Tiedot koottiin yli 80\u202f000 ik\u00e4\u00e4ntyneen aktiivisuusrannekkeiden datasta.<\/p>\n
Yli 50-vuotiaiden miesten on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti liikuttava paljon enemm\u00e4n kuin naisten, jos he haluavat, ett\u00e4 oma syd\u00e4n s\u00e4ilyy terveen\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 saatiin selville, kun tutkijat selvittiv\u00e4t aktiivisuusrannekkeiden tarjoamaa dataa.<\/p>\n
Data osoitti, ett\u00e4 yli 50-vuotiaat miehet tarvitsevat l\u00e4hes yhdeks\u00e4n tuntia viikossa kohtalaista tai rasittavaa liikuntaa, jos he haluavat v\u00e4hent\u00e4\u00e4 sepelvaltimotaudin riski\u00e4 30 prosenttia.<\/p>\n
Naiset tarvitsivat samaan tulokseen noin nelj\u00e4 tuntia liikuntaa.<\/p>\n
Kohtalaisen rasittavaksi liikunnaksi tutkimuksessa tulkittiin esimerkiksi reipas k\u00e4vely tai py\u00f6r\u00e4ily.<\/p>\n
pitk\u00e4\u00e4n on ep\u00e4ilty, ett\u00e4 naisen syd\u00e4n hy\u00f6tyisi miehen syd\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n liikunnasta. T\u00e4m\u00e4 arvio on tehty naisten itse raportoiman liikunnan perusteella.<\/p>\n
Ongelma itse tehdyss\u00e4 raportoinnissa on, ett\u00e4 luvut eiv\u00e4t aina ole tarkkoja.<\/p>\n
Siksi syd\u00e4n- ja verisuonitautien tutkija Jiajin Chen<\/a> Xiamenin yliopistosta Kiinassa haki kollegoineen tietoa aktiivisuusrannekkeiden datasta. Sit\u00e4 oli koottu UK Biopankin<\/a> tutkimuksissa Britanniassa.<\/p>\n Tutkijat vertasivat rannekkeiden tallentamaa dataa tutkimukseen osallistuneiden terveystietoihin pitk\u00e4lt\u00e4, noin kahdeksan vuoden ajalta, kertoo tieteen aikakauslehti New Scientist<\/a>.<\/p>\n Ryhm\u00e4 tutki ensin tietoja 80\u202f243 aikuiselta, joiden keski-ik\u00e4 oli 61 vuotta. Heilt\u00e4 ei ollut l\u00f6ytynyt merkkej\u00e4 huonoista sepelvaltimoista.<\/p>\n Ne naiset, jotka liikkuivat kohtalaisesti tai rasittavasti v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 150 minuuttia viikossa, kokivat 22 prosentin laskun siin\u00e4 riskiss\u00e4, joka liittyy sepelvaltimotautiin.<\/p>\n Miehill\u00e4 sama liikunnan m\u00e4\u00e4r\u00e4 laski sepelvaltimotaudin riski\u00e4 vain 17 prosenttia.<\/p>\n Jos riski\u00e4 halusi alentaa 30 prosenttia, vaati se paljon enemm\u00e4n liikuntaa. Sukupuolten erot olivat silloin paljon suurempia. Naisten piti liikkua 250 minuuttia ja miesten 530 minuuttia saavuttaakseen tavoitteen.<\/p>\n Vertailun vuoksi tutkijat tarkastelivat 5\u202f169 osallistujaa, joilla oli jo sepelvaltimotauti. Heid\u00e4n keski-ik\u00e4ns\u00e4 oli 67 vuotta. Kaksi kolmasosaa heist\u00e4 oli miehi\u00e4.<\/p>\n Tutkimuksen julkaisi tiedelehti<\/a> Nature Cardiovascular Research.<\/p>\n JOS NAINEN harrasti 150 minuuttia kohtalaista tai rasittavaa liikuntaa viikon aikana, naisen todenn\u00e4k\u00f6isyys kuolla v\u00e4heni kunnolla. Se oli kahdeksan vuoden aikana 70 prosenttia pienempi kuin naisilla, jotka harrastivat v\u00e4hemm\u00e4n liikuntaa.<\/p>\n Miehill\u00e4 lukema oli erilainen. Miehen todenn\u00e4k\u00f6isyys kuolla oli noin 20 prosenttia pienempi, jos h\u00e4n harrasti viikossa nuo samat 150 minuuttia kohtalaista tai rasittavaa liikuntaa.<\/p>\n \u201dVaikka t\u00e4m\u00e4 tieto saattaa rauhoittaa naista, ei naistenkaan pit\u00e4isi unohtaa liikkua\u201d, muistuttaa ik\u00e4\u00e4ntymisen ja liikuntaharjoittelun tutkija Nir Eynon<\/a> Monashin yliopistosta Australiasta.<\/p>\n Chen ehdottaa, ett\u00e4 hormonit voisivat selitt\u00e4\u00e4 miesten ja naisten harjoittelun eroja. Korkea estrogeenin taso saattaa tehostaa rasvanpolttoa liikunnan aikana.<\/p>\n Se voi liitty\u00e4 my\u00f6s biologisiin eroihin. Naisten aineenvaihdunta ja lihasvoima ovat suhteessa suurempia, kun he suorittavat samoja harjoitteita kuin miehet, sanoo Eynon.<\/p>\n