aidan, kun viiden kauriin lauma otti sen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ruokailukohteeksi.\u201d \u201dYhdess\u00e4 kauriissa voi olla tuhat punkkia, jotka kauriiden lis\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4 levi\u00e4v\u00e4t tehokkaasti.\u201d \u201dAsutuskeskukset eiv\u00e4t ole villiel\u00e4imi\u00e4 varten. Ihminen on etusijalla ainakin toistaiseksi.\u201d<\/p>\n

\u201dSyd\u00e4meni jumputti ja hakkasi, ja viel\u00e4 kauan j\u00e4lkeenp\u00e4in mets\u00e4 tuntui uudelta\u201d<\/p>\n

Muistan hyvin ensikohtaamiseni kauriiden kanssa. Olin esiteini, elettiin 1990-luvun alkua, ja k\u00e4velytin Ruotsin-t\u00e4tini kanssa h\u00e4nen kiinanpalatsikoiraansa ja bokseriaan puistossa Eskilstunassa.<\/p>\n

Olin aiemmin tavannut poroja ja kohdannut mets\u00e4ss\u00e4 suuren ja v\u00e4h\u00e4n pelottavan hirven, mutta en ollut n\u00e4hnyt koskaan mit\u00e4\u00e4n niin viehke\u00e4\u00e4 kuin Ruotsin sarvip\u00e4\u00e4t. Ihmisiin tottuneet kauriit tekiv\u00e4t minuun suunnilleen yht\u00e4 suuren vaikutuksen kuin yll\u00e4tt\u00e4en vastaantuleva lauma villihevosia tekisi nyt, ainakin jos jollakin niist\u00e4 olisi sarvi otsassa.<\/p>\n

\"\"\/<\/p>\n

Englantilainen kirjailija Helen Macdonald<\/b> kirjoittaa kauriista luontoesseekirjassaan Iltalentoja (Gummerus 2020): \u201dToivoisin, ett\u00e4 maailmassa olisi enemm\u00e4n taianomaisuutta. Ja sitten kauriit ovat ilmestyneet kuin sanoakseen: T\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 taikaa nyt on.\u201d<\/p>\n

Kauris on Macdonaldille joka kerta yll\u00e4tys. \u201dSyd\u00e4meni jumputti ja hakkasi, ja viel\u00e4 kauan j\u00e4lkeenp\u00e4in mets\u00e4 tuntui uudelta, mahdollisuuksien kirjomalta kudelmalta, ja niin tuntui viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n my\u00f6s oma el\u00e4m\u00e4ni.\u201d<\/p>\n

Pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minua haukutaan Disney-sukupolven edustajaksi<\/p>\n

Kun kirjoitan villiel\u00e4imen her\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 tunteista, pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 minua haukutaan Disney-sukupolven edustajaksi tai kukkahattut\u00e4diksi. Ett\u00e4 tulen tuomituksi kaupunkilaiseksi, jolta puuttuu ymm\u00e4rrys luonnon todellisuudesta.<\/p>\n

Mutta miksi lumoutumista oikeastaan pit\u00e4isi h\u00e4vet\u00e4? Kenen etuja nolouteni palvelee? Ja miksi yhdenlainen luontoel\u00e4mys olisi arvokkaampi kuin toinen? Luulen, ett\u00e4 kauriin eleganttien \u00e4\u00e4riviivojen erottaminen runkojen ja risujen keskelt\u00e4 antaa minulle samantapaista tyydytyst\u00e4 kuin mets\u00e4st\u00e4j\u00e4lle.<\/p>\n

Moni on valmis k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n paljon rahaa ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vaivaa haltioituakseen. Vahva tunnekokemus on yleens\u00e4 tervetullut elokuvissa, teatterissa, uskontoa harjoittaessa, matkustaessa. Tunteen per\u00e4ss\u00e4 ruskaretkeill\u00e4\u00e4n Lapissa, kiivet\u00e4\u00e4n Norjan vuorille, lennet\u00e4\u00e4n vaikuttumaan Islannin geyshireist\u00e4. Luontoel\u00e4mys pysyy silloin ihmisen hallinnassa, koska h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 on hakemassa.<\/p>\n

