Monipuolinen ja riittävän reipas liikunta on yhteydessä pienempään masennusoireiden riskiin, kertoo MedicalXpress.
Tutkimusartikkeli aiheesta on julkaistu Medicine & Science in Sports & Exercise -tiedelehdessä.
Yhdysvaltalaisen Texas Tech University Health Sciences Centerin (TTUHSC) tutkijat analysoivat yhdessä Cooper-instituutin kanssa yli 38 000 aikuisen tietoja Cooper Center Longitudinal Study -seurantatutkimuksesta. Masennusoireita mitattiin laajalti käytetyllä CES-D-seulontamittarilla (Center for Epidemiologic Studies Depression Scale).
Tutkijat tarkastelivat liikunta-aktiivisuuden eri piirteitä, kuten liikunnan kokonaismäärää, kestoa, keskimääräistä intensiteettiä, monipuolisuutta sekä kunkin osallistujan pääasiallista liikuntamuotoa.
“Olemme jo pitkään tienneet, että liikunta yleisesti ottaen liittyy parempaan mielenterveyteen. Halusimme selvittää, mitkä liikunnan ominaisuudet vaikuttavat eniten masennusoireisiin”, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, apulaisprofessori Andjelka Pavlovic.
Kun yksittäisiä tekijöitä tarkasteltiin erikseen, kaikki olivat merkitsevästi yhteydessä pienempään masennusoireiden riskiin. Kun kaikki tekijät yhdistettiin samaan tilastomalliin, tärkeimmiksi ennustajiksi nousivat liikunnan keskimääräinen intensiteetti ja monipuolisuus.
Monipuolisuuden mittaamiseen tutkijat sovelsivat Shannonin diversiteetti-indeksiä, jota on perinteisesti käytetty ekologiassa lajiston monimuotoisuuden arviointiin.
“Halusimme tarkastella paitsi sitä, kuinka monta eri liikuntamuotoa ihmiset harrastavat, myös sitä, kuinka tasaisesti he jakavat aikansa niiden kesken”, Pavlovic kertoo.
Tutkimus paljasti myös sukupuolten välisiä eroja. Naisilla erittäin rasittava liikunta oli voimakkaimmin yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin, kun taas miehillä aerobinen tai kestävyyspainotteinen liikunta osoittautui merkittävimmäksi tekijäksi.
Aineisto koostui 12 568 naisesta ja 26 378 miehestä, joiden keski-ikä oli 49 vuotta. Osallistujat täyttivät liikuntakyselyn ja CES-D-lomakkeen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tutkimusten yhteydessä Dallasissa vuosien 2000 ja 2024 välillä.
Tutkimus tarkasteli masennusoireita eikä kliinisesti diagnosoitua masennusta, eikä se osoita syy-yhteyttä. Pavlovicin mukaan tulokset avaavat oven jatkotutkimuksille, joissa voitaisiin selvittää liikunnan intensiteetin ja monipuolisuuden yhteyttä kliiniseen masennukseen sekä muihin mielenterveyshäiriöihin, kuten ahdistukseen.
“Fyysinen ja mielenterveys ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, ja tämä tutkimus vahvistaa tätä näkemystä entisestään”, Pavlovic sanoo.