{"id":85705,"date":"2025-11-09T20:27:10","date_gmt":"2025-11-09T20:27:10","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/85705\/"},"modified":"2025-11-09T20:27:10","modified_gmt":"2025-11-09T20:27:10","slug":"40-vuotias-ohjaaja-riikka-oksanen-provosoi-jos-sille-on-tarvetta-ja-usein-on","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/85705\/","title":{"rendered":"40-vuotias: Ohjaaja Riikka Oksanen provosoi, jos sille on tarvetta \u2013 ja usein on"},"content":{"rendered":"

40-vuotias|Riikka Oksanen haluaa, ett\u00e4 teosvalinnoissa ja niiden toteutuksessa uskalletaan tehd\u00e4 toisin kuin ennen.<\/p>\n

Lue tiivistelm\u00e4<\/p>\n

Tiivistelm\u00e4 on teko\u00e4lyn tekem\u00e4 ja ihmisen tarkistama.<\/p>\n

Ohjaaja Riikka Oksanen alkaa johtaa Ryhm\u00e4teatteria vuodenvaihteessa ja haluaa tuoda rohkeutta teatterintekemiseen.<\/p>\n

Oksanen ohjaa Kansallisteatterissa kantaesityksen Muistop\u00e4iv\u00e4. 19. marraskuuta ensi-iltansa saava teos k\u00e4sittelee Suomesta Neuvostoliittoon loikanneita ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Oksanen korostaa yhteisty\u00f6n ja yhteisen ajattelun merkityst\u00e4 teatterin tekemisess\u00e4.<\/p>\n

Rohkeus. Sit\u00e4 ohjaaja Riikka Oksanen<\/a> per\u00e4\u00e4nkuuluttaa teatterintekemiseen.<\/p>\n

\u201dAjattelen, ett\u00e4 aina kun teen esityksen, sen pit\u00e4\u00e4 olla minulle itselleni v\u00e4h\u00e4n kuumottavaa. Jos aiheessa ei ole mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 haastaa minua, miksi tarttuisin siihen?\u201d<\/p>\n

Oksasen uusin ohjaus Muistop\u00e4iv\u00e4 saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa 19. marraskuuta. Vuodenvaihteen j\u00e4lkeen h\u00e4n my\u00f6s alkaa johtaa Ryhm\u00e4teatteria.<\/p>\n

Sek\u00e4 johtajan pestiss\u00e4 ett\u00e4 ohjausty\u00f6ss\u00e4 rohkeus tarkoittaa Oksaselle ravistelua ja provosoimistakin. Sit\u00e4, ett\u00e4 teosvalinnoissa ja niiden toteutuksessa uskalletaan tehd\u00e4 toisin kuin ennen. Sit\u00e4, ett\u00e4 tartutaan ajankohtaisiin, vaikeisiinkin kysymyksiin.<\/p>\n

Provosointi ei ole itsetarkoitus, mutta Oksanen sanoo, ettei innostu aiheista, jotka eiv\u00e4t kytkeydy yhteiskunnallisiin ilmi\u00f6ihin. Jonkin on oltava pakottavaa, h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4, liikuttavaa.<\/p>\n

H\u00e4n uskoo, ett\u00e4 taideteokset voivat parhaimmillaan purkaa ihmisten v\u00e4list\u00e4 vastakkainasettelua ja saada kuuntelemaan erilaisia n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/p>\n

\u201dTeosteni maailmankuvassa ei koskaan ole hyvi\u00e4 ja pahoja ja ihmisi\u00e4, ja esityksen moraaliset kysymykset asettuvat aina katsojan ja esityksen v\u00e4lille.\u201d<\/p>\n

Muistop\u00e4iv\u00e4 on Oksaselle tyypillinen ohjaus: se on kantaesitys ja se k\u00e4sittelee jonkinlaista historian murroskohtaa, joka puhuttelee my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Elli Salon<\/a> kirjoittama n\u00e4ytelm\u00e4 kertoo ihmisist\u00e4, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin <\/a>vainoissa 1930-luvulla. Se on tehty yhteisty\u00f6ss\u00e4 Kansallisarkiston Suomalaiset Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 1917\u20121964 -tutkimushankkeen kanssa.<\/p>\n

Oksanen pit\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 monesta syyst\u00e4. Loikkareihin liittyy traagista ja osin vaiettua historiaa. Ohjaaja on liikuttunut toiveikkuudesta, joka l\u00e4ikkyy henkil\u00f6hahmojen tarinoista.<\/p>\n

\u201dSiin\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 ajassa jotain todella kiinnostavaa \u2013 miten siin\u00e4kin tilanteessa, kun asiat menev\u00e4t sy\u00f6ksykierteell\u00e4 huonommaksi ja huonommaksi, ihmisill\u00e4 s\u00e4ilyy k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n optimismi siit\u00e4, ett\u00e4 asiat voisivat muuttua paremmiksi.\u201d<\/p>\n

