Tämä ilmiö on kaikille tuttu: kun vieruskaveri haukottelee, se alkaa usein helposti levitä.
Haukottelu tarttuu ihmisestä toiseen niin herkästi, että ilmiötä pidetään usein sosiaalisen vuorovaikutuksen ja aivojen peilausmekanismien esimerkkinä. Nyt italialaistutkijoiden uusi tutkimus viittaa siihen, että tämä käyttäytyminen alkaa jo ennen syntymää. Current Biology -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan sikiöt haukottelivat tavallista useammin sen jälkeen, kun heidän äitinsä haukotteli.
Tutkimuksesta raportoi Medical Xpress.
Tutkijat tarkastelivat 38 tervettä raskautta, joissa äidit olivat raskausviikoilla 28–32. Koeasetelmassa äidit katsoivat rauhallisessa huoneessa kolmenlaisia videoita: haukottelua sisältäviä videoita, pelkkiä suun liikkeitä näyttäviä videoita sekä videoita, joissa kasvot pysyivät liikkumattomina.
Samalla tutkijat kuvasivat äitien kasvoja videolle ja seurasivat sikiöiden kasvonliikkeitä reaaliaikaisella 2d-ultraäänellä. Erityistä huomiota kiinnitettiin sikiön nenän ja suun alueeseen, jotta haukottelut voitiin erottaa muista kasvonliikkeistä.
Kolme riippumatonta asiantuntijaa analysoi tallenteet tietämättä, mitä videota äiti oli katsonut. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin DeepLabCut-tekoälyjärjestelmää, jolla voitiin seurata erittäin tarkasti pieniä kasvonliikkeitä. Tämän jälkeen neuroverkkomalli analysoi, muistuttivatko äidin ja sikiön liikkeet toisiaan.
Tulokset osoittivat, että sikiöt haukottelivat selvästi useammin tilanteissa, joissa äiti itse haukotteli. Sen sijaan pelkkä suun avaaminen ja sulkeminen ilman haukotusta ei lisännyt sikiöiden haukottelua. Keskimääräinen viive äidin ja sikiön haukotuksen välillä oli noin 90 sekuntia.
Tutkijat kutsuvat ilmiötä ”prenataaliseksi käyttäytymisen tarttumiseksi” eli käyttäytymisen synkronoitumiseksi jo ennen syntymää.
Sikiöiden tiedetään haukottelevan jo noin 11. raskausviikosta lähtien. Aikaisemmin ilmiön uskottiin liittyvän lähinnä sikiön hermoston ja hengitysliikkeiden kehitykseen. Koska kohdussa ei hengitetä ilmaa, sikiön haukotus muistuttaa lähinnä hidasta suun avaamista ja hengitysliikkeitä jäljitteleviä kasvon ja rintakehän liikkeitä.
Uusi tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että haukottelu ei välttämättä ole pelkästään sisäsyntyinen biologinen refleksi, vaan siihen voi liittyä myös äidin käyttäytymisen vaikutus.
Tutkijoiden mukaan löydös saattaa kertoa hyvin varhaisesta äidin ja sikiön välisestä hermostollisesta yhteydestä. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millä mekanismilla vaikutus välittyy. Mahdollisia selityksiä voisivat olla esimerkiksi hormonaaliset muutokset, autonomisen hermoston reaktiot tai äidin fysiologisten tilojen synkronoituminen sikiön kanssa.
Tutkimuksessa ei myöskään voitu arvioida, onko ilmiöllä pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen kehitykseen tai sosiaalisiin kykyihin myöhemmällä iällä. Tutkijat arvioivat, että aihetta olisi syytä tutkia laajemmin erityisesti sikiön aivojen kehityksen näkökulmasta.
Tarttuvaa haukottelua on tutkittu ihmisillä pitkään, ja sitä on havaittu myös monilla eläinlajeilla, kuten simpansseilla, koirilla ja susilla. Ilmiön on ajateltu liittyvän empatiaan, sosiaaliseen sidokseen ja niin sanottuihin peilineuroneihin, jotka aktivoituvat sekä toimintaa tehdessä että toisen toimintaa tarkkaillessa.
Tutkimus osoittaa myös, kuinka nopeasti sosiaalisen käyttäytymisen biologiset perusteet voivat alkaa kehittyä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sikiötä pidettiin pitkälti passiivisena kehitysvaiheena, mutta nykyiset tutkimukset viittaavat siihen, että hermoston, aistien ja käyttäytymisen vuorovaikutus alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin aiemmin uskottiin.