{"id":96185,"date":"2025-11-21T13:50:13","date_gmt":"2025-11-21T13:50:13","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/96185\/"},"modified":"2025-11-21T13:50:13","modified_gmt":"2025-11-21T13:50:13","slug":"nama-vuonna-1971-ilmestyneet-elokuvat-jokaisen-tulisi-nahda-vahintaan-kerran","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/96185\/","title":{"rendered":"N\u00e4m\u00e4 vuonna 1971 ilmestyneet elokuvat jokaisen tulisi n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran"},"content":{"rendered":"

Viime kuussa p\u00e4\u00e4tin aloittaa 1970-luvun elokuvia perkaavan artikkelisarjan. Ensimm\u00e4inen osa k\u00e4sitteli vuonna 1970 ilmestyneit\u00e4 teoksia. Jos et viel\u00e4 ehtinyt tutustua siihen, p\u00e4\u00e4set lukemaan tekstin t\u00e4st\u00e4 linkist\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Vuosi 1971 on itselleni merkitt\u00e4v\u00e4 vuosi amerikkalaisessa elokuvahistoriassa. Niin sanotun uuden Hollywoodin aika tuntui t\u00e4ll\u00f6in viimeist\u00e4\u00e4n ottaneen todella tuulta alleen. Nuori, itsen\u00e4isesti ajattelevien ohjaajien sukupolvi oli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti saapunut haastamaan perinteisi\u00e4 raameja, kerrontatapoja ja tuomaan valkokankaalle uusia, realistisempia ja aikakautta heijastavia, synkempi\u00e4 aiheita \u2013 kuitenkaan unohtamatta ripausta nostalgiaa.<\/p>\n

1971 oli aivan mahtava elokuvavuosi ja viiden suosituksen valitseminen oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n haastava. Tarkastelin elokuvia, joissa k\u00e4siteltiin tabuja, rikottiin rakenteita ja annettiin \u00e4\u00e4ni niille, joita elokuvissa ei aiemmin oltu n\u00e4hty tai kuultu. T\u00e4ll\u00e4 kertaa valikoituneet itselleni merkitt\u00e4v\u00e4t ja merkitykselliset elokuvat ovat: Klute \u2013 rikosetsiv\u00e4, McCabe & Mrs. Miller, Kovaotteiset miehet (The French Connection), Viimeinen elokuva (The Last Picture Show) ja Harold and Maude.<\/p>\n

J\u00e4lleen kerran suosittelu valintani pohjautuvat omaan henkil\u00f6kohtaiseen makuuni. Pyrin parhaani mukaan perustelemaan kunkin elokuvan kohdalla sen, miksi jokaisen tulisi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n se n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

Joten enemmitt\u00e4 puheitta siirryt\u00e4\u00e4n puhumaan ensimm\u00e4isest\u00e4 elokuvasta Klute \u2013 rikosetsiv\u00e4.<\/p>\n

Klute \u2013 rikosetsiv\u00e4<\/p>\n

Jokin selv\u00e4sti kupli amerikkalaisen kulttuurin pinnan alla heti 70-luvun alussa. Rakkauden kes\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ttynyt ja tunnelma vaihtunut rakkauden l\u00e4mm\u00f6st\u00e4 ep\u00e4uskoiseen ja -luuloiseen hyhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Alan J. Pakulalla <\/strong>asetti jo heti ohjaajan uransa alussa otteensa yhteiskunnan pulssilla. Klute oli vasta Pakulan toinen t\u00e4yspitk\u00e4 teos, mutta h\u00e4n oli jo t\u00e4t\u00e4 ennen tuttu toimija Hollywoodissa. Pakula oli toiminut esimerkiksi tuottajan roolissa Lee Harperin <\/strong>Kuin surmaisi satakielen -klassikkoteoksen filmatisoinnissa.<\/p>\n

Klute \u2013 rikosetsiv\u00e4 on psykologisena trillerin\u00e4 katsottu olevan ensimm\u00e4inen osa Pakulan paranoia-trilogiaa; l\u00f6yh\u00e4sti temaattisuutensa kautta toisiinsa kytkeytyvi\u00e4 elokuvia, jotka kuvastivat 1970-luvun ep\u00e4luuloista ilmapiiri\u00e4 (muut trilogian kaksi \u201dosaa\u201d ovat mestarilliset The Parallax View \u2013 ansa ja Kaikki presidentin miehet).<\/p>\n

