Anssi istui loppuillasta samassa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli tummanruskea tukka ja ruskeat silm\u00e4t. H\u00e4n oli mukavan n\u00e4k\u00f6inen, tosin v\u00e4h\u00e4n pelottava ilmestys. Rohkaistuin, kun h\u00e4n rupesi kertomaan vitsej\u00e4, ihanan huonoja vitsej\u00e4.<\/p>\n
Kahden viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 muutin Anssin luo, ja kolmen kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 menimme kihloihin. Opiskelukaverini ja perheeni olivat kauhuissaan. Siit\u00e4 l\u00e4htien juttelu kuitenkin jatkui toissakes\u00e4\u00e4n asti.\u201d<\/p>\n
Lue my\u00f6s: <\/strong>KAJ:n Axel \u00c5hman viihtyy parhaiten puolisonsa kanssa \u2013 \u201dMuutto oli oikea ratkaisu\u201d<\/a><\/p>\n Anssi ei halunnut paistatella julkisuudessa, mutta toivoi musiikkinsa j\u00e4\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/p>\n \u201dAnssi oli meist\u00e4 kahdesta se, joka liikkui paljon, s\u00f6i terveellisesti, k\u00e4vi l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4 ja piti itsest\u00e4\u00e4n huolta.<\/p>\n Toissa joulun alla rakas koiramme Ilona kuoli. Samoihin aikoihin Anssi alkoi j\u00e4rjestell\u00e4 papereitaan ja kertoa vanhemmalle pojallemme Eljakselle <\/strong>toimistoon liittyvi\u00e4 asioita. Yhten\u00e4 iltana h\u00e4n kysyi yht\u00e4kki\u00e4 minulta, miten p\u00e4rj\u00e4\u00e4n, jos h\u00e4n l\u00e4htee, minulla kun on pieni el\u00e4ke.<\/p>\n Minulle tuli outo olo, alkoi itkett\u00e4\u00e4. Vastasin, ettei kukaan ole l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, hulluja juttuja. T\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 kului puoli vuotta siihen, ett\u00e4 Anssi kuoli. <\/p>\n Ennen kuolemaansa h\u00e4n ehti kertoa, mit\u00e4 halusi meid\u00e4n tekev\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4nt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole. H\u00e4n ei henkil\u00f6n\u00e4 halunnut olla julkisuudessa, mutta halusi, ett\u00e4 h\u00e4nen musiikkiaan esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n Anssin kuoleman j\u00e4lkeen Maarit eli kahvilla ja pullalla<\/p>\n \u201dSurussani on ollut monia vaiheita. Kes\u00e4ll\u00e4 Anssin kuoleman j\u00e4lkeen aloin touhuta. Heitin pois hammasharjat ja kaikki Anssin arkiset tavarat. Vaihdoin huonekalujen j\u00e4rjestyksen, jotta en n\u00e4hnyt Anssia yhdess\u00e4 luomassamme tilassa.<\/p>\n Talvella lamaannuin. S\u00f6in vain kahvia ja pullaa ja katselin televisiosta rikos- ja sairaalasarjoja. Halusin olla yksin. Huusin m\u00f6kiss\u00e4ni suoraa huutoa. Toivoin, ett\u00e4 nykyisinkin k\u00e4ytett\u00e4isiin lesken huntua. Olisin halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4 piiloon surussani.<\/p>\n Anssi oli erikoinen, ihmeellinen ihminen. H\u00e4n oli sitke\u00e4, lujatahtoinen, joskus m\u00e4\u00e4r\u00e4ilev\u00e4, mutta l\u00e4himmilleen ei koskaan kiukkuinen, asioille kyll\u00e4kin. Toista sellaista ihmist\u00e4 ei ole, eik\u00e4 tule. Vaikka kuulostaakin ehk\u00e4 kliseelt\u00e4, menetin puolet itsest\u00e4ni. Meill\u00e4 oli oma maailma. Oma huumorintaju. Oma kieli. Oli helppoa ja inspiroivaa olla yhdess\u00e4.