{"id":96794,"date":"2025-11-22T07:37:12","date_gmt":"2025-11-22T07:37:12","guid":{"rendered":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/96794\/"},"modified":"2025-11-22T07:37:12","modified_gmt":"2025-11-22T07:37:12","slug":"kauhufestari-night-visions-on-taalla-taas-tsekkaa-tasta-episodin-tarpit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.europesays.com\/fi\/96794\/","title":{"rendered":"Kauhufestari Night Visions on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 taas\u00a0\u2013 Tsekkaa t\u00e4st\u00e4 Episodin t\u00e4rpit!"},"content":{"rendered":"

Perinteisen festarikatsauksemme lis\u00e4ksi Night Visions tarjoaa rutkasti muitakin nimikkeit\u00e4. Vieraitakin riitt\u00e4\u00e4, klassisimpana Lewis Teague<\/strong>, jolta ohessa esiteltyjen elokuvien Cujo, Niilin jalokivi ja Paholaisen silm\u00e4t ohella n\u00e4hd\u00e4\u00e4n p\u00f6kerrytt\u00e4v\u00e4 Navy Seals \u2013 erikoisjoukot, kaikki 35 mm filmilt\u00e4.<\/p>\n

Muita varmistuneita vieraita ovat ainakin Holofictionin Uli Aigner<\/strong> ja Michal Kosakowski<\/strong>, The Turkish Coffee Tablen Can Evrenol<\/strong> ja Alper Kul<\/strong>, Reflection in a Dead Diamondin Bruno Forzani<\/strong>, Keep Quietin Vincent Grashaw<\/strong>, Love Is the Monsterin Alex Noyer<\/strong> sek\u00e4 ei todellakaan v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 Ben Wheatley<\/strong>, jolta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Kill List ja Bulk \u2013 my\u00f6s niiden tuottaja Andy Starke<\/strong> on liittym\u00e4ss\u00e4 seuraan.<\/p>\n

Teaguet sek\u00e4 Wheatleyn Kill List ovat klassikko-osastoa, johon kuuluvat my\u00f6s kasaritoiminnat Alley Cat \u2013 Karatekujan kujakissa ja The Stabilizer. Klassikoksi pit\u00e4\u00e4 lukea my\u00f6s Finlandia-gaalassa esitett\u00e4v\u00e4 Jan Troellin<\/strong> Il capitano.<\/p>\n

Uutuuksien puolelta ennakkoon n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Derek Cianfrancen<\/strong> Roofman. Nicolas Cagen<\/strong> fanien \u2013 ja kukapa ei olisi \u2013 iloksi Night Visionsissa on mahdollista n\u00e4hd\u00e4 Lorcan Finneganin<\/strong> The Surfer, jossa australialaisjunttien ankea asenne saa surffari-isukin k\u00e4\u00e4mit k\u00e4r\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n tavalla, johon vain Cage pystyy.<\/p>\n

Jos haluaa tiet\u00e4\u00e4, milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kun \u201dFrozen kohtaa Mulholland Driven\u201d, kannattaa katsastaa Lucille Hadzihalilovicin<\/strong> The Ice Tower, jossa Marion Cotillard<\/strong> esitt\u00e4\u00e4 J\u00e4\u00e4kuningatarta. Caleb Landry Jones<\/strong> kanavoi Draculaa Luc Bessonin<\/strong> leffassa Dracula: A Love Tale. Emmek\u00e4 edes ehdi tarkemmin k\u00e4sitell\u00e4 nimikkeit\u00e4 kuten Bone Lake, Good Boy, Junk World, Karmadonna, Kim Novak\u2019s Vertigo ja Redux Redux!<\/p>\n

Kaikki n\u00e4yt\u00f6kset ovat Helsingin Kinopalatsissa, miss\u00e4 on my\u00f6s leffakirppis 22.11. Liput 7.11. alkaen Finnkinon verkkokaupasta ja Kinopalatsin kassalta. JV<\/strong><\/p>\n