Klute seuraa yksityisetsiv\u00e4 John Klutea (Donald Sutherland<\/strong>), joka palkataan tutkimaan mystist\u00e4 katoamistapausta. Tutkinnan my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n tutustuu Bree Danielsiin (Jane Fonda<\/strong>), \u00e4lykk\u00e4\u00e4seen mutta ristiriitaiseen prostituoituun. Bree haaveilee itselleen n\u00e4yttelij\u00e4n ja mallin uraa, mutta olosuhteiden pakosta joutunut omaksumaan toisenlaisen \u201droolin\u201d selviyty\u00e4kseen.<\/p>\n

\"\" Klute. Jane Fonda ja Donald Sutherland.<\/p>\n

Leffan nimest\u00e4 huolimatta tarinan varsinaisessa keski\u00f6ss\u00e4 ei ole Sutherlandin j\u00e4yh\u00e4 yksityisetsiv\u00e4, vaan Bree, jonka moniulotteinen mielenmaisema ja itsen\u00e4isyys est\u00e4v\u00e4t katsojaa luokittelemasta tai lokeroimasta h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hes mihink\u00e4\u00e4n aiemmin \u2013 tai edes elokuvan j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n \u2013 keksittyyn stereo- tai arkkityyppiseen kategoriaan. Elokuvan paranoia kumpuaa yht\u00e4 paljon Breen ep\u00e4varmuuksista kuin murhamysteerigenren kliseist\u00e4.<\/p>\n

Fonda on mestarillinen tuodessaan roolity\u00f6ss\u00e4\u00e4n Breen ristiriidat esille luontevasti, mink\u00e4 takia h\u00e4n saikin t\u00e4ysin oikeutetusti roolistaan parhaan naisp\u00e4\u00e4osan Oscar-palkinnon. Hahmoa on kiintoisa seurata ja poikkeuksellisen ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6n jopa 70-luvun elokuvien saralla.<\/p>\n

Klute sijoittuu tyylilajiltaan neonoir-osastoon, mutta elokuva ei ratsasta moniulotteisilla tarinamekaniikoilla tai Chinatown-tyylisill\u00e4 salaliiton verkoilla, jotka tulivat my\u00f6hemmissa Pakulan teoksissa enemm\u00e4n esille. Klute on enemm\u00e4nkin hahmotutkielma Breen tekemist\u00e4 valinnoista ja niiden seurauksista, mutta my\u00f6s psyykest\u00e4 kumpuavista ristiriitaisista haluista.<\/p>\n

Murhamysteerin varjo, New Yorkin likaiset kadut, hidas tempo ja tiivis tunnelma ovat vain noir-elokuvien tarjoamat raamit, joiden sijaan suurimmassa, p\u00e4\u00e4n sis\u00e4isess\u00e4 sokkelossa Bree yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja pelkojaan.<\/p>\n

McCabe & Mrs. Miller<\/p>\n

Edellisess\u00e4 tekstiss\u00e4 nostinkin jo esille omat mieltymykseni 70-luvun p\u00e4\u00e4laelleen k\u00e4\u00e4nt\u00e4vist\u00e4, revisionistisista l\u00e4nnenelokuvista suositellessani Arthur Pennin <\/strong>Pieni suuri mies \u2013tragikomediaaja Alejandro Jodorowskyn <\/strong>haponhuuruista El Topoa.<\/p>\n

On kuitenkin yksi ohjaaja, joka ylitse muiden aikalaistensa osasi yht\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isesti kyseenalaistaa ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4laelleen amerikkalaista mytologiaa kuin Robert Altman<\/strong> \u2013 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Altmanin tarkastelun alle p\u00e4\u00e4tyi amerikkalaisen unelman siemenet, jotka kylvettiin varhaisissa rajaseudun kasvavissa yhteis\u00f6iss\u00e4 ja niiden potentiaaleissa.<\/p>\n