Tilanne on toinen, kun kauris yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 vaikkapa kuulokkeet p\u00e4\u00e4ss\u00e4 polkujuoksevan ihmisen. \u201dVilliys on hallinnan vastakohta\u201d, kirjailija ja dokumentaristi Riikka Kaihovaara<\/b> kirjoittaa esseekirjassaan Villi ihminen ja muita luontokappaleita (Atena 2019).<\/p>\n

Osa puunrungoista onkin poisp\u00e4in liikkuvia jalkoja.<\/p>\n

Kun k\u00e4velen l\u00e4himetsiss\u00e4ni Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueella ja Viikin arboretumissa, mets\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 silmi\u00e4 ja herkki\u00e4 kirsuja, jotka panevat kulkuni merkille.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4pi\u00f6villakoirani havaitsee n\u00e4m\u00e4 villit asukkaat minua useammin. Se nuuskuttaa ilmaa ja kosteaan maahan painuneita sorkanj\u00e4lki\u00e4, kiskoo hihnassa kohti tiheikk\u00f6\u00e4, haukkuu kime\u00e4\u00e4 jahtihaukkuaan. Silloin saatan n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 osa puunrungoista onkin poisp\u00e4in liikkuvia jalkoja.<\/p>\n

Kauriit, korpit ja lumikot tekev\u00e4t puulajipuistosta mets\u00e4n. Ne tuovat yll\u00e4tyksellisyytt\u00e4 ja villiytt\u00e4 nimikyltein varustettuun puulajipuistoon. Ne puhaltavat arboretumiin hengen. Sellaisen arvoa kerrostaloasujalle on vaikea mitata.<\/p>\n

\"\"\/<\/p>\n

Valkoh\u00e4nt\u00e4kauris\u00a0puhkuu, tuhahtelee ja m\u00e4\u00e4kii, uhattuna kirkuu<\/p>\n

S\u00e4k\u00e4korkeus on 90\u2013130 sentti\u00e4, pitk\u00e4 kapea p\u00e4\u00e4 ja urosten monihaaraiset sarvet kurkottavat selv\u00e4sti ylemm\u00e4s. Painoa on kuin aikuisella ihmisell\u00e4, 50\u2013130 kiloa.<\/p>\n

El\u00e4in loikkii paetessaan noin parikymmensenttinen h\u00e4nt\u00e4 pystyss\u00e4, valkea per\u00e4peili vilkkuen. Se nousee kahdelle jalalle tarkkailemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. Se puhkuu, tuhahtelee ja m\u00e4\u00e4kii, uhattuna kirkuu.<\/p>\n

T\u00e4llainen on suurin Helsingin metsiss\u00e4 pysyv\u00e4sti asuva villiel\u00e4in. Luontoportti kutsuu sit\u00e4 valkoh\u00e4nt\u00e4kauriiksi, Luonnonvarakeskus valkoh\u00e4nt\u00e4peuraksi. Kielitoimiston sanakirja suosii kaurista, joten niin min\u00e4kin teen.<\/p>\n

Sarvekas uros ja paljasp\u00e4inen naaras katselevat fleksiss\u00e4 tempovaa pikkukoiraa.<\/p>\n

Valkoh\u00e4nt\u00e4kauriita n\u00e4kee ehk\u00e4 helpoiten loka\u2013marraskuussa, jolloin niill\u00e4 on kiima. Urokset unohtavat silloin varovaisuuden naaraita etsiess\u00e4\u00e4n ja liikkuvat my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4nvalossa.<\/p>\n