Night Visions -elokuvia<\/p>\n

Adorable Humans<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Tanskalainen antologialeffa siirt\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 H. C. Andersenin<\/strong> satua nykyaikaan ja muuttaa ne seksuaaliss\u00e4vytteisiksi ja saatanallisiksi tarinoiksi ihmisyyden varjopuolesta. Ne kertovat huolenpidosta ja uhrauksista, kuolemasta ja surusta, h\u00e4pe\u00e4st\u00e4 ja himosta sek\u00e4 ep\u00e4toivosta. Nelj\u00e4nness\u00e4 jaksossa tarinat nidotaan yhteen. Sadut ja kansantarut ovat t\u00e4ynn\u00e4 vertauskuvia; ne ovat opettavaisia ja noudattavat aikansa moraalikoodistoa. Adorable Humans ei sit\u00e4 tee vaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 opetukset groteskeiksi ja lihallisiksi kuviksi. Pohjimmiltaan ihmisyys ei ole erityisen kaunis konsepti, joten mit\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 pilaamaan onnellisella Disney-lopulla. Praktikaaliefekteist\u00e4 plussaa. Meno on pahimmillaan melko \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4, vaikka budjetti on varmasti est\u00e4nyt toteuttamasta aivan villeimpi\u00e4 visioita. Mukava pikkuleffa tuosta oudosta pikkumaasta. NI<\/strong><\/p>\n

Cujo<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Festarivieraaksi saapuvan Lewis Teaguen<\/strong> koirakauhu vuodelta 1983 on tehokas ja pienimuotoisen toimiva sovitus Stephen Kingin<\/strong> j\u00e4nn\u00e4rist\u00e4. Dee Wallace<\/strong> esitt\u00e4\u00e4 naista, joka paahtavan auringon alla j\u00e4\u00e4 pienen poikansa kanssa jumiin autoon vesikauhuisen bernhardilaiskoiran piiritt\u00e4ess\u00e4 heit\u00e4. JV<\/strong><\/p>\n

Flush<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Luc on v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan ja joutuu syytetyksi huumeiden ry\u00f6st\u00e4misest\u00e4 y\u00f6kerhon vessassa. Parin v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksen ja huono valinnan j\u00e4lkeen miehen p\u00e4\u00e4 onkin runnottu jumiin kyykkyvessaan. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n roisi ranskalaiskomedia sijoittuu kokonaisuudessaan vessankoppiin. NT<\/strong><\/p>\n

The Hole Truth and Nothing Butt<\/strong> \u2605\u2605\u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Teksasilaiset oudot miehet Gibby Haynes<\/strong> ja Paul Leary<\/strong> perustivat legendaarisen psykedeliaa, punkia ja rokkia sekoittavan Butthole Surfers -b\u00e4ndin vuonna 1981. B\u00e4ndiss\u00e4 on soittanut lukuisia tyyppej\u00e4, mutta etenkin basistit ovat vaihtuneet kuin paskaiset sukat. Siihen on syyns\u00e4. Butthole Surfersin ura on pelkk\u00e4\u00e4 huumeiden ja viinan kiihottamaa mustaa kaaosta, jonka keskell\u00e4 py\u00f6rii jonkinlainen friikkisirkus, jossa on alastomia ihmisi\u00e4, tulta, tapaturmia, komediaa ja jatkuvaa tuhoa.<\/p>\n

Dokkari k\u00e4y l\u00e4pi koko b\u00e4ndin ura, dropaten sekaan sellaisia nimi\u00e4, kuten elokuvantekij\u00e4 Richard Linkalater<\/strong> (joka oli b\u00e4ndin ensimm\u00e4inen projektionisti), muusikko-n\u00e4yttelij\u00e4 John Hawkes<\/strong> ja n\u00e4yttelij\u00e4 John Glaser<\/strong>. RuPaul<\/strong> aloitti uransa klubilla, jossa b\u00e4ndi soitti, ja pyysi drag-suuruuden tanssimaan mukaansa.<\/p>\n

Dokkari muuttuu melko surulliseksi ja synk\u00e4ksi 90-luvulle tultaessa. Laulaja Gibby alkoi vet\u00e4\u00e4 kovaa kamaa Johnny Deppin<\/strong> k\u00e4mpill\u00e4, jossa olivat mukana muun muassa Leo DiCaprio<\/strong> ja River Phoenix<\/strong>. Phoenix kuolikin yliannostukseen juuri Gibbyn ja Deppin salakeikan j\u00e4lkeen The Viper Roomin edess\u00e4 vuonna 1993. My\u00f6s Kurt Cobainin<\/strong> kuoleman voi linkitt\u00e4\u00e4 Gibbyyn, koska he olivat samaan aikaan katkaisuhoidossa, josta Cobain karkasi ja lopulta tappoi itsens\u00e4. Erinomainen dokkari on kuin parituntinen vuoristorata, jonka lopussa odottaa tiilisein\u00e4 \u2013 sek\u00e4 my\u00f6s valoa. NI<\/strong><\/p>\n