McCabe & Mrs. Miller kertoo tarinan uhkapelaajaksi tunnistettavasta John McCabesta (Warren Beatty<\/strong>), joka perustaa pieneen amerikkalaiseen rajaseudun kyl\u00e4\u00e4n bordellin, ja pian h\u00e4nen rinnalleen saapuu liikekumppaniksi ja ilotalon py\u00f6ritt\u00e4j\u00e4ksi Constance Miller (Julie Christie<\/strong>). Millerin ja McCaben v\u00e4linen bisnessuhde syvenee fyysiseksi, mutta Miller laskuttaa McCabea seksist\u00e4, joten kyse ei varsinaisesti ole aivan perinteisest\u00e4 rakkaussuhteesta.<\/p>\n

\"\" McCabe & Mrs. Miller. Warren Beatty ja Julie Christie.<\/p>\n

McCaben huhutaan olevan rajaseudun pahamaineinen pyssysankari, joten h\u00e4n saa helposti aseman Washingtonin osavaltion pienen kyl\u00e4n johtohahmona. McCaben bisnekselle l\u00f6ytyisi ostaja, mutta kun uhkapeluri ei halua myyd\u00e4 sit\u00e4 liian alhaisella pyyntihinnalla, h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t palkkatappajat.<\/p>\n

Tarina saattaa kuulostaa perinteisen l\u00e4nnenelokuvan asetelmalta, mutta toteutus ja lopputulos on jotain aivan muuta.<\/p>\n

Altman ohjaama McCabe & Mrs. Miller on revisionististen westernien mestariteos, joka purkaa l\u00e4nnenelokuviin taiteenlajin historian aikana sis\u00e4\u00e4nrakennettuja myyttej\u00e4. M.A.S.H. \u2013 armeijan liikkuva kentt\u00e4sairaala hitist\u00e4\u00e4n vapaat k\u00e4det saanut ohjaaja teki l\u00e4nnenelokuvan, joka ei suostu hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n tai esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n genren perusarvoja tai -olettamia.<\/p>\n

Heikkomielisemm\u00e4t ja pelkurimaisemmat rajaseudun yhteis\u00f6n j\u00e4senet ovat herkempi\u00e4 alistuessaan McCaben vaikutuspiiriin. Karaistuneimmat palkkamurhaajat sen sijaan tunnistavat heti uhon julkisivun.<\/p>\n

McCaben dominoivan uhon alta paljastuu tositilanteessa pelkuri, joka pyrkii v\u00e4kivallan uhatessa mieluummin ratkaisemaan ongelmatilanne rauhanomaisin keinoin ilman verenvuodatusta \u2013 ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n on jo itsess\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellinen vastakohta usean l\u00e4nnenelokuvan perusideaa vastaan.<\/p>\n

Maskuliininen voima ja uhma eiv\u00e4t ole l\u00e4sn\u00e4 \u2013 nimen todellisessa merkityksess\u00e4 \u2013 henkens\u00e4 puolesta pelk\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 antisankarissamme.<\/p>\n

Pinnan alla on sen sijaan jopa kytev\u00e4\u00e4 herkkyytt\u00e4. Yhdess\u00e4 McCabe & Mrs. Millerin syd\u00e4nt\u00e4 s\u00e4rkevimm\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa, rakkaudenkipe\u00e4 McCabe yritt\u00e4\u00e4 psyykata itse\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hes tuohtuneesti toteaa h\u00e4ness\u00e4 \u201dolevan runoutta\u201d. H\u00e4n on turhautunut, kun tuo \u201drunous\u201d ei manifestoidu ja tule ulos \u2013 h\u00e4n ei osaa kirjoittaa tai ilmaista t\u00e4t\u00e4 puolta itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

McCabe toivoisi Millerin osoittavan h\u00e4nelle vaihdantatalouden ulkopuolista rakkautta.<\/p>\n

M.A.S.H. \u2013 armeijan liikkuvassa kentt\u00e4sairaalassa Altmanin esittelem\u00e4 innovaatio \u2013 jota voisi my\u00f6s kutsua kinemaattiseksi perversioksi \u2013 on elokuvassa k\u00e4ytetty ep\u00e4tavallinen \u00e4\u00e4nisuunnittelu, jossa dialogi limittyy ja jopa pahimmillaan peittyy taustameluun.<\/p>\n