Kaukaa katsottuna valkoh\u00e4nt\u00e4kauriin, Odocoileus virginianus, sekoittaa helposti sukulaiseensa mets\u00e4kauriiseen, Capreolus capreolus. Tuo Euroopan pikkuisin hirviel\u00e4in painaa labradorinnoutajan verran, 15\u201335 kiloa, ja sen h\u00e4nt\u00e4 on lyhyt nys\u00e4.<\/p>\n

\u201dKauriit tuijottivat kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 traktorista, eiv\u00e4tk\u00e4 l\u00e4hteneet\u201d<\/p>\n

Kuinka paljon kauriita Helsingiss\u00e4 el\u00e4\u00e4? Kysyn asiaa kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6n toimialan projektinjohtajalta, mets\u00e4vastaava\u00a0Vesa Koskikalliolta<\/b>. H\u00e4n arvioi, ett\u00e4 valkoh\u00e4nt\u00e4kauriita on ehk\u00e4 viitisensataa, mets\u00e4kauriita tuhatkunta. Molempien m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat olleet kasvussa kymmenkunta vuotta.<\/p>\n

\u2013\u00a0Olen n\u00e4hnyt Viikin pelloilla parhaimmillaan kahdentoista yksil\u00f6n lauman. Molempia kauriita el\u00e4\u00e4 paljon my\u00f6s Keskuspuistossa, varsinkin Haltialassa, sek\u00e4 Vuosaaren Mustavuoressa ja Uutelassa. Kun Uutelassa tehtiin mets\u00e4t\u00f6it\u00e4, kauriit tuijottivat kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 traktorista, eiv\u00e4tk\u00e4 l\u00e4hteneet mihink\u00e4\u00e4n. Jos traktoria siirrettiin viisi metri\u00e4, kauriit siirtyiv\u00e4t vain saman verran.<\/p>\n

\"\"\/<\/p>\n

Suomen kaikki valkoh\u00e4nt\u00e4kauriit polveutuvat seitsem\u00e4st\u00e4 Amerikasta tuodusta vasasta<\/p>\n

Soki<\/b>, Tilda<\/b>, Fanni<\/b>, Jenny<\/b> ja Uros<\/b> olivat Suomen ensimm\u00e4iset valkoh\u00e4nt\u00e4kauriit. Ne kuljetettiin laivalla Pohjois-Amerikan Minnesotasta Helsinkiin, ja sielt\u00e4 parin tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Laukon kartanoon, jonne ne saapuivat 8. syyskuuta 1934.<\/p>\n

Kaksi vasaa kuoli matkalla. Viisi perille p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 olivat niin nuoria, ett\u00e4 niille sy\u00f6tettiin maitoa tuttipullosta.<\/p>\n

Kotka raateli Sokin, joka piti lopettaa, muut nelj\u00e4 kaurista vapautettiin muutamaa vuotta my\u00f6hemmin. Vuonna 1948 Suomeen lenn\u00e4tettiin kuusi valkoh\u00e4nt\u00e4kaurista lis\u00e4\u00e4. Niist\u00e4 kolme selvisi hengiss\u00e4 vapautukseen asti.<\/p>\n

Kaikki valkoh\u00e4nt\u00e4kauriimme polveutuvat noista seitsem\u00e4st\u00e4 Amerikan-tuonnista, joita kutsuttiin aluksi laukonpeuroiksi. Tavoitteena oli saada Suomeen uusi riistael\u00e4in.<\/p>\n

Suunnitelma onnistui erinomaisesti. Parhaana mets\u00e4styskautena on ammuttu yli 70\u00a0000 valkoh\u00e4nt\u00e4kaurista. Talvella 2024\u20132025 niit\u00e4 eli Suomessa arviolta 107\u00a0000.<\/p>\n

Pit\u00e4isik\u00f6 kauriita mets\u00e4st\u00e4\u00e4 Helsingiss\u00e4 kolarien vuoksi?<\/p>\n

