![\"elinasalo23495\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/elinasalo23495.jpg\")
Elina Salo elokuvan T\u00e4htisumua (1961) mainoskuvassa. Kuva: KAVI<\/p>\n
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\tWritten by Niko Jutila on 07.11.2025 12.52.\n\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n
Elina Salo elokuvan T\u00e4htisumua (1961) mainoskuvassa. Kuva: KAVI<\/p>\n
Elina Salo<\/strong>, yksi viimeisist\u00e4 suomalaisista filmit\u00e4hdist\u00e4, on kuollut 89-vuotiaana. H\u00e4n oli syntynyt Espoossa 9. maaliskuuta 1936 maanviljelij\u00e4pariskunta Ossi <\/strong>ja Aino Salon\u00a0<\/strong>perheeseen ja kastettu Aino Elinaksi.<\/p>\n Elina Salon \u00e4idin (o. s. Kivenlahti) is\u00e4 oli pankinjohtaja Anders Wiksten<\/strong>, joka omisti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset vuosikymmenet Oittaan kartanon ja sen yli 235 hehtaarin maa-alueet. Wiksten kuoli pari kuukautta tytt\u00e4rentytt\u00e4rens\u00e4 syntym\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n Elina Salo kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1955 ja opiskeli sen j\u00e4lkeen Suomen teatterikoulussa, josta kolme vuotta my\u00f6hemmin valmistuessaan h\u00e4n oli jo koko kansalle tuttu elokuvan\u00e4yttelij\u00e4.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen elokuvaroolinsa Salo n\u00e4ytteli Veikko Itkosen<\/strong> ohjaamassa komediassa Tytt\u00f6 tuli taloon (1956), joka kuvattiin vuonna 1955. Rooli oli pieni, mutta vuonna 1956 Salo sai jo toisen naisp\u00e4\u00e4osan, kun Aarne Tarkas<\/strong> valitsi h\u00e4net Leena H\u00e4kisen<\/strong> vastan\u00e4yttelij\u00e4ksi elokuvaansa Rintamalotta (1956).<\/p>\n \u00bbT\u00e4m\u00e4 nuori teatterikoululainen oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n eloisa ja ilmehik\u00e4s ensimm\u00e4isess\u00e4 osassaan. Jopa l\u00f6ysi Tarkas sopivan tyt\u00f6n. Siit\u00e4 neitosesta puhutaan viel\u00e4 paljon, jos oikeilla j\u00e4ljill\u00e4 pysyy\u00bb, Salon roolisuoritusta arvioi Elokuva-aitassa p\u00e4\u00e4toimittaja Valma Kivitie<\/strong>.<\/p>\n Pian rooleja l\u00f6ytyi my\u00f6s Suomen Filmiteollisuuden tuotannoista. Seuraavat p\u00e4\u00e4osansa Elina Salo n\u00e4ytteli Maunu Kurkvaaran<\/strong> Patarouvassa (1959) ja T. J. S\u00e4rk\u00e4n<\/strong> ohjaamassa, sarjassaan viimeiseksi j\u00e4\u00e4neess\u00e4 elokuvassa Taas tapaamme Suomisen perheen (1959). S\u00e4rk\u00e4n elokuvassa miesp\u00e4\u00e4osaa n\u00e4ytteli Lasse P\u00f6ysti<\/strong>, joka teki Salon kanssa seuraavana vuonna itsens\u00e4 ohjaaman komedian Justus j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kaiken (1960).<\/p>\n Matti Kassilan<\/strong> ohjaamassa mestariteoksessa Komisario Palmun erehdys (1960) Elina Salo n\u00e4ytteli keskenkasvuista hienostoneiti Airi Ryk\u00e4m\u00f6\u00e4. Elokuvan jatko-osassa Kaasua, komisario Palmu! (1961) rooli oli p\u00e4invastainen, kun h\u00e4net n\u00e4htiin rouva Skrofin kasvattitytt\u00e4ren\u00e4 kovia kokeneena Kirstin\u00e4.<\/p>\n Yhteisty\u00f6 Rintamalotan ohjanneen Aarne Tarkaksen kanssa jatkui mm. komediaklassikolla \u00c4l\u00e4 nuolase (1962) ja l\u00e4nkk\u00e4rill\u00e4 Villin Pohjolan salattu laakso (1963).<\/p>\n Suomalaisen elokuvateollisuuden kuoleman j\u00e4lkeen Elina Salo oli yksi harvoista t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4, joka sek\u00e4 kelpasi ett\u00e4 suostui n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n niin sanotuissa uuden aallon elokuvissa.<\/p>\n Kaitaelokuvia tehnyt Risto Jarva<\/strong> ja Ylioppilasteatterin johtaja Jaakko Pakkasvirta<\/strong> saivat Salon esikoiselokuvansa Y\u00f6 vai p\u00e4iv\u00e4 (1962) p\u00e4\u00e4osaan.