Ihmisen sisäinen kello eli vuorokausirytmi saattaa vaikuttaa muistisairauksien riskiin, kertoo uusi tutkimus. Neurology-lehdessä ilmestyneen tutkimuksen mukaan heikompi ja pirstaleisempi vuorokausirytmi liittyy suurempaan dementian riskiin. Lisäksi riski oli kohonnut niillä, joiden aktiivisuus painottui myöhemmälle iltapäivään.
Vuorokausirytmi ohjaa kehon noin 24 tunnin mittaista uni–valverytmiä sekä muita toimintoja, kuten hormonitoimintaa, ruoansulatusta ja kehon lämpötilaa. Aivojen säätelemä rytmi reagoi erityisesti valoon.
Kun vuorokausirytmi on vahva, kehon sisäinen kello on hyvin linjassa vuorokaudenajan kanssa ja lähettää selkeitä signaaleja eri elintoiminnoille. Heikompi rytmi häiriintyy herkemmin esimerkiksi valon tai aikataulujen muutoksista.
”Vuorokausirytmissä tapahtuu muutoksia ikääntyessä, ja aiempi näyttö viittaa siihen, että vuorokausirytmin häiriöt voivat olla riskitekijä neurodegeneratiivisille sairauksille, kuten dementialle”, kansanterveystieteilijä Wendy Wang sanoo tiedotteessa. ”Tutkimuksessa mittasimme lepo–aktiivisuusrytmejä ja havaitsimme, että henkilöillä, joilla rytmi oli heikompi ja pirstaleisempi sekä niillä, joiden aktiivisuus huipentui myöhemmin päivällä, oli kohonnut dementiariski.”
Tutkimukseen osallistui 2 183 henkilöä, joiden keski-ikä oli 79 vuotta ja joilla ei ollut dementiaa tutkimuksen alussa. Osallistujista 24 prosenttia oli mustia ja 76 prosenttia valkoihoisia.
Kaikki käyttivät rintaan kiinnitettäviä pieniä sydänmonitoreja, joilla mitattiin lepoa ja aktiivisuutta keskimäärin 12 päivän ajan. Tietojen perusteella tutkijat analysoivat vuorokausirytmin voimakkuutta ja rakennetta.
Osallistujia seurattiin keskimäärin kolmen vuoden ajan, ja tänä aikana 176 henkilöä sai dementiadiagnoosin. Vuorokausirytmin voimakkuutta arvioitiin useilla mittareilla, joista keskeinen oli suhteellinen amplitudi eli ero henkilön aktiivisimman ja passiivisimman jakson välillä. Suuri suhteellinen amplitudi kertoo vahvemmasta vuorokausirytmistä.
Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään rytmin voimakkuuden perusteella. Vahvimman rytmin ryhmässä 31 henkilöä 728:sta sairastui dementiaan, kun taas heikoimman rytmin ryhmässä sairastuneita oli 106 henkilöä 727:stä.
Kun tuloksissa huomioitiin muun muassa ikä, verenpaine ja sydänsairaudet, heikoimman ryhmän dementiariski oli lähes 2,5-kertainen verrattuna vahvimman ryhmään. Lisäksi dementiariski kasvoi 54 prosenttia jokaista suhteellisen amplitudin keskihajonnan pienenemistä kohden.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että aktiivisuuden myöhäisempi huippu liittyi suurempaan riskiin. Henkilöillä, joiden aktiivisuus huipentui kello 14.15 tai sen jälkeen, dementiariski oli 45 prosenttia suurempi kuin niillä, joiden aktiivisuuden huippu osui aikaisempaan ajankohtaan, kello 13.11–14.14. Aikaisemman ryhmän osallistujista seitsemän prosenttia sairastui dementiaan, kun myöhäisemmän huipun ryhmässä osuus oli kymmenen prosenttia.
Aktiivisuuden myöhäisempi huippu voi viitata siihen, että kehon sisäinen kello ei ole täysin linjassa ympäristön vihjeiden, kuten vuorokauden valon ja pimeyden, kanssa.
”Vuorokausirytmin häiriöt voivat muuttaa kehon prosesseja, kuten tulehdustilaa, ja häiritä unta, mikä saattaa lisätä dementiaan liitettyjen amyloidiplakkien määrää tai heikentää amyloidin poistumista aivoista”, Wang sanoo. ”Tulevissa tutkimuksissa tulisi selvittää vuorokausirytmiin kohdistuvien hoitojen, kuten valohoidon tai elintapamuutosten, mahdollista roolia dementiariskin pienentämisessä.”
Tutkimuksen rajoituksena oli, ettei tutkijoilla ollut tietoa osallistujien unihäiriöistä, kuten uniapneasta, jotka olisivat voineet vaikuttaa tuloksiin.
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!