Joukkokohtaukset ovat kakofonisen kaoottisia ja el\u00e4m\u00e4n makuisia, kun \u00e4\u00e4nisuunnittelu tuo elokuvaan niin realismia kuin dokumentaarista tuntua. Altmanin tyyli on ei-intrusiivinen, et\u00e4inen ja tarkkaileva. Kohtausten sommittelu vaikuttaa l\u00e4hes olemattomalta, kun vahinkoja sattuu ja niit\u00e4 ohjaaja toivookin taltioivansa; ik\u00e4\u00e4n kuin filmiryhm\u00e4 olisi vahingossa sattunut oikealle 1900-luvun alun kyl\u00e4yhteis\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Elokuvan visuaalinen ilme on utuinen ja pehme\u00e4, mik\u00e4 johtuu erityisesti kuvauksesta: Vilmos Zsigmond<\/strong> k\u00e4ytti flashing-tekniikkaa, joka haalisti filmist\u00e4 v\u00e4rej\u00e4. Elokuvan melankolinen s\u00e4vy ja Leonard Cohenin<\/strong> sielukas musiikki tekev\u00e4t McCabe & Mrs. Millerist\u00e4 l\u00e4hes runollisen kokemuksen.<\/p>\n

The French Connection \u2013 kovaotteiset miehet<\/p>\n

1971 oli varsinainen poliisi- ja rikoselokuvien vuosi. Don Siegelin <\/strong>ohjaama ja Clint Eastwoodin <\/strong>t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 Likainen Harry ja Gordon Parksin <\/strong>Shaft \u2013 kivikova dekkari saivat ensi-iltansa, mutta samana vuonna ilmestyi my\u00f6s Mike Hodgesin <\/strong>ohjausdebyytti, Michael Cainen <\/strong>t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 Get Carter \u2013 tappakaa Carter.<\/p>\n

Kovana Eastwood-fanina joudun harmillisesti toteamaan, ett\u00e4 omissa kirjoissani William Friedkinin <\/strong>Kovaotteiset miehet vie n\u00e4ist\u00e4 pidemm\u00e4n korren.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Likainen Harry tuntuu \u201dperinteisemm\u00e4lt\u00e4\u201d kovaksikeitetylt\u00e4 rikoselokuvalta, kaikkine legendaarisine iskulauseineen p\u00e4ivineen, Kovaotteiset miehet tuntuu edelleenkin olevan aikaansa edell\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa nimens\u00e4 mukainen, realistisen kovaotteinen rikoselokuva perustuu l\u00f6yh\u00e4sti tositapahtumiin. Friedkin rakentaa elokuvasta realistisen ja intensiivisen tutkielman poliisity\u00f6st\u00e4 New Yorkin kaduilla, jossa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n hahmo ei muutu, kukaan ei opi mit\u00e4\u00e4n, mutta kaiken keski\u00f6ss\u00e4 on edesmenneen Gene Hackmanin<\/strong> \u201dPopeye\u201d Doylen pakkomielteinen yritys saada jahtaamansa rikolliset vastuuseen teoistaan.<\/p>\n

Hackman ei itse pit\u00e4nyt roolista lainkaan, vaan pikemminkin h\u00e4n vihasi v\u00e4kivaltaista ja keinoja kaihtamatonta poliisihahmoaan. T\u00e4st\u00e4 huolimatta Hackman voitti ensimm\u00e4isen Oscar-palkintonsa elokuvan p\u00e4\u00e4roolista.<\/p>\n

Elokuvassa on varsin ikoniseksi noussut, intensiivisyydest\u00e4\u00e4n tunnettu takaa-ajokohtaus, jossa Popeye jahtaa rikollisj\u00e4rjest\u00f6n salamurhaajaa. Palkkatappaja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tien p\u00e4\u00e4lle rakennetuilla kiskoilla kulkevaa metrojunaa, jota Popeye jahtaa autolla. Kohtaus kuvattiin oikeilla kaduilla ilman suljettuja alueita, mik\u00e4 loi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen autenttisen vaikutelman.<\/p>\n

The French Connection oli lottovoitto Friedkinille. Elokuva voitti yhteens\u00e4 hurjat viisi Oscar-palkintoa, mukaan lukien parhaan elokuvan, ohjauksen ja miesp\u00e4\u00e4osan. Kovaotteiset miehet heijastaa 1970-luvun Likaisen Harryn tavoin v\u00e4kivaltaisempaa otetta rikoselokuviin, mutta Friedkin ei tyydy helppoon tai katsojaa tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4n ratkaisuun.<\/p>\n