\u201d<\/p>\n Maarit on leikannut pikkutyt\u00f6st\u00e4 koko perheen hiukset<\/p>\n \u201dMuutimme jo ennen lasten tuloa Tampereelle. Sain Nansosta vaatetussuunnittelijan paikan, ja l\u00f6ysimme talon, jossa sai soittaa h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4 naapureita.<\/p>\n K\u00e4vin t\u00f6iss\u00e4 reilut kolme vuotta. Kun Eljas syntyi, h\u00e4n nukkui v\u00e4lill\u00e4 Nansolla ty\u00f6huoneeni senkin avoimessa alalaatikossa. Sitten p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 min\u00e4 j\u00e4\u00e4n kotiin, koska Anssi ansaitsi paremmin. Olen aina viihtynyt kotona, keksinyt kaikenlaista puuhaa, mutta ensimm\u00e4iset vuodet tunsin huonoa omaatuntoa siit\u00e4, ett\u00e4 olen kalliisti koulutettu koti\u00e4iti.<\/p>\n Anssin musiikista tuli meid\u00e4n molempien ty\u00f6. Min\u00e4 huolehdin siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sai s\u00e4velt\u00e4\u00e4 ja keikkailla. Ompelin h\u00e4nen, lasten ja joidenkin muusikkoyst\u00e4vien vaatteet. Tein kuvamateriaalia levynkansiin ja laulutekstej\u00e4. Ompelin h\u00e4\u00e4pukuja. Hoidin my\u00f6s Anssin hiukset esiintymiskuntoon. Samoin olen leikannut ja laittanut siskojeni hiukset lapsesta asti.<\/p>\n Nuorena oletin, ett\u00e4 minusta tulee samalla tavalla kuvataiteilija kuin is\u00e4st\u00e4ni. Onneksi uskoin h\u00e4nt\u00e4 ja hylk\u00e4sin sen ajatuksen. Olen kyll\u00e4 valokuvannut ja maalannut koko el\u00e4m\u00e4ni.<\/p>\n Pojat jatkavat is\u00e4ns\u00e4 nime\u00e4 kantavaa yhtyett\u00e4, jossa he ovat soittaneet jo yli 20 vuotta. Kun he marraskuussa l\u00e4htev\u00e4t muistokiertueelle, teen kuvia esityksen taustalle. Niiden kanssa tulee kiire. Aina tulee. Onneksi pojat ovat tulleet Anssiin, joten pystymme yhdess\u00e4 keskustelemaan siit\u00e4, mit\u00e4 teen.\u201d<\/p>\n Kuka Anssi Tikanm\u00e4ki?<\/p>\n Maarit Tikanm\u00e4en puoliso Anssi Tikanm\u00e4ki muistetaan Juice Leskisen Grand Slam -yhtyeen kosketinsoittajana, laulajana ja sovittajana.<\/p>\n H\u00e4n s\u00e4velsi musiikkia my\u00f6s teatteriin ja elokuviin, esimerkiksi Mika ja Aki Kaurism\u00e4elle, sek\u00e4 muille artisteille kuten Apulannalle, Y\u00f6lle, Anna Eriksonille ja Negativelle.<\/p>\n Vuodesta 2002 toimineessa Anssi Tikanm\u00e4ki Orchestrassa soittivat ja soittavat my\u00f6s Anssin pojat Eljas ja Eemil.<\/p>\n Yksi Tikanm\u00e4en tunnetuimpia levyj\u00e4 on Maisemakuvia Suomesta.<\/p>\n Maarit on alkanut vanhemmiten tunnistaa itsess\u00e4\u00e4n adhd:n piirteit\u00e4<\/p>\n \u201dOlen huomannut vasta aikuisena, ett\u00e4 taidan olla adhd. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni on koko ajan hirve\u00e4sti ideoita, v\u00e4lill\u00e4 j\u00e4\u00e4n jumittamaan. Kun alan tehd\u00e4 jotain, n\u00e4en heti kaiken valmiina. Keskityn niin intensiivisesti, ett\u00e4 jossain kohtaa v\u00e4s\u00e4hd\u00e4n. Saattaa kest\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 saan asiat valmiiksi, vaikka lopulta aina saan.<\/p>\n Anssi ymm\u00e4rsi t\u00e4m\u00e4n ja osasi my\u00f6s torpata ideoitani. Joskus kun b\u00e4ndi tuli keikalta ja olin sill\u00e4 aikaa tehnyt hulluja sisustusratkaisuja, Anssi saattoi sanoa: \u201dMaarit, ei n\u00e4in.