Valkoh\u00e4nt\u00e4kauris m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n vakiintuneeksi vieraslajiksi. Biologi ja mets\u00e4ekologi Panu Kunttu<\/b> sanoo Tiede Luonto -lehdess\u00e4 4\/2025, ett\u00e4 sit\u00e4 voitaisiin nimitt\u00e4in my\u00f6s haitalliseksi vieraslajiksi. \u201dSuomen luonto ei kaipaa yht\u00e4k\u00e4\u00e4n valkoh\u00e4nt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

Kuntusta lajin h\u00e4vitt\u00e4minen ei ole kuitenkaan realistinen tavoite, koska tappourakka olisi valtava eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki halua sellaista.<\/p>\n

Vesa Koskikallio ei tahdo \u201dmiss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4\u201d eroon valkoh\u00e4nt\u00e4kauriista.<\/p>\n

\u2013\u00a0Valkoh\u00e4nt\u00e4- ja mets\u00e4kauris ovat hieno lis\u00e4 luonnon monimuotoisuuteen Helsingiss\u00e4. Ne el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4t monen arkea. Kauriit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t upeilta ollessaan rauhassa pellolla, puhumattakaan hellytt\u00e4vist\u00e4 vasoista.<\/p>\n

\u2013\u00a0Toinen puoli on se, ett\u00e4 ihmiset harmistuvat, kun kauriit sy\u00f6v\u00e4t istutukset pihalta tai viljelypalstalta tai kun el\u00e4in p\u00e4\u00e4tyy auton konepellille. Onneksi kolareista seuraa yleens\u00e4 vain peltivahinkoja, ja pelti\u00e4 saa aina lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Valkoh\u00e4nt\u00e4kauriin<\/p>\n

Valkoh\u00e4nt\u00e4kauriin tunnistaa pitk\u00e4st\u00e4 h\u00e4nn\u00e4st\u00e4. Mets\u00e4kauriin h\u00e4nt\u00e4 on lyhyt nys\u00e4.<\/p>\n

Vuonna 2024 Helsingiss\u00e4 ajettiin noin 130 kauriskolaria. Yleens\u00e4 autoilija t\u00f6rm\u00e4si mets\u00e4kauriiseen.<\/p>\n

Koko Suomessa autoilijat kolaroivat vuonna 2024 valkoh\u00e4nt\u00e4kauriiden kanssa 5 814 kertaa ja mets\u00e4kauriiden kanssa 5 265 kertaa. Vertailun vuoksi hirvikolareita oli 1\u00a0656.<\/p>\n

Kauriskolareiden ehk\u00e4isyyn on monenlaisia ratkaisuja: aitoja tien vierill\u00e4, el\u00e4imist\u00e4 varoittavia liikennemerkkej\u00e4, hiljaisempia nopeusrajoituksia, auton h\u00e4t\u00e4jarrutusj\u00e4rjestelm\u00e4, joka reagoi automaattisesti esteisiin \u2013 ja kauriiden ampuminen.<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 on pohdittu kauriiden mets\u00e4styst\u00e4 kolareiden ehk\u00e4isemiseksi. Asia ei ole kuitenkaan edennyt mihink\u00e4\u00e4n suuntaan.<\/p>\n

Vesa Koskikallio sanoo, ett\u00e4 jos Helsingin kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6n toimiala haluaisi ehk\u00e4ist\u00e4 kolareita kauriita mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4, esitys viet\u00e4isiin poliittiseen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon.<\/p>\n

\u2013\u00a0T\u00e4m\u00e4 on herkk\u00e4 asia.<\/p>\n

Viikin-Vanhankaupungin alueella ammutaan kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa 1\u20135 kaurista vuosittain. Asialla ovat Viikin Akateemiset Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t. Koskikallio kertoo, ett\u00e4 alueella on kaupungin maiden lis\u00e4ksi valtion maita, joiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kaupunki ei p\u00e4\u00e4t\u00e4. Riista-aitojen rakentamisestakaan ei p\u00e4\u00e4t\u00e4 kaupunki, vaan Ely-keskus.<\/p>\n

