Monelle työikäiselle suositeltuihin askeltavoitteisiin pääseminen voi olla vaikeaa kiireiden vuoksi. Kun ikää tulee, askeltavoitteisiin pääseminen voi muuttua erinäisistä syistä entistä vaikeammaksi. Uusi tutkimus kuitenkin rohkaisee niitä iäkkäitä, jotka pääsevät kävelylenkille vain kerran tai pari viikossa.
Harvardin yliopiston johdolla tehdyn laajan seurantatutkimuksen mukaan jo yhtenä tai kahtena päivänä viikossa saavutettu 4 000 askeleen päivätavoite liittyi merkittävästi pienempään kuoleman ja sydän- ja verisuonitautien riskiin verrattuna niihin, jotka eivät saavuttaneet tätä tasoa. Tulokset julkaistiin British Journal of Sports Medicine -lehdessä, ja niistä uutisoi muun muassa The Guardian.
Tutkimuksessa seurattiin 13 547 yli 62-vuotiasta yhdysvaltalaista naista, joiden keski-ikä oli 72 vuotta. Tutkijat seurasivat paitsi askelmääriä myös sitä, miten usein tutkittavat saavuttivat tavoitteet viikossa.
Koehenkilöt pitivät aktiivisuusmittareita seitsemän peräkkäisen päivän ajan vuosina 2011–2015, ja heitä seurattiin yli vuosikymmenen ajan. Yhdelläkään ei ollut tutkimuksen alussa sydänsairautta tai syöpää. Seurantajakson loppuun, vuoteen 2024 mennessä, 1 765 naista oli kuollut ja 781:lle oli kehittynyt sydänsairaus.
Niillä, jotka saavuttivat vähintään 4 000 askeleen päivätavoitteen yhtenä tai kahtena päivänä viikosta, oli 26 prosenttia pienempi riski kuolla mistä tahansa syystä ja 27 prosenttia pienempi riski kuolla sydäntauteihin verrattuna niihin, jotka eivät saavuttaneet tätä määrää kertaakaan viikossa.
Lisäaskeleistakin kuitenkin on merkittävää hyötyä. Vähintään kolmena päivänä viikossa 4 000 askeleen yltäneillä kokonaiskuolleisuuden riski laski 40 prosenttia. Se ei kuitenkaan selity sydän- ja verisuonitaudeilla, sillä niistä johtuva kuolemanriski pysyi 27 prosentissa.
Olennaista tutkimustuloksissa on tekijöiden mukaan se havainto, että askelten kokonaismäärä on terveysvaikutusten kannalta tärkeämpi kuin se, monenako päivänä tietty askelraja saavutetaan.
Naisten keskimääräinen askelmäärä oli 5 615 askelta päivässä. Kyseessä oli havainnointitutkimus, eikä siitä siksi voida päätellä suoraa syy-seuraussuhdetta. Tutkimuksessa oli myös rajoitteita, kuten se, että fyysistä aktiivisuutta mitattiin vain viikon ajalta ja vain naisilta.
Tutkijat kirjoittivat: ”Tämä tutkimus ehdottaa, että päivittäisten askelrajojen saavuttamisen tiheys ei ole ratkaisevaa (jopa 1–2 päivää viikossa yli 4 000 askelta liittyi alhaisempaan kuolleisuuteen ja sydäntauteihin) ja että askelien kokonaisvolyymi on tärkeämpää kuin tiheys vanhemmalla väestöllä.”
”Nämä havainnot tarjoavat lisänäyttöä siitä, että askelmittarit tulisi ottaa huomioon tulevissa fyysisen aktiivisuuden suosituksissa ja että askelten niputtaminen on toimiva vaihtoehto terveyden kannalta”, tutkijat päättelivät.