Elokuva p\u00e4\u00e4ttyy siihen, miten Popeye vahingossa ampuu kollegansa jahdatessaan rikollispomoa hyl\u00e4tyll\u00e4 teollisuusalueella. Friedkin ei koko uransa aikana uskonut sankaritarinoihin, joten h\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 Hackmania \u201dvoittamassa\u201d p\u00e4iv\u00e4n saalista; jahtaaja ei saa kiinni jahdattua.<\/p>\n

John Frankenheimerin <\/strong>ohjaama Kovaotteiset miehet II tarjoaa tyydytt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tarinalle, mutta siit\u00e4 puuttuu lainvalvojien ja rikollisten v\u00e4lisen kissa-ja-hiiri-leikin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 raivotautinen pakkomielle, joka piinaa Popeyta.<\/p>\n

The Last Picture Show \u2013 viimeinen elokuva<\/p>\n

Peter Bogdanovich <\/strong>ei aloittanut uraansa elokuvaohjaajana, vaan journalistina. Tykk\u00e4si tai ei, niin Bogdanovichia voisi omalla tavallaan tituleerata Alfred Hitchcockin, Orson Wellesin <\/strong>ja John Fordin <\/strong>oppipojaksi. Nuori journalisti tutustui mestariohjaajiin lehtijuttujensa kautta, mutta my\u00f6hemmin urallaan kirjoitti toteuttamiensa haastattelujen pohjalta kirjoja ja dokumenttielokuvia omista ikoneistaan.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Bogdanovichin uran toista ohjausty\u00f6t\u00e4 The Last Picture Show \u2013 viimeinen elokuva.<\/p>\n

Elokuva on haikea kuvaus pikkukaupungin nuorisosta 1950-luvun Texasissa. Se perustuu Larry McMurtryn<\/strong> romaaniin ja on kuvattu mustavalkoisena, mik\u00e4 vahvistaa nostalgista ja surumielist\u00e4 tunnelmaa. John Fordin suuntaan kumartava Bogdanovich ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ollut inspiroitunut Dennis Hopperin <\/strong>tai Robert Altmanin <\/strong>kaltaisten r\u00e4m\u00e4p\u00e4isten, pilve\u00e4 polttavien ohjaajien genrerajojen auki repimiseen tai kyseenalaistamiseen.<\/p>\n

\"\" The Last Picture Show. Cybill Shepherd ja Jeff Bridges.<\/p>\n

Viimeinen elokuva on sen sijaan klassisen Hollywoodin tuulista muistuttava humaani tarina, joka k\u00e4sittelee seksuaalisuutta, yksin\u00e4isyytt\u00e4 ja yhteis\u00f6n hiljaista rappeutumista. Elokuvassa nuoret hahmot etsiv\u00e4t paikkaansa maailmassa, kun taas aikuiset vaikuttavat juuttuneen menneisyyteen.<\/p>\n

Viimeinen elokuva saattaa kuulostaa paperilla tylsemm\u00e4lt\u00e4 kuin mit\u00e4 se todellisuudessa on. Klassisen Hollywoodin ohjaajien ihailijana Bogdanovich tuntui olevan t\u00e4ysin kehittynyt tyylitajussaan, mutta samanaikaisesti McMurtryn l\u00e4hdemateriaalin kipukohtia ei tarvinnut silotella piiloon.<\/p>\n

70-luvulle tultaessa elokuvasensuuria yll\u00e4pit\u00e4nyt Haysin ohjeiston ote oli jo hellitt\u00e4nyt, joten Bogdanovich pystyi k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n 50-luvulle sijoittuvassa elokuvassaan 70-luvun moderneja aiheita. Tarinaa ei tarvinnut hyssytell\u00e4 esimerkiksi seksuaalisten teemojen osalta, mutta tahdikkaana ohjaajana Bogdanovich ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n m\u00e4ss\u00e4ile niill\u00e4.<\/p>\n