Valkoh\u00e4nt\u00e4kauris ei ole osa suunniteltua kaupunki-infrastruktuuria, mutta ei se ole eksynytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun haen tietoa kauriskolareista, Instagram tarjoaa meemi\u00e4 sirosta sarvip\u00e4\u00e4st\u00e4, joka seisoo mets\u00e4n l\u00e4pi kulkevalla tiell\u00e4. Vieress\u00e4 lukee: \u201dThings are not always what they seem \u2013 the deer isn\u2019t crossing the road, the road is crossing the forest.\u201d Eli vapaasti k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4: \u201dAsiat eiv\u00e4t aina ole sit\u00e4, milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t \u2013 peura ei kulje tien poikki, vaan tie kulkee mets\u00e4n poikki.\u201d<\/p>\n

Kauriin ja autoilijan kolarit ovat tavallisesti kohtalokkaimpia el\u00e4imelle. Helen Macdonald kirjoittaa Iltalennoissa: \u201dIstun p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja ajattelen kauriita, jotka kuolevat, koska niill\u00e4 ei ole k\u00e4sityst\u00e4 teiden luonteesta. Kauriita, jotka kuolevat, koska ne ovat olentoja, joilla on oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, omat oleskelupaikkansa, polkunsa, ajatuksensa ja tarpeensa.\u201d<\/p>\n

\u201dIhmisten puhe kauriista punkkien levitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on urbaani legenda\u201d<\/p>\n

Aurinko siilautuu syysaamuna tiheiden oksien lomasta luontopolulle Vanhankaupunginlahden kupeessa. Kyltti kertoo, ett\u00e4 olen Pornaistenniemen tervalepp\u00e4lehdon luonnonsuojelualueella, jossa ei saa h\u00e4irit\u00e4 el\u00e4imi\u00e4.\u00a0<\/p>\n

Villakoirani vinkuu kiihkoissaan, ja sitten ihan l\u00e4hell\u00e4 kahahtaa. Sarvekas uros ja paljasp\u00e4inen naaras katselevat fleksiss\u00e4 tempovaa pikkukoiraa. Valkoh\u00e4nt\u00e4kauriiden pitk\u00e4t h\u00e4nn\u00e4t pysyv\u00e4t rennosti alhaalla, kun ne askeltavat rauhallisesti tiheik\u00f6n suojiin.<\/p>\n

Mietin, tarttuuko kauriista punkkeja koiraan ja minuun. Olen kohdannut lukemattomia kertoja v\u00e4itteen, jonka mukaan ne levitt\u00e4v\u00e4t punkkeja ja niiden my\u00f6t\u00e4 borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Onko se totta?<\/p>\n

\"\"\/<\/p>\n

Kuluvana vuonna julkaistiin tutkimus, jossa selvitettiin punkkitilannetta viiden kaupungin viheralueilla. Helsinki kuului tutkimuskohteisiin. Tavoitan puhelinsoitolla yhden tutkimuksen tekij\u00f6ist\u00e4, Turun yliopiston biologian dosentin\u00a0Eero Vesterisen<\/b>.<\/p>\n

\u2013\u00a0Ihmisten puhe kauriista punkkien levitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on urbaani legenda, joka ei pid\u00e4 paikkaansa. En itse n\u00e4e kauriita mink\u00e4\u00e4nlaisena pahan l\u00e4hteen\u00e4. Kauriista on tehty syntipukki, vaikka melkein kaikilla muilla lajeilla on suurempi rooli punkkien levitt\u00e4misess\u00e4 kuin niill\u00e4. Jos Suomen kartalle laittaa valkoh\u00e4nt\u00e4kauriiden ja mets\u00e4kauriiden levinneisyyden, se ei n\u00e4yt\u00e4 ollenkaan samalta kuin puutiaisten levinneisyys.<\/p>\n