How Dark My Love<\/strong> \u2605\u2605\u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

\"\" <\/p>\n

Joe Coleman<\/strong> on maalannut vuosien varrella muotokuvia kammottavista sarjamurhaajista, alamaailman roistoista sek\u00e4 muista ep\u00e4mukavista ihmisist\u00e4. Coleman kanavoi ihmiskunnan pimeytt\u00e4 luomalla siit\u00e4 kaunista ja puhuttelevaa taidetta omintakeisella tyylill\u00e4\u00e4n. Kaiken turmeluksen keskell\u00e4 on kuitenkin rakkaus. Se on rakkautta h\u00e4nen vaimoaan, domina-valokuvaaja Whitneyt\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

Coleman lopettaa kaiken muun maalatakseen j\u00e4ttim\u00e4isen muotokuvan vaimostaan. Ty\u00f6 kest\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 vuotta, ja sin\u00e4 aikana pariskunta k\u00e4y l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja uraansa. Dokkarissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n my\u00f6s muun muassa Dario Argenton<\/strong> tyt\u00e4r Asia<\/strong>, Iggy Pop<\/strong> ja Dave Navarro<\/strong>. My\u00f6s Johnny Deppin voi bongata er\u00e4\u00e4st\u00e4 Colemanin heroiiniaikakauden taulusta.<\/p>\n

Kiehtova ja koskettava dokumentti kertoo ihmiskunnan varjopuolesta unohtamatta rakkautta ja valoa. Upeasti tehty elokuva haastaa katsojan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 friikit ja ulkopuoliset ihmiset inhimillisess\u00e4 valossa. NI<\/strong><\/p>\n

Incomplete Chairs<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Herra Kujo etsii firmalleen uutta ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4. H\u00e4n on ammatiltaan tuolintekij\u00e4 ja haluaa luoda ainutlaatuisia luksustuoleja. Elokuvan lavastus tuntuu halvalta, mutta sen \u00e4\u00e4nisuunittelu sen sijaan on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ihailtavaa kuunneltavaa. Luun hajoamisen ja saksien leikkaamisen inhorealistiset \u00e4\u00e4net luovat inhottavan olon.<\/p>\n

Incomplete Chairs on hauska musta komedia, joka ei piittaa realistisuudesta vaan hurmaa katsojat omalla asetelmallaan. Vaikka itse k\u00e4sikirjoitus ja erikoistehosteet ovat suoraan opiskelijaprojektista, niin ainakin elokuva osaa viihdytt\u00e4\u00e4 koko kestonsa ajan ja nauraa omalle absurdiudelleen. WP<\/strong><\/p>\n

Influencers<\/strong> \u2605\u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Kurtis David Harderin<\/strong> mainion Influencerin tarina jatkuu elokuvassa, jossa thaimaalaiselta saarelta paennut CW aloittaa uuden el\u00e4m\u00e4n Ranskassa. Menneisyyden kummitukset eiv\u00e4t kuitenkaan meinaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 nuorta naista rauhaan, ja pian ollaankin taas keskell\u00e4 pahemman luokan sekasotkua. NT<\/strong><\/p>\n

Keep Quiet<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Teddy Sharpe (Lou Diamond Phillips<\/strong>) ja h\u00e4nen ty\u00f6parinsa Sandra Scala (Dana Namerode<\/strong>) saavat teht\u00e4v\u00e4kseen purkaa pikkukaupungin rikollisuutta. Pian heill\u00e4 on k\u00e4siss\u00e4\u00e4n on r\u00e4j\u00e4hdysherkk\u00e4 jengisota, johon osittain vaikuttaa Teddyn etnisyys. Keep Quiet on perinteisen tuntuinen rikos-elokuva, joka tekee kaiken turvallisesti. Sen kauneus piilee k\u00e4sikirjoituksessa, vaikka ulkon\u00e4\u00f6llisesti se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 halvalta. WP<\/strong><\/p>\n

Mag Mag<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Kummitus ihastuu tietyn koulun opiskelijanuorukaisiin, joille k\u00e4y kalpaten, jos olennon tunteisiin ei vastata. Hillit\u00f6n sekoitus japanilaista tyylitt\u00f6myytt\u00e4, pelottelua ja matalaotsaista huumoria j\u00e4\u00e4 harmillisesti jauhamaan paikallaan esitelless\u00e4\u00e4n kummajaisen sulhasehdokkaiden kohtaloita. Onneksi viimeinen puolituntinen ker\u00e4\u00e4 taas kunnolla kierroksia ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 moneen otteeseen. JV<\/strong><\/p>\n