Kaikki valinnat nojaavat kipuun, joka kumpuaa pikkukaupungin yhteis\u00f6n sis\u00e4lt\u00e4; miten kaikki ovat eksyksiss\u00e4, mutta yritt\u00e4v\u00e4t pit\u00e4\u00e4 kasvonsa.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4osissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n nuoret Timothy Bottoms<\/strong>, Jeff Bridges <\/strong>ja Cybill Shepherd<\/strong>, sek\u00e4 Ellen Burstyn<\/strong>, Ben Johnson <\/strong>ja Cloris Leachman<\/strong>. Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta ja voitti kaksi: Leachman ja Johnson saivat palkinnot sivuosarooleistaan.<\/p>\n

Bogdanovichin elokuva on yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 henkil\u00f6kohtainen kasvutarina ett\u00e4 laajempi yhteiskunnallinen allegoria amerikkalaisen unelman hiipumisesta.<\/p>\n

Harold and Maude<\/p>\n

Hal Ashby <\/strong>on ehdottomasti oma 70-luvun suosikkiohjaajani. Leikkaajana uransa aloittanut Ashby on vastakulttuuria edustavien elokuvantekij\u00f6iden selke\u00e4 johtohahmo \u2013 ja Harold ja Maude on Ashbyn upea taidonn\u00e4yte aikaansa edell\u00e4 olevasta musta komediasta.<\/p>\n

Elokuva kertoo nuoren, kuolemaan pakkomielteisesti suhtautuvan Haroldin (Bud Cort<\/strong>) ja el\u00e4m\u00e4niloisen, 79-vuotiaan Mauden (Ruth Gordon<\/strong>) v\u00e4lisest\u00e4 varsin ep\u00e4tavallisesta romanssista.<\/p>\n

Haroldin \u00e4iti yritt\u00e4\u00e4 jatkuvasti tarjota pojalleen sielunkumppaneita, mutta poika onnistuu lavastetuilla itsemurhillaan karkottamaan l\u00e4hes kaikki kosijat l\u00e4helt\u00e4\u00e4n. Kukaan ei tunnu innostuvan h\u00e4nen makaabereista stunteistaan, jotka kuvaavat rikkaasta perheest\u00e4 tulevan Haroldin kirjaimellista el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vieraantumista.<\/p>\n

Maude on Haroldille sopivan villi ja vapaa naishahmo, joka saa ravisteltua omalla kapinahengell\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 nuoreen poikaan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Maude on niin sanottu manic pixie dream girl ennen kuin koko termi\u00e4 edes oli keksitty.<\/p>\n

Manic pixie dream girl on romanttisten komedioiden klisee, jossa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kyll\u00e4styneet miehet voidaan pelastaa vain villin naisenergian avulla. Kuvatunlainen \u201cvilli ja vapaa\u201d nainen tarjoaa uudenlaista n\u00e4k\u00f6kulmaa miehelle, mutta yleens\u00e4 n\u00e4m\u00e4 rakkaustarinat eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ty hyvin \u2013 kuten k\u00e4y my\u00f6s Haroldin ja Mauden kohdalla.<\/p>\n

Mutta Ashbyn elokuvan tapauksessa olen valmis antamaan t\u00e4m\u00e4n kliseen anteeksi monestakin syyst\u00e4. Ensinn\u00e4kin manic pixie dream girl ei ollut viel\u00e4 tuolloin niin paha klisee kuin mit\u00e4 se on t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4. Toisekseen Mauden el\u00e4m\u00e4nilo on t\u00e4ysin perusteltu tarinan tekstiss\u00e4 ja motivaatio antaa lis\u00e4pontta my\u00f6s elokuvan p\u00e4\u00e4teemalle \u2013 nuorten kuuluisi el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 vatvoa kuolemaa.<\/p>\n

Hal Ashby tuli uransa aikana tunnetuksi etenkin marginaaliin sijoittuvien hahmojen l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 kuvaajana, ja Harold ja Maude elokuva on erinomainen esimerkki siit\u00e4. Ashby tuntuu olevan t\u00e4ysin kotonaan elokuvan kanssa, joka on niin ep\u00e4sovinnainen kuin vain mahdollista.<\/p>\n