Historian k\u00e4sittely on Oksasen mielest\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4 tuntuu \u201dkammottavalta luupilta\u201d, jossa historiasta tutut, kipe\u00e4t asiat toistuvat.<\/p>\n

\u201dEi meid\u00e4n sukupolvemme varmaan koskaan ajatellut, ett\u00e4 tulisimme el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista aikaa kuin nyt, ett\u00e4 olisi t\u00e4llaisia sotia k\u00e4ynniss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Kantaesityksist\u00e4 taas on tullut Oksaselle luontaisia, koska niihin liittyy kutkuttavaa kokeilua.<\/p>\n

\u201dTekstin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa testaaminen on usein ongelmanratkaisua. Minulle se on taiteellisesti paljon inspiroivampaa kuin ik\u00e4\u00e4n kuin valmis pakettimatka, joka on kokeiltu jo n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.\u201d<\/p>\n

\u201dOlen ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n jopa vieroksunut klassikoita, koska niiss\u00e4 on ollut jokin sellainen maskuliininen maailma, \u2019suuret klassikkotulkinnat\u2019. On ollut helpompi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oma taiteilijaidentiteetti uusien teosten kautta.\u201d<\/p>\n

\"Riikka<\/p>\n

Riikka Oksanen on pitk\u00e4n linjan Ryhmis-fani. H\u00e4nt\u00e4 innostaa se, ett\u00e4 pienen kokonsa ja sitoutuneiden ty\u00f6ntekij\u00f6idens\u00e4 avulla Ryhm\u00e4teatteri pystyy tarttumaan nopeastikin uusiin aiheisiin. Kuva:\u00a0Kalle Koponen \/ HS<\/p>\n

Kuluvan vuoden aikana Oksanen on alustanut tulevaa ty\u00f6t\u00e4 Ryhm\u00e4teatterin johtajana. H\u00e4n on tehnyt ohjelmistosuunnittelua ja tutustunut ty\u00f6yhteis\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Esityskauden avaa Oksasen ohjaama ja Aina Bergrothin<\/a> kirjoittama The Poet of Finland, joka pohjautuu Tuula-Liina Variksen<\/a> kirjaan Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Se k\u00e4sittelee Variksen parisuhdetta runoilija Pentti Saarikosken<\/a> kanssa.<\/p>\n

\u201dSe on aivan hirve\u00e4 ja ihana esitys siit\u00e4 kammottavasta 1960\u20131970-luvun taiteilijaneromaailmasta ja toisaalta siit\u00e4, mik\u00e4 on ollut naisen asema ja mahdollisuus kasvaa taiteilijaksi sellaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Rohkeuden lis\u00e4ksi Oksanen pit\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 ajattelua hyvin keskeisen\u00e4 teatterin tekemisess\u00e4.<\/p>\n

H\u00e4nelle antoisimpia ovat olleet yhteisty\u00f6projektit, joissa ohjaajan ty\u00f6 limittyy tiiviisti k\u00e4sikirjoitusty\u00f6h\u00f6n. T\u00e4rkeit\u00e4 ty\u00f6pareja ovat olleet erityisesti Aino Pennanen<\/a>, Elli Salo ja Aina Bergroth.<\/p>\n

Esimerkiksi Bergrothin kirjoittaman Lou Salomen ohjaaminen Kom-teatteriin 2021 oli Oksaselle merkityksellinen yhteisty\u00f6. Taiteilijat keskustelivat paljon oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja historiallisen hahmon suhteesta.<\/p>\n

Erityisesti Pennasen kanssa Oksanen on tehnyt useita yhteisi\u00e4 esityksi\u00e4, kuten Minna Craucherin Espoon teatteriin vuonna 2024. Kaksikon ty\u00f6skentely\u00e4 ohjaa \u201dmit\u00e4 jos\u201d-ajattelu.<\/p>\n

\u201dTekemisen tapa on se, ett\u00e4 uskaltaa buustata toisen aika pitk\u00e4lle kysymysten kanssa, jopa tabujen \u00e4\u00e4reen, ja katsoa, mit\u00e4 syntyy\u201d, Oksanen kuvailee.<\/p>\n

Oksanen vaikuttaa vastakohdalta auteur-ohjaajalle, joka pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 erityisell\u00e4 korokkeella suhteessa muihin. H\u00e4n haluaa, ett\u00e4 teatterissa jokainen saa kasvaa taiteilijana.<\/p>\n

\u201dOhjaajana ajattelen, ettei kukaan voi onnistua mitenk\u00e4\u00e4n muuten kuin lempe\u00e4n ja rakkaudellisen katseen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n\u00e4. Niin yrit\u00e4n ihmisi\u00e4 kohdella, ja kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4kin tarvitsen sit\u00e4 samaa.\u201d<\/p>\n

Mit\u00e4 sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?<\/p>\n

\u201dSanoisin, ett\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ole kauhean vakavaa. Jotkut asiat voivat olla vakavia, mutta t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n tai itseens\u00e4 ei tarvitse suhtautua niin kauhean vakavasti.\u201d<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kuva:\u00a0Kalle Koponen \/ HS<\/p>\n