\u201d<\/p>\n Anssin kuoleman j\u00e4lkeen olen ollut Ruoveden-m\u00f6kill\u00e4mme, jonka ostimme kahdeksan vuotta sitten. Ajatus oli asettua sinne yhdess\u00e4 vanhuudenp\u00e4iviksi, nauttia saunomisesta, viett\u00e4\u00e4 vaikka ranskalaisia ruokailtoja, kuunnella Wagneria<\/strong>, liikkua luonnossa. El\u00e4\u00e4 rauhallista ja hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4.<\/p>\n Anssi oli l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n tyynen peloton. H\u00e4n oli ehtinyt el\u00e4\u00e4 ja tehd\u00e4 paljon. Ainoastaan se h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4i harmittamaan, ettei h\u00e4n saanut olla pidemp\u00e4\u00e4n pappa, opettaa lapsenlapsia soittamaan, tehd\u00e4 m\u00f6kin pihaan hiihtolatua.<\/p>\n Olen saanut Ruovedell\u00e4 uusia yst\u00e4vi\u00e4. Pikkuhiljaa olen aloittamassa joogaa ja k\u00e4yn kutomassa viereisell\u00e4 koululla. Kun saan tavarat j\u00e4rjestykseen, alan taas maalata.<\/p>\n Uskon, ett\u00e4 Anssin oli aika l\u00e4hte\u00e4, h\u00e4n oli siihen valmis. Vaikka ik\u00e4v\u00e4 on edelleen valtava, ehk\u00e4 minusta tulee ajan kanssa pikkuhiljaa taas kokonainen. Saa n\u00e4hd\u00e4.\u201d<\/p>\n Lue my\u00f6s Kotiliesi.fi<\/strong>:\u00a0Muusikko ryhtyi zenbuddhalaiseksi papiksi \u2013 luopui uran lis\u00e4ksi lasten hankinnasta ja etunimest\u00e4\u00e4n.<\/a><\/p>\n Hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/p>\n OLEN YLPE\u00c4 siit\u00e4 ett\u00e4 saan olla \u00e4iti ja mummo. Se on parasta ja minulle yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. <\/p>\n RAKKAIN RUTIININI on antaa koiralle aamulla puoli seitsem\u00e4lt\u00e4 aamuluu ja menn\u00e4 hetkeksi takaisin s\u00e4nkyyn venyttelem\u00e4\u00e4n, ja ryhty\u00e4 sitten aamukahvin keittoon.<\/p>\n SAAN VOIMAA huumorista, naurusta, hyv\u00e4st\u00e4 keskustelusta, ongelmien ratkomisesta ja myrskyst\u00e4.<\/p>\n INSPIROIDUN mist\u00e4 vaan, ruostuneesta raudasta, mets\u00e4n tuoksusta, tyynest\u00e4 veden pinnasta ja tietenkin t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 eli musiikista.<\/p>\n ARVOSTAN aitoutta, suoraan sanomista ja l\u00e4sn\u00e4oloa.<\/p>\n Juttu on julkaistu Matka naiseksi -juttusarjassa Annassa 44\/25.<\/p>\n Tunnetko naisen, jonka el\u00e4m\u00e4ntarinan haluaisit lukea?<\/p>\n L\u00e4het\u00e4 vinkki meille s\u00e4hk\u00f6postilla anlukija@otava.fi tai kirjeitse Anna, Uudenmaankatu 10, 00015 Otavamedia (kuoreen merkint\u00e4 \u201dMatka naiseksi\u201d). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkil\u00f6kohtaisesti.<\/p>\n Sinua voi kiinnostaa my\u00f6s:<\/p>\n Purjehtija Tapio Lehtinen joutui nuorena lesken\u00e4 talousahdinkoon: \u201dYritin roikkua asunnossa lasten vuoksi\u201d<\/a><\/p>\n<\/li>\n Pirjo Ala-Kapeella on ihana kahden lesken suhde \u2013 haluavat tulla haudatuiksi entisten puolisoiden viereen<\/a><\/p>\n<\/li>\n\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/tapio-lehtinen-1.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/dscf6124.jpg\"\/)
\n Ihmiset <\/a><\/p>\n
![](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/kirsi-ja-hannu.jpg\"\/)