Kaikesta mustasta huumorista huolimatta elokuvan rinnassa sykkii syd\u00e4n. Mauden ilon taustalla on syv\u00e4 trauma, jonka pohjalta h\u00e4n on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4. Elokuvan parhaassa kohtauksessa Maude ja Harold ovat kukkaniityll\u00e4 istumassa, puhumassa siit\u00e4 miten ihmiset ovat kuin kukkia, mutta heid\u00e4n noustessa ja l\u00e4htiess\u00e4 Ashby leikkaa pitk\u00e4ll\u00e4 linssill\u00e4 kuvattuun laajakuvaan, jossa \u201cnuoripari\u201d k\u00e4velee hautausmaalla.<\/p>\n

\"\" Harold ja Maude. Ruth Gordon ja Bud Cort.<\/p>\n

Ashby haluaa kuvallisesti muistuttaa, ett\u00e4 jokainen meist\u00e4 kuolee joskus, joten miksi mietti\u00e4 liikaa, mit\u00e4 toiset meist\u00e4 ajattelevat? Miksi haluamme muokata itse\u00e4mme muiden mukaan kun voisimme olla juuri sellaisia kuin tunnemme sisimm\u00e4ss\u00e4mme?<\/p>\n

Harold ja Maude on tunteikas kuvaus siit\u00e4, mit\u00e4 menet\u00e4mme, jos emme osaa el\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4. Jokaisen katselukerran j\u00e4lkeen elokuva valaa minuun uskoa ja toivoa el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ihmiskuntaan \u2013 ja toivon, ett\u00e4 se tekisi saman my\u00f6s sinullekin.<\/p>\n

Elokuva oli ilmestyess\u00e4\u00e4n kaupallinen floppi, mutta Harold ja Maude on sittemmin saavuttanut vakaan kulttimaineen ja noussut yhdeksi 70-luvun rakastetuimmista amerikkalaisista elokuvista. Sen teemat \u2013 el\u00e4m\u00e4n ainutlaatuisuus, vapaus normeista ja yksil\u00f6llisyyden t\u00e4rkeys \u2013 puhuttelevat meit\u00e4 edelleen. Cat Stevensin<\/strong> melankolian ja ilon s\u00e4vyjen v\u00e4lill\u00e4 tanssahteleva musiikki kruunaa elokuvan t\u00e4ysin.<\/p>\n

Tulen varmasti tulevissa teksteiss\u00e4ni nostamaan viel\u00e4 ainakin yhden Hal Ashbyn mestariteoksista.<\/p>\n

\u2026ja viel\u00e4 erityismaininnat<\/p>\n

K\u00e4rkikahinoissa viiden suositeltavan elokuvan joukkoon oli v\u00e4kivaltaisista l\u00e4nnenelokuvistaan tunnetun Sam Peckinpahin <\/strong>vuoden 1971 uutuuselokuva, Britannian saarivaltion syrj\u00e4seuduille sijoittuva Olkikoirat, Mel Stuartin <\/strong>ohjaama Roald Dahlin <\/strong>kirjaan pohjautuvaJali ja suklaatehdas, Sergio Leonen <\/strong>Meksikon vallankumoukseen sijoittuva spagettiwestern Maahan, senkin h\u00f6lm\u00f6! (Duck You Sucker! tai Fistful of Dynamite ) sek\u00e4 Nicolas Roegin <\/strong>Walkabout \u2013 er\u00e4maan vangit.<\/p>\n

Kaikki ovat hienoja ja omalta osaltaa persoonallisia elokuvia, jotka ovat tehneet minuun tavalla tai toisella vaikutuksen, mutta valitettavasti n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet jatkoon.<\/p>\n

Ennen kuin p\u00e4\u00e4t\u00e4mme vuoden 1971 k\u00e4sittelyn haluan nostaa esille sen tosiasian, ett\u00e4 kyseinen vuosi oli merkityksellinen siit\u00e4kin n\u00e4k\u00f6kulmasta ett\u00e4 er\u00e4ilt\u00e4 lupaavilta ohjaajatulokkailta ilmestyiv\u00e4t elokuvat: George Lucasin<\/strong> opiskeluajan lyhytelokuvasta kasvatettu scifi-elokuva THX-1138 ja a Steven Spielbergin <\/strong>teatterilevityksen saanut tv-elokuva Kauhun kilometrit (Duel).<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaksikko tulisi viel\u00e4 muovaamaan ja muokkaamaan kokonaisen sukupolven k\u00e4sityksen elokuvan voimasta vuosikymmenen loppuun menness\u00e4. Joten ehk\u00e4 kuulemme heist\u00e4 viel\u00e4?<\/p>\n

