Hifiharrastajat ovat pitkään kiistelleet siitä, onko kaiutinjohdoilla, välijohdoilla tai virtajohdoilla vaikutusta ääneen. Lopullista vastausta tullaan tuskin koskaan löytämään, vaikka aihetta kuinka tutkittaisiin.
Tee-se-itse-audiota harrastavien keskustelufoorumi diyAudion moderaattori päätti selvittää sokkotestillä, pystyvätkö kuuntelijat erottamaan toisistaan eri materiaaleja pitkin kulkeneen äänisignaalin. Testissä verrattiin ammattitason kuparijohtoa, banaania ja mutavelliä.
Tulos oli jotain muuta kuin olisi voinut kuvitella: kuuntelijat eivät kyenneet luotettavasti tunnistamaan, mitä pitkin ääni oli kulkenut. Kokeesta uutisoi Tom’s Hardware.
Kokeen rakentanut nimimerkki Pano kuuntelutti foorumin jäsenillä ääninäytteitä neljänä versiona. Yksi oli alkuperäinen cd-tiedosto, ja kolme muuta oli uudelleentallennettu eri väliaineiden kautta. Foorumin käyttäjät saivat tehtäväkseen arvioida, mikä näytteistä oli mikäkin.
Ensimmäisessä näytteessä signaali johdettiin 180 senttimetrin mittaisen pro audio -kuparijohdon läpi. Toisessa näytteessä käytettiin 120 senttimetrin mittaista vanhaa mikrofonikaapelia, johon oli tinattu Yhdysvaltain senttikolikot. Kolikot oli upotettu 20 cm pitkään astiaan, joka oli täytetty mutavellillä ja kääräisty alumiinifolioon. Kolmannessa näytteessä saman mikrofonikaapelin kolikot upotettiin 13 senttimetrin mittaiseen banaaniin.
Ensimmäiset tulokset osoittivat, että kuuntelijoiden oli erittäin vaikea päätellä, mikä ääniraita oli kulkenut minkäkin kytkennän kautta.
”Hämmästyttävää on se, miten samalta nämä tiedostot kuulostavat. Mudan pitäisi kuulostaa täydellisen kamalalta, mutta se ei kuulosta”, moderaattori Pano kirjoittaa foorumilla. ”Kaikkien uudelleentallennusten pitäisi olla ilmeisiä, mutta ne eivät ole.”
Banaania tai mutaa ei yleensä pidetä hyvinä sähkönjohteina. Kokeen tekijän mukaan materiaalien lisääminen piiriin vastaa käytännössä vastuksen lisäämistä sarjaan. Tällainen lisäys ei todennäköisesti vääristä äänisignaalia merkittävästi, vaan lähinnä alentaa signaalitasoa.
Kuukauden odotuksen jälkeen testitulokset koottiin yhteen. Kaikkiaan 43 arvauksesta vain kuusi osui oikeaan, mikä vastaa 13,95 prosenttia vastauksista. Tom’s Hardware laski binomijakauman kaavalla, että todennäköisyys saada yhtä vähän tai vähemmän oikeita vastauksia pelkällä arvaamisella on 6,12 prosenttia. Ero ylittää vain lievästi monien tilastotieteilijöiden käyttämän viiden prosentin merkitsevyysrajan.
Tämä tukee Panon johtopäätöstä, jonka mukaan ”kuuntelijat eivät pysty luotettavasti erottamaan alkuperäistä silmukan kautta kierrätetyistä versioista”, mikä viittaa siihen, etteivät he havaitse silmukan aiheuttamia muutoksia riippumatta siitä, onko välissä ammattitason kuparijohto, banaani vai mutavelliä.
Yksi foorumilla esitetty kysymys on, voiko vaatimaton ulkoinen äänikortti vaikuttaa tuloksiin. Alkuperäinen tiedosto toimii kuitenkin verrokkina, eivätkä testiin osallistuneet pystyneet erottamaan sitä silmukan läpi kulkeneesta. Mahdolliset äänikortin aiheuttamat erot pitäisi olla kuultavissa.
Osa kritisoi testiasetelmaa ja piti livenä toteutettua sokkokuuntelua parempana vaihtoehtona. Pano kuitenkin puolustaa, että tässä testiasetelmassa kukin voi kuunnella näytteitä omilla, tutuilla laitteillaan kaikessa rauhassa, niin kauan kuin haluaa. Näin ei synny tuntemattomasta laitteistosta, kiireestä ja sosiaalisesta paineesta johtuvaa vinoumaa.
Otoskoko on ensimmäisissä kootuissa tuloksissa vaatimaton, 43 henkilöä. On mahdollista, että vastaajiksi ovat päätyneet kaikkein puukorvaisimmat kuuntelijat. Mutta ei hätää, sillä testiin voi edelleen halutessaan osallistua.
Joku tosin oli sitäkin mieltä, ettei eroja johtojen välillä pysty kuulemaan näkemättä, mikä johto on milloinkin käytössä. Tästä ”heikkoudesta” voi kritisoida kaikkia sokkokokeita.
Ajatus kokeeseen syntyi Amigo-dokumenttielokuvasta, jossa Yhdysvaltain armeija rakensi Filippiineillä lennätinyhteyden yhdellä ainoalla johdolla. Pano kertoo ajatelleensa, ettei ratkaisu voisi toimia, koska ”piirin sulkemiseen tarvitaan kaksi johdinta”.
Kävi kuitenkin ilmi, että lennätinjärjestelmä käytti maata paluujohtimena myös pitkillä etäisyyksillä. Tämä herätti kysymyksen siitä, miltä äänisignaali kuulostaisi, jos samaa periaatetta sovellettaisiin ääneen. Kokeissa käytetyt muta ja banaani ovat heikkoja johtimia, mutta ainakin tämän testin perusteella niiden vaikutus äänisignaaliin jäi huomaamattomaksi.
Kuten Pano keskustelupalstalla muistuttaa, hän ei itse valitsisi mutaa tai banaania johtimeksi, koska muta kuivuu ja banaani maatuu. Kupari on edelleen ihan hyvä vaihtoehto.
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!