Sosiaaliseen mediaan kerrotaan vain kohokohdista, mutta fitnessurheilu voi olla hyvinkin rankkaa, Karoliina Mikonaho kertoo. Varsinkin kisadieetin jälkeinen aika voi yllättää. Hän itse sai huomata tämän: Karoliinan ruokasuhde ei ole vieläkään täysin ennallaan.
Jos Karoliina Mikonaho voisi muuttaa mennyttä, hän ei kilpailisi fitnessissä. Karoliinan ensimmäisestä ja ainoasta kisasta on kohta puolitoista vuotta aikaa, eikä hän ole vieläkään t äysin toipunut henkisesti.
Kisaan valmistautuminen jätti syvät jäljet ruokasuhteeseen ja siihen, miten Karoliina näkee oman kehonsa.
– Olen miettinyt, miksi minulle tuli kaikki tällainen näin pahana. Ehkä syynä on se, että ulkonäkö on minulle tärkeää. Kun pääsee tilaan, jossa näyttää mielestään hyvältä ja se viedään pois, siihen on vaikea tottua.
Karoliina on huomannut, että laji on pinnalla Tiktokissa ja kiinnostaa myös nuoria, alaikäisiäkin, tyttöjä. Sosiaalinen media antaa kuitenkin kaunistellun kuvan kaikesta, Karoliina painottaa.
– Korostan, ettei someen kannata uskoa. Sinne laitetaan parhaat hetket, eli hienot kisakuvat, kun ollaan tikissä. 99 prosenttia ajasta voi kuitenkin olla rankkaa ja varsinkin dieetin jälkeinen aika on henkisesti todella paha.
Karoliina on itse kokenut tämän.
Hyvä ruokasuhde aiemmin
Karoliina harrasti aiemmin kilpacheerleadingiä. Vaikka hän lopetti lajin, palo kilpailuun jäi. Hän oli alkanut treenata kuntosalilla aktiivisemmin ja tunsi ihmisiä, jotka olivat joko kiinnostuneet fitnessurheilusta tai kilpailivat siinä.
– Ajattelin, että laji näyttää hienolta ja innostuin siitä todella paljon.
Vuonna 2023 Karoliina otti itselleen valmentajan.
– Cheerleadingissä kulutus on kovaa, joten en miettinyt ruokavaliota, vaan söin niin paljon kuin jaksoin. Voisi sanoa, etten tuolloin edes tiennyt, mitä kalorit ovat. Suhteeni ruokaan oli hyvä.
Alkuun Karoliina bulkkasi eli söi paljon, jotta lihakset saisivat riittävästi energiaa ja ravintoaineita kasvaakseen. Karoliina noudatti valmentajansa laatimaa ruokalistaa, eikä hänellä ollut tarvetta laskea kaloreita.
Sitten koitti kisadieetin aika. Karoliinan dieetti oli pitkä, kahdeksan kuukautta. Alku oli hyvin maltillinen ja energiansaantia vähennettiin asteittain vähän kerrallaan. Samalla energiankulutusta lisättiin.
– Voisi jopa sanoa, että minulla oli kivaa ensimmäiset kaksi–kolme kuukautta. Palo kisalavalle oli niin kova, ettei dieetti tuntunut uhraukselta, vaan ajattelin, että vedän sen läpi täysillä.
Karoliinan aiempi laji oli kilpacheerleading, jossa kulutus oli niin kovaa, että hän pystyi syömään käytännössä mitä vain. ”Voisi sanoa, etten tuolloin edes tiennyt, mitä kalorit ovat”, Karoliina kuvailee. Karoliina Mikonaho
Enemmän mielen peliä?
Karoliina painottaa, että kertoo henkilökohtaisesta kokemuksestaan. Kun dieetti jatkui, se muuttui ”sietämättömäksi”.
Noin viiden kuukauden kohdalla Karoliina pohti, onko fitness enemmän mielen peliä kuin varsinaista urheilua. Energiavajeen vuoksi askel alkoi painaa, mutta treenit oli silti puskettava läpi. Harjoittelu tuntui lähinnä selviytymiseltä.
– Tiesin toki, että jossain vaiheessa tossu alkaa painaa. Minulle kuitenkin selvisi kuukausia myöhemmin, että olin ollut ylikunnossa ja sen takia tunsin olevani koko ajan niin rikki.
Ylikunto alkoi paljastua, kun Karoliina hakeutui lääkäriin. Hänen kuukautisensa olivat loppuneet kisadieetin alkupuolella, mutta niitä ei kuulunut takaisin kisojen jälkeen, kun Karoliina pystyi jälleen syömään enemmän. Tämä sai Karoliinan huolestumaan.
– Tiesin, että menkkojen loppuminen on yleistä kisadieetillä ja että se johtuu energiavajeesta. Ajattelin, että se oli hinta, jonka jouduin maksamaan, mutta luulin, että kuukautiset tulisivat kyllä takaisin. Menkkoja ei kuulunut melkein vuoteen, mikä kertoo siitä, miten sekaisin hormonitoimintani oli.
