Syyskuun 3. päivän jälkeen EU:n alueelle ei saa enää tuoda brasilialaista lihaa, joka on ollut lähinnä naudanlihaa ja nimenomaan naudanlihan arvo-osia kuten fileitä.
Tuontikielto johtuu siitä, etteivät brasilialaiset ole kyenneet todistamaan, että tuottajat noudattavat EU:n vaatimuksia antibioottien käytöstä. Lisäksi EU:n komission auditointiraportti osoitti maaliskuussa puutteita Brasilian lihantuotannon valvonnassa ja lihan viennissä EU:n alueelle.
On paljastunut, että Brasiliassa saatetaan käyttää pihvikarjan kasvun edistämiseksi esimerkiksi estradioli-hormonia, joka on ollut EU-alueella kielletty vuodesta 1981 lähtien. Brasilia ei ole pystynyt varmistamaan, että hormonilihaa ei päätyisi EU:n markkinoille.
Naudanlihan hinta todennäköisesti nousee.
Suuren lihantuottajamaan holtittomuudesta hormonien suhteen on muitakin todisteita. Viime vuoden loppupuolella irlantilaislehti kertoi, miten lehden toimittaja onnistui ostamaan suuren määrän karjan lääkintään tarkoitettuja antibiootteja liian helposti. Kauppa oli villiä: ostoihin ei tarvittu reseptiä, eikä karjan numeroa tai naudan korvanumeroa.
Brasilian lihantuotannon ongelmat koskettavat Suomeakin, vaikka esimerkiksi tänä vuonna tammi-maaliskuussa Suomeen tuotiin lihaa ulkomailta 70 miljoonan euron arvosta ja siitä brasilialaislihan osuus oli vain 1,4 miljoonaa euroa.
Vaikka välittömiä vaikutuksia Suomen markkinoille olisikin vähän, välillisesti brasilialaislihan tuonnin esto koko EU-alueelle saattaa vaikuttaa tuntuvasti suomalaisten kotitalouksien elämään. Syy on se, että brasilialaisen naudanlihan osuus kaikesta EU-alueen naudanlihantuonnista on peräti 25 prosenttia eli yli sata miljoonaa kiloa.
Brasilialaislihan tuontikielto hyödyttää muita eteläamerikkalaisia maita kuten Argentiinaa ja Uruguayta, mutta asiantuntija-arvioiden mukaan ne tuskin kykenevät paikkaamaan brasilialaisten jättämää aukkoa kokonaan. Tästä seuraa, että naudanlihan hinta todennäköisesti nousee.
Mercosur-sopimuksen on pelätty asettavan suomalaiset ja eurooppalaiset naudanlihantuottajat eriarvoiseen asemaan eteläamerikkalaisiin kollegoihinsa nähden sääntelyerojen vuoksi. Asetelma olisikin lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen, ellei valvonta toimisi. Juuri nyt näyttää, että se todella toimii.
Naudanlihan hinnannousu on tietysti kuluttajalle ikävä asia. Toisaalta on hyvä sisäistää, että tuontikiellossa on lopulta kyse epäreilun kilpailun kitkemisestä ja tuontilihan turvallisuuden takaamisesta.