Mermaid<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Ongelmiin ajautunut floridalaismies on p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4, kun h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4kin merenneidon. Groteski otus p\u00e4\u00e4tyy ammeeseen hoidettavaksi ja jopa vieraaksi syntt\u00e4rijuhlille, kun huumeriippuvainen mies tajuaa olevansa ihastunut merenel\u00e4v\u00e4\u00e4n Tyler Cornackin<\/strong> synk\u00e4ss\u00e4 komediassa. NT<\/strong><\/p>\n

Lue my\u00f6s: Mike Flanagan kertoo mit\u00e4 h\u00e4nen ja Stephen Kingin Musta torni -projektille kuuluu<\/a><\/p>\n

Niilin jalokivi<\/strong> \u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Robert Zemeckisin<\/strong> vuoden 1984 Vihre\u00e4n timantin mets\u00e4stys on mainio seikkailuelokuva. Lewis Teaguen sille pikaisesti ohjaama jatko-osa ei ole l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n samaa luokkaa, mutta Kathleen Turner<\/strong>, Michael Douglas<\/strong> ja Danny DeVito<\/strong> ovat edelleen mainiossa vedossa. Night Visionsissa on harvinainen tilaisuus todistaa se valkokankaalta. JV<\/strong><\/p>\n

Our Hero, Balthazar<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Rikas ja tunnekylm\u00e4 teini Balthazar haluaa tehd\u00e4 vaikutuksen aktivisti-ihastukseensa. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 suorittaa matkustamalla Teksasiin tapaamaan ja auttamaan Solomonia, joka uhkaa ryhty\u00e4 kouluampujaksi. Our Hero, Balthazar on railakas satiiri toksisesta maskuliinisuudesta ja Amerikan asekulttuurista. Elokuva on t\u00e4ynn\u00e4 hauskoja kohtauksia ja ter\u00e4vi\u00e4 havaintoja nyky-Amerikasta. Tarina j\u00e4\u00e4 kuitenkin junnaamaan paikoilleen loistavan alkupuolen j\u00e4lkeen. Kokonaisuus j\u00e4\u00e4 silti plussan puolella. JE<\/strong><\/p>\n

Paholaisen silm\u00e4t<\/strong> \u2605\u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Antologiaelokuvat ovat yleens\u00e4 ep\u00e4tasaisia. Lewis Teaguen vuonna 1985 ohjaama elokuva, joka yhdist\u00e4\u00e4 kaksi Stephen Kingin novellia ja yhden alkuper\u00e4isen tarinan on harvinaisen onnistunut tapaus. Tarinoita yhdist\u00e4\u00e4 kehystarinassa Drew Barrymoren<\/strong> esitt\u00e4m\u00e4n tyt\u00f6n avuksi kiiruhtava kissa \u2013 josta haluaisin ajatella, ettei sit\u00e4 kiusattu kuvausten aikana. JV<\/strong><\/p>\n

Self-Help<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Perheen\u00e4iti hurahtaa kulttihommiin ja vet\u00e4\u00e4 tytt\u00e4rens\u00e4 mukaan toimintaan. Hengellinen kokemus paljastaa kuitenkin monesta paikalla olevasta uusia puolia. Kaikki ei todellakaan ole aivan sit\u00e4 milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vinksahtaneen hauskassa kulttisekoilussa. NT<\/strong><\/p>\n

The Turkish Coffee Table<\/strong> \u2605\u2605\u2605<\/strong><\/p>\n

Herra ja rouva Ibrahim (Alper Kul<\/strong> ja Asli Bankoglu<\/strong>) l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t antiikkiliikkeest\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n, jonka tuore is\u00e4 ehdottomasti haluaa. Heid\u00e4n vastasyntynyt vauvansa tekee l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 tuttavuutta uuden hankinnan kanssa. Kahvip\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4rille rakentuu mielenkiintoinen kauhudraamaelokuva. The Turkish Coffee Tablen vahvuus piirii sen intiimiss\u00e4 asetelmassa. Miehen kyseenalaisen motiivin takana seisoo koko elokuvan keston ajan. Kameraty\u00f6skententely etenkin on ehk\u00e4 simppeli\u00e4, mutta yksinkertaisuus on t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa toimivaa. Vaikka rytmitys ja tarina junnaavat paikoillaan, niin ainakin loppuratkaisu on mielenkiintoisesti toteutettu. WP<\/strong><\/p>\n

Arvioijat<\/strong><\/p>\n