\u2013\u00a0Oravat, muut luonnonjyrsij\u00e4t, rusakot, kanit sek\u00e4 supikoirat ja ketut levitt\u00e4v\u00e4t punkkeja enemm\u00e4n kuin kauriit. Todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s kaupunkilinnuilla on siin\u00e4 iso rooli, Vesterinen sanoo.<\/p>\n

Kunnianpalautus kauriille!<\/p>\n

Jumala muistuttaa kaupunkiluonnossa piilottelevaa kaurista<\/p>\n

Raamatun kauris on jotain ihan muuta kuin tautien levitt\u00e4j\u00e4, kolarivaara ja puutarhatuholainen. Kirjan kaurisvertaukset henkiv\u00e4t arvonantoa: \u201dvapaana juokseva\u00a0kauris, kauniita ovat h\u00e4nen vasansa\u201d, \u201dh\u00e4n tekee jalkani nopeiksi kuin\u00a0kauriin\u00a0jalat\u201d ja \u201drampa hyppii silloin kuin\u00a0kauris\u201d.<\/p>\n

Raamatun sananlaskut opettavat: \u201dOlkoon sinun l\u00e4hteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,\u00a0rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi.\u201d Laulujen laulussa neito kuvaa sulhastaan: \u201dRakkaani tulee, min\u00e4 kuulen h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4! H\u00e4n kiit\u00e4\u00e4 yli vuorten, h\u00e4n kirmaa yli kukkuloiden! Kuin gaselli on minun rakkaani, h\u00e4n on kuin nuori peura.\u201d<\/p>\n

Karmeliittamystikko Pyh\u00e4n Ristin Johannes<\/b> (1542\u20131591) tulkitsee Hengellisess\u00e4 laulussaan (V\u00e4yl\u00e4kirjat 2020) Laulujen laulua niin, ett\u00e4 rakas eli kauris tarkoittaa Jumalaa. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyy luomakunnan kauneudessa, tulee esiin ja piiloutuu \u00e4kki\u00e4 kuin kauris.<\/p>\n

\u201dJokaista el\u00e4int\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 Jumalan kuvana\u201d, toteaa ekoteologi Pauliina Kainulainen <\/b>puolestaan kirkon julkaisussa El\u00e4inteologia ja el\u00e4inoikeudet kirkon\u00a0kysymyksen\u00e4 (2023). H\u00e4nest\u00e4 jokainen luotu on itsess\u00e4\u00e4n arvokas ja luomakunta pyh\u00e4, koska Jumala on siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n

Kainulaisen mukaan el\u00e4inteologia heitt\u00e4\u00e4 ihmisille selke\u00e4n haasteen. Ihmisen on kohtuullistettava halujaan, jotta el\u00e4imet voivat el\u00e4\u00e4 mahdollisimman lajityypillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 luontaisessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Niill\u00e4 on siihen oikeus.<\/p>\n

\"\"\/<\/p>\n

Kesyj\u00e4 nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 on 30 kertaa enemm\u00e4n kuin villej\u00e4<\/p>\n

Riikka Kaihovaaran kirjassa Villi ihminen ja muita luontokappaleita luonnon villeys kietoutuu sen pyhyyteen. Kaihovaaran mielest\u00e4 pyhyyden riisuminen luonnosta on poistanut ihmisten kunnioituksen luontoa kohtaan, ja luonnon kest\u00e4v\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6 edellytt\u00e4isi pyhyyden l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 uudelleen.<\/p>\n

Kaihovaarasta maallistunut maailma kumisee onttouttaan. H\u00e4n uskoo, ett\u00e4 juuri kesytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n luonto her\u00e4tt\u00e4\u00e4 pyhyyden tunteita. H\u00e4nest\u00e4 pyhyys ilmenee \u201dvillin luonnon riippumattomuudessa ja sitkeydess\u00e4\u201d. Kaihovaara kirjoittaa: \u201dLuonto on agnostikon pyh\u00e4, ja villeys sen henki\u201d.<\/p>\n