<\/p>\n Vuonna 1963 Salo meni naimisiin Y\u00f6 vai p\u00e4iv\u00e4 -elokuvan toisen kuvaajan Pertti Maisalan<\/strong> kanssa ja sai ainoan lapsensa seuraavana vuonna. Pariskunta erosi my\u00f6hemmin.<\/p>\n Leikkaaja Ossi Skurnik<\/strong> niin ik\u00e4\u00e4n hy\u00f6dynsi nuoren naisn\u00e4yttelij\u00e4n nime\u00e4 ja osaamista esikoisohjauksessaan Tie pime\u00e4\u00e4n (1963), ja elokuva-alan monitoimimies Aito M\u00e4kinen<\/strong> h\u00e4nkin sai ohjata Saloa esikoispitk\u00e4ss\u00e4\u00e4n Vaaksa vaaraa (1965).<\/p>\n Soolouralle l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n Risto Jarva valitsi Salon n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n toista p\u00e4\u00e4roolia Ty\u00f6miehen p\u00e4iv\u00e4kirjassa (1967), joka on nk. yhteiskunnallisesti valveutunut draamaelokuva ty\u00f6l\u00e4ispariskunnan avioliitosta. Vastan\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 oli j\u00e4rvenp\u00e4\u00e4l\u00e4inen taidemaalari Paul Osipow<\/strong>, jolla ei ollut aiempaa n\u00e4yttelij\u00e4kokemusta.<\/p>\n Vuoden 1970 j\u00e4lkeen valkokangasroolit j\u00e4iv\u00e4t kokonaan vuosiksi, kunnes Salo palasi valkokankaalle n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti runoilija L. Onervan<\/strong> roolissa Jaakko Pakkasvirran suurelokuvassa Runoilija ja muusa (1978). 42-vuotias, jo yli kaksikymmenvuotisen elokuvauran tehnyt Elina Salo voitti L. Onervan roolista uransa ensimm\u00e4isen Jussi-palkinnon, mutta siit\u00e4 huolimatta se j\u00e4i h\u00e4nen viimeiseksi p\u00e4\u00e4osakseen valkokangaselokuvassa.<\/p>\n Uusi nousu alkoi 1980-luvun loppupuolella yhteisty\u00f6ll\u00e4 Aki Kaurism\u00e4en<\/strong> kanssa. Kaikkiaan seitsem\u00e4ss\u00e4 Kaurism\u00e4en ohjausty\u00f6ss\u00e4 n\u00e4ytellyt Salo oli mukana mm. elokuvissa\u00a0Tulitikkutehtaan tytt\u00e4 (1990), Kauas pilvet karkaavat (1996) ja Le Havre (2011), joista kaikista h\u00e4net palkittiin sivuosa-Jussilla. El\u00e4m\u00e4nty\u00f6-Jussin Salo sai vuonna 2012.<\/p>\n 1990-luvun alussa Elina Salon \u00e4\u00e4ni tuli tutuksi kaikille valtakunnan lapsille Muumilaakson tarinoita -piirrossarjan Pikku Myyn\u00e4. Elokuvan ja television lis\u00e4ksi h\u00e4n n\u00e4ytteli my\u00f6s Radioteatterissa sek\u00e4 lavateattereissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Written by Niko Jutila on 07.11.2025 12.52. Elina Salo elokuvan T\u00e4htisumua (1961) mainoskuvassa. Kuva: KAVI Elina Salo, yksi…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":83692,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[130],"tags":[137,33,31,30,32,109],"class_list":{"0":"post-83691","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-viihde","8":"tag-entertainment","9":"tag-fi","10":"tag-finland","11":"tag-finnish","12":"tag-suomi","13":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115508419356176089","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/83691","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=83691"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/83691\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/83692"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=83691"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=83691"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=83691"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"tyomiehenpaivakirja1still\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/tyomiehenpaivakirja1still.jpg\")
Elina Salo elokuvan Ty\u00f6miehen p\u00e4iv\u00e4kirja (1967) mainoskuvassa. Kuva: KAVI \/ Risto Jarva -seura<\/p>\n![\"tyomiehenpaivakirja1still\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/runoilijajamuusa2still.jpg\")
Elina Salo L. Onervana ja Esko Salminen Eino Leinona elokuvan Runoilija ja muusa (1978) mainoskuvassa. Kuva: Jussi Aalto (KAVI)<\/p>\n