Sveitsil\u00e4isl\u00e4ht\u00f6inen folk metal -poppoo Eluveitie <\/strong>kirmasi lauteille seuraavana, ja Arch Enemyn isosta produktiosta johtuen l\u00e4hemm\u00e4s kymmenest\u00e4 muusikosta koostuneelle Eluveitielle tuli todella ahdasta estradin etuosan rajatulla alueella. Mutta mahtuivat kuin mahtuivatkin.<\/p>\n Chrigel Glanzmannin johtama ryhm\u00e4 on ammattitaitoinen, mutta b\u00e4ndi oli t\u00e4n\u00e4 iltana hieman v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa, vaikka kaikkien esiintyjien ei toki tarvitsekaan olla samasta puusta veistettyj\u00e4. Eluveitie oli ihan kiva, mutta t\u00e4ll\u00e4 kerralla homma ei kuitenkaan tuntunut l\u00e4htev\u00e4n sen kummempaan lentoon.<\/p>\n Kotiyleis\u00f6n suosikki Amorphis <\/strong>oli toista maata. Viidenkymmenen minuutin setti oli luonnollisesti aivan liian lyhyt, mutta onneksi b\u00e4ndi paiskaa loppuvuodesta viel\u00e4 oman p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4rundinsa Suomessa. Sitten kuullaankin tuplasti pidempi\u00e4 konsertteja.<\/p>\n Amorphis oli t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin juuri niin kiistattoman hyv\u00e4 kuin Amorphis tapaa olla. Otetaan esiin vaikkapa livesoundi: \u00e4\u00e4nimaisema oli ainakin salin etuosassa niin hemmetin tasapainoinen, voimakas ja t\u00e4ytel\u00e4inen, ett\u00e4 harvoin vastaavaa p\u00e4\u00e4see edes kuulemaan.<\/p>\n Soitossa ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut moitteen sijaa, ja silm\u00e4nruokaakin oli tarjolla \u2013 esimerkiksi sen suhteen, ett\u00e4 b\u00e4ndin basistina toimi sessiomuusikko, Dimmu Borgirista lainattu Victor Brandt. Toki my\u00f6s Amorphisin varsinainen basisti, t\u00e4lt\u00e4 rundilta sivussa oleva Olli-Pekka Laine, n\u00e4htiin lyhyesti lavalla, sill\u00e4 mies tulkitsi setin viimeiseksi j\u00e4\u00e4neen The Bee -kappaleen. Sen j\u00e4lkeen estradilla koettiinkin harvinainen seitsem\u00e4n Amo-muusikon yhteiskiitos, sill\u00e4 my\u00f6s Brandt liittyi suomalaisyleis\u00f6\u00e4 kumartaneeseen rivist\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Moshpiti\u00e4 tauotta py\u00f6ritt\u00e4neen p\u00e4\u00e4esiintyj\u00e4 Arch Enemyn<\/strong> tasosta taas kertoo jotakin esimerkiksi se, ett\u00e4 b\u00e4ndi saattoi vaikuttaa kiertueen loppupuolen maanantai-iltana hieman turhankin rutinoituneelta, mutta silti yhtyeen show jaksoi kantaa alusta loppuun \u2013 viel\u00e4p\u00e4 helposti. Kelloa ei tarvinnut sen kummemmin vilkuilla ja oluthanojen \u00e4\u00e4reenk\u00e4\u00e4n ei tehnyt mieli.<\/p>\n Arch Enemyn lavakattaus ja erikoistehosteet eiv\u00e4t olleet suurimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u2013 esimerkiksi pyroja ei n\u00e4hty lainkaan \u2013 mutta aivan t\u00f6rke\u00e4n hieno valoshow korvasi \u201dpuutteita\u201d todella hienosti. Lava oli t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia spotteja ja yhtyeen teknikko oli suunnitellut AE-biisej\u00e4 aivan mahtavasti tukeneen \u201dvaloisan ilotulituksen\u201d. Ei tule ihan heti mieleen, milloin valohenkil\u00f6 olisi tuottanut n\u00e4in komeaa j\u00e4lke\u00e4.<\/p>\n Ent\u00e4 settilista? Peruskauraa. Mukana olivat luonnollisesti suurimmat hitit \u2013 The Eagle Flies Alone, Ravenous, No Gods No Masters ja niin edelleen \u2013 ja muutamia harvinaisempia sek\u00e4 uudempia t\u00e4sm\u00e4iskuja. Joku voisi todeta, ett\u00e4 Michael Amottin ryhm\u00e4 voisi rohkeasti tehd\u00e4 isompiakin muutoksia settiins\u00e4, mutta sitten on se toinen puoli: joka ilta paikalla on lukuisia ihmisi\u00e4, jotka n\u00e4kev\u00e4t ko. yhtyeen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Ja jos hittej\u00e4 ei tule, he joutuvat poistumaan paikalta hyvinkin pettynein\u00e4. No, b\u00e4ndin debyytti Black Earth juhlii ensi vuonna kolmekymppisi\u00e4\u2026 Olisiko siin\u00e4 pienen teemakiertueen paikka?<\/p>\n Ja onhan se todettava, ett\u00e4 kun viimeinen biisi Nemesis ilmapalloineen p\u00e4\u00e4ttyi ja outro Fields of Desolation l\u00e4hti soimaan, paikalta n\u00e4ytti valuvan ulos hyvinkin tyytyv\u00e4isen oloista porukkaa. Tosiaan, voisihan sen viikon ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 turhemminkin.<\/p>\n Teksti ja kuvat: Timo Isoaho<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-content\/uploads\/2025\/11\/amorphis-7-1-648x471.jpg\")
Seitsenhenkinen Amorphis kahden basistin voimin. Kuva: Timo Isoaho<\/p>\n