Villeys v\u00e4henee vauhdilla. Vuonna 2023 julkaistu tutkimus<\/a> kertoo, ett\u00e4 kauriita ja muita luonnonvaraisia nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 el\u00e4\u00e4 maapallolla en\u00e4\u00e4 h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n kotiel\u00e4imiin ja ihmisiin verrattuna. Naudat, siat, koirat ja muut kesyt nis\u00e4kk\u00e4\u00e4t painavat yhteens\u00e4 noin kolmekymment\u00e4 kertaa enemm\u00e4n kuin kaikki maalla el\u00e4v\u00e4t villit nis\u00e4kk\u00e4\u00e4t. Villien maanis\u00e4kk\u00e4iden paino on alle kymmenen prosenttia ihmiskunnan painosta.<\/p>\n

Valkoh\u00e4nt\u00e4kauris kuuluu Helsinkiin siin\u00e4 miss\u00e4 ihmisetkin<\/p>\n

Villiel\u00e4in rikkoo kaupungin harkittua ja hallittua toimintalogiikkaa. Se ei ole osa suunniteltua kaupunki-infrastruktuuria, mutta ei se ole eksynytk\u00e4\u00e4n. Minusta valkoh\u00e4nt\u00e4kaurista voi nyky\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 helsinkil\u00e4isen\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 ihmisi\u00e4kin. Se on osa kaupunkia siin\u00e4 miss\u00e4 ty\u00f6matkaty\u00f6py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4t, raitiovaunut ja puudelit. On totta, ett\u00e4 valkoh\u00e4nt\u00e4kauris ei olisi p\u00e4\u00e4ssyt Suomeen ja Helsinkiin omin sorkin, mutta el\u00e4\u00e4h\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 paljon muitakin lentokoneen, laivan ja junan tuomia.<\/p>\n

Luonto on muuttunut paljon niiden 91 vuoden aikana, jonka valkoh\u00e4nn\u00e4t ovat astelleet t\u00e4k\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 metsiss\u00e4. Kauriit ovat hy\u00f6tyneet ilmaston l\u00e4mpenemisest\u00e4. Niiden on helpompi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 talvella ruokaa, kun lunta ei ole paljon.<\/p>\n

Samaan aikaan ilmastonmuutos on heikent\u00e4nyt monien pohjoisten lajien elinmahdollisuuksia. Niiden tilalle tulee koko ajan uusia. Luonto ei lakkaa muuttumasta, vaikka kuinka haikailisimme jonkin alkuper\u00e4isen, suomalaisen luonnon per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun muualla Suomessa opetellaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n susien seurassa, ehk\u00e4 Helsingiss\u00e4 voidaan oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n kauriiden kanssa.<\/p>\n

\t`); }<\/p>\n

`); }<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Kauriista on totuttu puhumaan punkkien levitt\u00e4jin\u00e4, mutta tuoreen tutkimustiedon mukaan k\u00e4sitys on v\u00e4\u00e4r\u00e4. \u201dEn itse n\u00e4e kauriita mink\u00e4\u00e4nlaisena…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":82935,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[112],"tags":[17169,17167,404,33,31,30,104,3580,72,118,32,119,17168,447],"class_list":{"0":"post-82934","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-tiede","8":"tag-_elaimet","9":"tag-arabianranta","10":"tag-elaimet","11":"tag-fi","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-helsinki","15":"tag-hyva-elama","16":"tag-luonto","17":"tag-science","18":"tag-suomi","19":"tag-tiede","20":"tag-viikki","21":"tag-ymparisto"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115503913132422327","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82934","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=82934"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/82934\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/82935"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=82934"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=82934"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=82934"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}