Kisadebyytti
Karoliina astui kisalavalle huhtikuussa 2024.
– Sitä ennen minulla oli monta kertaa ollut fiilis, että onko se kaiken tämän arvoista. Jollain tahdonvoimalla kuitenkin jaksoin loppuun asti. Viimeiset päivät ennen kisoja olin iloinen ja minusta oli hienoa päästä kilpailemaan.
Jos Karoliina olisi sijoittunut kolmen parhaimman joukkoon, olisi hän saanut oikeuden edustaa Suomea Euroopan-mestaruuskilpailussa. Hän tiesi jo ennen ensimmäistä kilpailuaan, ettei tarttuisi mahdollisuuteen, jos pääsisi mitalisijoille. Ajatus dieetin jatkamisesta tuntui mahdottomalta.
– Kilpailin sekä juniorisarjassa että yleisessä sarjassa. Junnuissa olin kuudes, yleisessä en päässyt edes finaaliin. Sijoitukseni oli pettymys, mutta toisaalta tiesin realiteetit: kisat olivat ensimmäiseni ja kyseessä on loppujen lopuksi arvostelulaji, vaikka arvosteluun onkin tietyt kriteerit.
Lavalta päästyään Karoliina ei pystynyt puimaan fiiliksiään valmentajansa kanssa, vaan suuntasi suoraan laukulleen. Siellä odotti sämpylä, joka sillä hetkellä kiinnosti kilpasijaa enemmän.
– Ensimmäinen ilta kisan jälkeen meni samoissa merkeissä. Söin kaikkea, mitä käsiini sain. Lopulta makasin vessan lattialla kivuissa. Vatsani ei ollut tottunut tuollaiseen määrään ruokaa, joten olin aivan tukossa.
Syvää nälkää ja ruoan vähentämistä
Karoliinan kehosuhde oli aiemmin ollut hyvä. Hän yllättyikin ajatuksista, joita alkoi nousta mieleen dieetin päättymisen jälkeen.
– Ensimmäisen viikon söin, mitä halusin. Kävin muiden kanssa paljon syömässä, koska olin elänyt niin pitkään omassa dieettikuplassani, enkä ollut nähnyt kavereitani.
Viikon jälkeen Karoliina yritti alkaa noudattaa uutta ruokavaliota, jonka valmentaja oli laatinut hänelle kisojen jälkeiseksi ajaksi. Illan tullen Karoliina päätyi kuitenkin ahmimaan. Nälkä oli niin syvä, ettei se lähtenyt, vaikka olisi syönyt kahdeksan palaa ruisleipää putkeen, Karoliina kuvailee.
Eräänä aamuna hän katsoi peiliin, eikä ollut tunnistaa itseään.
– Suoraan sanottuja ajattelin, että näytänpä hirveältä pallolta.
Nyt Karoliina ymmärtää, että oli ollut omasta mielestään dieetin puolivälissä täydellisessä kunnossa. Tämä jäi kummittelemaan mieleen. Hänen painonsa nousi reippaasti parin ensimmäisen viikon aikana kisoista, ja vaikka Karoliina tiedosti, että iso osa painosta oli nestettä, tuntui se silti pahalta. Varsinkin, jos silloista tilannetta vertasi aiempaan ”ihannekuntoon”.
Karoliina halusi päästä uudelleen lähemmäs tätä.
– Minulla oli ylläpitoruokavalio osaavalta valmentajalta, mutta olin myös oppinut kaloreiden laskemisen taidon.
Sen sijaan, että Karoliina olisi noudattanut ruokavaliota, hän vähensi energiansaantiaan. Kilokalorit pyörivät mielessä joka kauppareissulla.
Karoliina myös lisäsi aerobista treeniä salilla. Motivaatio voimaharjoitteluun sen sijaan laski, koska Karoliina tiedosti, ettei voinut kehittyä ruokavaliollaan.
– Olin puhunut fitnesskavereideni kanssa ja valmentajani kanssa ajasta kisojen jälkeen. Minulle oli kaikki avaimet siihen, miten jatkaa eteenpäin mahdollisimman hyvin, mutta jostain syystä minulla ei ole koskaan ollut näin huonoa fiilistä itsestäni.
”Ei sopinut minulle”
Kisoista on kohta puolitoista vuotta. Entiseen palaaminen on edelleen työn alla, Karoliina kuvailee.
– Koen, ettei ruokasuhteeni ole vielä palautunut, enkä tiedä, palautuuko se koskaan ennalleen. Tällä hetkellä yritän päästä terveempään tilaan. En ole edelleenkään saanut salitreenistä kiinni samalla tavalla kuin ennen. Liikunnasta on mennyt ilo, koska siitä tuli enemmän tapa laihduttaa kuin pitää itsestä huolta.
Karoliina pitää fitnessiä edelleen kiehtovana lajina.
– Arvostan ihmisiä sen parissa ja olen kiinnostunust seuraamaan sitä, mutta tiedostan myös, ettei se sopinut minulle. En ikinä enää kilpailisi siinä.