Viel\u00e4 viimeiseksi nostan kissan p\u00f6yd\u00e4lle, koska joku on saattanutkin teksti\u00e4 lukiessa kysy\u00e4:<\/p>\n

Eik\u00f6 t\u00e4st\u00e4 puutu maininta Stanley Kubrickin <\/strong>Kellopeliappelsiini elokuvasta? Eik\u00f6 sekin ilmestynyt vuonna 1971?<\/p>\n

Ja vastaus on kyll\u00e4 ilmestyi, ja kyll\u00e4 puuttuu.<\/p>\n

Sattumoisin Kellopeliappelsiini oli vuoden 1971 valinta Colliderin<\/strong> vuosikymmenen Top 10 -listauksessa. Kubrickin klassikkoteoksen valitseminen on t\u00e4ysin oikeutettu, koska Kellopeliappelsiini on edelleen vaikuttava, kohahduttava ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 elokuva, joka haastaa katsojaa katsomalla suoraan silmiin.<\/p>\n

Miten voin ohittaa t\u00e4ss\u00e4 listauksessa Kubrickin? Ohjaajan, joka ohjasi 70-luvulla vain kaksi elokuvaa? Valinta tuntuu l\u00e4hes elokuvajumalien rienaamiselta!<\/p>\n

Perustelin itselleni valintani sill\u00e4, ett\u00e4 Kubrickin Kellopeliappelsiini on klassikkona ajaton teos, joka tuntuu yht\u00e4 aikaa arvokkaasti vanhentuneelta, mutta my\u00f6s eritt\u00e4in modernilta mutta se ei itselleni ole koskaan ollut yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 teos kuin vaikkapa Full Metal Jacket tai Eyes Wide Shut. Jos Kellopeliappelsiini julkaistaisiin t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 juuri sellaisena kuin se nyt on olemassa, elokuva todenn\u00e4k\u00f6isesti joutuisi kohtaamaan samankaltaista kritiikki\u00e4 kuin mit\u00e4 se aikanaan sai osakseen.<\/p>\n

Tottahan toki jokaisen tulisi n\u00e4hd\u00e4 Kellopeliappelsiini, kuten kaikki muutkin Kubrickin ohjausty\u00f6t. Mielest\u00e4ni ohjaaja ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole yliarvostettu, kuten jotkut uskaltavat v\u00e4itt\u00e4\u00e4, mutta n\u00e4ist\u00e4 makuasioistahan kiistell\u00e4\u00e4n jatkuvasti.<\/p>\n

Kellopeliappelsiini tuntui liian itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4lt\u00e4 valinnalta, kun tarkastelin vuoden 1971 tarjontaa. Monihan on varmasti n\u00e4hnyt sen jo, joten olisiko suositus turhaa?<\/p>\n

Toisaalta on varmasti monia, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 elokuvaa n\u00e4hneet, joten siin\u00e4 mieless\u00e4, voit ottaa t\u00e4m\u00e4n t\u00e4yten\u00e4 suosituksena.<\/p>\n

Ville Vuorio \u2013 Leffahamsteri<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Viime kuussa p\u00e4\u00e4tin aloittaa 1970-luvun elokuvia perkaavan artikkelisarjan. Ensimm\u00e4inen osa k\u00e4sitteli vuonna 1970 ilmestyneit\u00e4 teoksia. Jos et viel\u00e4…\n","protected":false},"author":2,"featured_media":96186,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[131],"tags":[155,137,33,173,31,30,777,8993,172,32,109],"class_list":{"0":"post-96185","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-elokuvat","8":"tag-elokuvat","9":"tag-entertainment","10":"tag-fi","11":"tag-film","12":"tag-finland","13":"tag-finnish","14":"tag-kolumni","15":"tag-leffahamsteri","16":"tag-movies","17":"tag-suomi","18":"tag-viihde"},"share_on_mastodon":{"url":"https:\/\/pubeurope.com\/@fi\/115588014103652949","error":""},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96185","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=96185"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96185\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/96186"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=96185"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=96185"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=96185"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}